Dissidia 012 Final Fantasy (PSP)

25.04.2011 17:07 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: Square Enix 1st Production Department
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://na.square-enix.com/dissidia_012/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

Klassisten Final Fantasy -hahmojen tähdittämä, roolipelielementeillä höystetty mätkintäpeli Dissidia Final Fantasy on yksi viime aikojen ehkä hämmentävimpiä, mutta samalla myös mielenkiintoisimpia pelejä.

Alun perin täysin absurdilta tuntunut yhdistelmä vakuutti ainakin allekirjoittaneen ja alkuperäinen Dissidia on itse asiassa ainoa peli on asunut PSP:ssäni säännöllisesti. Nyt on jatko-osan aika, ja voi veljet että se onkin hyvä.

Jatko-osasta puhuminen tosin on siinä mielessä harhaanjohtavaa, että Dissidia 012 Final Fantasy sijoittuu aikaan ennen alkuperäistä peliä. Tarina itsessään ei ole mitenkään kauhean erikoinen: universumin hallinnasta kilpailevat järjestyksen ja epäjärjestyksen jumalat ovat kutsuneet eri maailmojen sankarit ja pahikset taistelemaan puolelleen, ja tätä tarinaa sitten kerrotaan eri hahmojen näkökulmasta.

Juoni on Dissidia 012:n selkeästi heikoimpia puolia, mutta pelimekaniikan ansiosta siihen kiinnittää huomiota yllättävän vähän. Pelin, kuten edeltäjänsäkin, vahvuudet ovat jossain aivan muualla, ja niitä on paljon.

Jos Dissidioita pitäisi jollakin tasolla yrittää verrata johonkin, ehkä lähimpänä vertauskohtana voisivat olla Super Smash Brosit. Taistelumekaniikka nojaa pääosin tilannetajuun ja reaktioihin, ei niinkään monimutkaisten näppäinyhdistelmien muistamiseen tai varsinaiseen sorminäppäryyteen. Hahmojen eri hyökkäykset ovat suhteellisen yksinkertaisia ja niiden taistelutyylit eroavat toisistaan merkittävästi.

Rohkean Rokan syöjät

Homma toimii niin, että jokaisella hahmolla on sekä varsinaisia osumapisteitä, että bravery-pisteitä. Nämä bravery-pisteet toimivat hahmojen eräänlaisena suojana varsinaista vahinkoa vastaan, ja pääasiallisesti hyökkäysten tarkoitus onkin saada vastustan bravery-pisteet pois jolloin tämä ajautuu ns. break-tilaan. Tällöin vahinkoa voikin sitten tehdä kunnolla ja ottelu on usein muttei aina ohi hyvin nopeasti.

Taistelut tapahtuvat kolmiulotteisilla, korkeuserojen ja muiden esteiden hallitsemilla alueilla, ja hahmojen tekevät komeat akrobaattiset temput tekevät taistelusta todella nautinnollista katsottavaa. Animaatio on sulavaa ja hyökkäykset komeita.

Taistelun perusperiaatteista pääsee jyvälle melko nopeasti kunhan tutoriaaleihin jaksaa perehtyä kunnolla. Se kuitenkin pitää sisällään monenlaisia hienouksia uusista avustavista hahmohyökkäyksistä hahmojen ominaisuuksia olennaisesti parantavaan Ex-tilaan. Hahmojen eri ominaisuuksien hyödyntäminen on myös olennaista. Hyvänä esimerkkinä n vaikkapa Lightning, joka pystyy vaihtamaan FFXIII:n tapaan paradigmiaan. Kun commando keskittyy lähihyökkäyksiin ja ravager pitkän matkan taikoihin, ei liene yllätys että hahmon taistelutyyli ja taktiset edut muuttuvat oleellisesti.

Kun Final Fantasyistä on puhe, hahmoja luonnollisesti piisaa. Kaikki ensimmäisen Dissidian reilut parikymmentä hahmoa ovat mukana, jonka lisäksi mukana on myös uusia tuttavuuksia, kuten Vaan, jo aiemmin mainittu Lightning ja FFVII:n iki-ihana tissimonsteri Tifa.

Pohjimmiltaan yksinkertainen mutta reilusti taktikointia tarjoava taistelu on vasta jäävuoren huippu. Todella hienoksi Dissidia 012:n tekevät sen roolipelielementit ja se tosiasia, että pelattavaa on aivan julmetusti. Roolipelielementit ovat näkyvimmillään siinä, että vihollisia kukistamalla hahmot keräävät kokemusta, joka poikii uusia hyökkäyksiä ja kehittää ominaisuuksia. Samalla kertyy myös PP-pisteitä, joilla voi avata uusia hahmoja ja muuta lisäsisältöä.

