Doki-Doki Universe (PS3, PS4, PSV)
Tekijä: HumaNature
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 3, PlayStation 4, PlayStation Vita
Pelaajia: 1
Muuta: crossbuy, yhdellä ostoksella saa kaikki versiot
Pelin kotisivu: DokiDoki Universe
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Sonyn PlayStation-konsolit ovat viime vuosien aikana profiloituneet indiepelien ystävien ykkösalustana. Firma puskee ulos ennakkoluulottomasti kokeellisia pelejä, joten tarjolla on yllätyksiä laidasta laitaan. Joskus iloisempia, toisinaan vähän vaisumpia.
Tällä kertaa testiin on osunut peli, joka on niin erikoinen, että en ole ihan varma, sanoisinko sitä edes peliksi. Doki-Doki Universe.
Doki-Doki Universe oli selvästi loppuvuoden veikeimpiä peliylläreitä, tai ainakin ylläreitä. Sillä en ole ihan sataprosenttisen varma, kutsuisinko sitä videopeliksi siinä perinteisessä mielessä. Onhan siinä toki tarina ja tavoitteita. Alussa pieni tyttö jättää robottiystävänsä odottamaan pienelle planeetalle ja lähtee sitten johonkin. Ja robottihan odottaa turhaan vuosikausia, kunnes paikalle saapuu ohikulkeva muukalainen, joka kertoo, mistä on kyse.
Kuulemma robotin mallia ollaan lakkauttamassa, koska se ei ole tarpeeksi inhimillinen pärjätäkseen nykypäivän markkinoilla. Oma robottiressukkamme voi välttää purkamistuomion, mikäli hän oppii nopeasti, mitä se ihmisyys oikein onkaan. Ja tästä alkaakin sitten aika outo matka.
Robotin ja ilmapallon rakkaustarina
Doki-Doki Universe on peli, josta löytyy reippaasti sydäntä. Ei sinänsä ihme, sillä onhan doki-doki japaninkielinen termi, joka viittaa sydämenlyönneistä lähteviin ääniin. Hempeän ja hellyyttävän sarjakuvagrafiikan taakse piiloutuu muun muassa robotin ja tämän rakkaan ilmapallon välinen rakkaustarina, sekä kamalat määrät hauskoja ja mieleenpainuvia hahmoja.
Kuulostaako oudolta? Sitä Doki-Doki Universe myös on. Pelattavuus koostuu pääasiassa siitä, että pelaaja kiertelee universumin planeetalta toiselle ratkomassa vastaantulijoiden ongelmia. Joku haluaisi vaikkapa nähdä koiran, joten pelaaja avaa valikon, valitsee sieltä koiran ja manaa sellaisen olemassaoloon. Ja siinä se puzzle sitten olikin, eivätkä ne tästä kamalasti monimutkaisemmiksi muutu.
Suurin mutka matkassa on se, että erilaisia vastaantulijoita ja vaadittavia esineitä on niin paljon, ettei alun onnettomalla esinevalikoimalla ratkota niistä kuin murto-osa. Loput esineet hankitaan joko kiertelemällä galaksia ja nostelemalla esineitä, joiden taakse on joskus kätketty uusia esineitä, tai tekemällä tuttavuutta vastaantuljioiden kanssa elehtimällä ja tekemällä asioita, joista nämä pitävät. Tai vihaavat, koska joskus halutut herkut irtoavat vain kun oikein ottaa päähän.
Niinpä Doki-Doki Universe onkin peli, jonka äärimmäisenä tavotiteena on oppia tuntemaan suuren galaksin monimuotoisia asukkaita mahdollisimman hyvin. Se ei ole ehkä se perinteisin tavoite, mutta aika söpö kylläkin. Ja söpö on koko muukin pelikokemus. En muista, milloin olisin viimeksi pelannut näin persoonallista ja hellyyttävää peliä.
Mutta kuka minä olen?
Se toinen puolisko – joka kiinnosti minua paljon enemmän – on se, että Doki-Doki Universe antaa pelaajan tutustua universumin muiden asukkaiden ohella myös itseensä. Universumia pitkin on jemmattu suuri pino kosmisia munkkeja, jotka esittävät pelaajalle persoonallisuuskysymyksiä ja näiden perusteella kasaavat kuvan siitä, millainen pelaaja oikeasti onkaan. Minun kohdallani vastaus tuntui osuvan aika hyvin yhteen todellisuuden kanssa.
Tähän liittyy myös se suurin kysymysmerkki, sillä turhan monet näistä persoonallisuustesteistä ja universumin planeetoista on kätketty mikromaksujen taakse. Mielestäni ylimääräisissä testeissä ei nyt varsinkaan ole mitään sellaista, että niistä lisälaskuttamista voisi mitenkään järkevästi perustella. Tyly temppu, siis.
Doki-Doki Universen tiivistäminen on aika hankalaa, sillä en ole itsekään vielä aivan varma, mitä olin siitä mieltä. Persoonallisuustestit ja hellyyttävä meno kyllä iskivät täysillä, mutta itse pelattavuus jätti vähän kylmäksi. Peruspelattavuus kun koostuu vain siitä, että kävellään seuraavan vastaantulijan luokse, kuullaan minkä esineen tämä haluaisi nähdä ja sitten joko kutsutaan se esiin paria nappia painamalla tai todetaan, että sitä ei löydy valikoimista ja jatketaan eteenpäin.
Mutta se on kyllä tunnustettava, että Doki-Doki Universe on uniikki ja todella rentouttava kokemus. Eihän se millekään vuoden pelit –listalleni nousisi, mutta kyllä se kieltämättä jäi mieleen pyörimään aika pitkäksi aikaa senkin jälkeen kun peli oli jo pelattu.
Lisää aiheesta
Assassin’s Creed: Liberation HD (PC, PS3, Xbox 360)
Phoenix Wright Ace Attorney: Dual Destinies (3DS)
Proteus (Linux, Mac, PC, PS3, PSV)