Peli tarjoaa kovin Final Fantasy-henkisen maailmankartan, jota tutkimalla löytyy niin uusia ominaisuuksia, tarinaa syventäviä keskusteluita kuin piilotettuja aarteitakin. Varsinaisissa luolastoissa taas liikutaan yksinkertaisella ruudukolla, joka näyttää arrteiden lisäksi myös tiellä seisovat viholliset. Koska menetettyä terveyttä ei lähtökohtaisesti saa takaisin luolastojen sisällä, joutuu niissä hieman taktikoimaan. Yritätkö kerätä kaikki aarteet ja voittaa kaikki viholliset, samalla riskeeraten luolaston lopussa odottavan pomotaistelun, vai yritätkö päästä läpi mahdollisimman nopeasti? Loppupeleissä kysymys ja vastaus ovat kuitenkin kiinni omasta osaamisesta.

Sisältöä ja ulkopuolta

Normaalisti suosittelisin että hommatkaa ihmeessä myös Dissidia Final Fantasy, mutta näin ei onneksi tarvitse tehdä. 012:n oman kampanjan jälkeen peli nimittäin avaa kronologisessa järjestyksessä seuraavan tarinan, eli peli sisältää koko edellisen Dissidia-pelin sisällön hiotuimpana ja 012:n paremmilla ominaisuuksilla terästettynä. Pelattava ei lopu tämänkään jälkeen, joten lienee turhaa sanoa että Dissidia 012:lle sydämensä menettäneille on tarjolla pelattavaa kymmeniksi, ellei jopa sadoiksi tunneiksi.

Mikäli teoksen yksinkertainen mutta nopeatempoinen taistelu tuntuu liian haastavalta, RPG-kansalle on tarjolla myös vaihtoehtoinen taistelutila, joka muistuttaa hieman Final Fantasy XIII:n vastaavaa. Pelaaja valitsee taattuun roolipelityyliin ruudun vasemmassa alanurkassa olevista komennoista haluamansa, jolloin tämä voi vaihdella hahmon toimintaa erityyppisten hyökkäysten ja puolustusten välillä. Taistelijat osaavat tällöin valita toimivimmat liikkeet varsin fiksusti, ja paketti kysyy huomattavasti helpommin hallinnassa. Luonnollisesti RPG-tilan käyttäminen vie ison osan pelin taistelumekaniikan hienoudesta pois.

Ensimmäinen Dissidia on edelleen yksi PSP:n parhaita pelejä. Kun laitteen uusien pelien laatu ja määrä on vähän mitä on, Dissidia 012:n tarjoama pelaamisen riemu ja sisällön laajuus ja laadukkuus ovat täysin omaa luokkaansa. Koko konsepti saattaa tietenkin kuulostaa hieman epäilyttävältä, ja jos ollaan rehellisiä, niin sitä se hieman kyllä onkin. Käytännön tasolla homma kuitenkin toimii kuin napalmi köyhyyteen.

Summa summarum: Dissidia 012 Final Fantasy on viime vuosien aikana julkaistujen PSP-pelien kärkikastia, ellei jopa kirkkain nimi. En näe ainuttakaan syytä miksi yhdenkään JRPG:istä tai mätkintäpeleistä kiinnostuneen pitäisi jättää sitä väliin.

 

Lisää aiheesta

Dissidia: Final Fantasy (PSP)

Kuinka ollakaan, mielenkiintoni heräsi jälleen Final Fantasyn maagiseen nimeen. Mutta mitä ihmettä, PSP:n pelivalikoimaa kaunistamaan saapunut Dissidia: Final Fantasy onkin tappelupeli. Tästä ei voi seurata mitään hyvää. Vai voiko?

Ensikuulemalta Dissidia: Final Fantasy kuulostaa sarjan vastineelta Super Smash Bros -tyylisille All Stars -mätkinnöille. Eri Final Fantasy-pelien pahikset ja sankarit kohtaavat eeppisessä mittelössä, jossa epäjärjestyksen ja harmonian jumalien välinen välienselvittely vaatii enemmän tai vähemmän maallisia käsikassaroita avukseen.

Lue myös

Alien Breed Trilogy (PC, Xbox 360)

Deathsmiles (Xbox 360)

Echochrome II (PS3)

Patapon 3 (PSP)

Portal 2 (Mac, PC, PS3, Xbox 360)

SOCOM: Special Forces (PS3)

Tactics Ogre: Let Us Cling Together (PSP)