Dominions 3 (PC, Linux, Mac)

02.03.2007 16:00 | Miikka Lehtonen

Palvelukseen halutaan yksi jumala. Työnkuvaan kuuluu valtakunnan juoksevista asioista huolehtiminen, sen rajojen laajentaminen ja kilpailijoiden eliminointi. Hakijan täytyy omata pitkä pinna ja kyky epäloogiseen ajatteluun. Palkkana ikuinen elämä.

Dominions 3 on todellakin jumalsimulaattori, mutta ei hauskan letkeästi toteutettuna. Dominionsin visio jumaluudesta syntyy, kun lauma lautapelifriikkejä pääsee toteuttamaan itseään. Tuloksena on peli, jonka ymmärtäminen vaatii tuntien perehtymistä kolmesataasivuiseen ohjekirjaan. Jos tämä kuulostaa hyvältä, jatka lukemista.

Haaveet Master of Magicin kaltaisesta kevyestä strategiasta voi unohtaa heti alkuunsa, sillä Dominions 3 on vakava peli, joka tuo vahvasti mieleen parinkymmenen vuoden takaiset rooli- ja lautapelit. Jo mainittu manuaali ei ole mukana vain antamassa laatikolle painoa, vaan sisältää paitsi pelaamisen kannalta välttämättömät ohjeet, myös satoja sivuja taulukoita erilaisista loitsuista, olennoista ja kyvyistä.

Kalifiksi kalifin paikalle

Pelaaja astuu ylijumalaksi haluavan pyrkyrin saappaisiin, juuriin tai savimaljaan. Valmiita jumalpyrkyreitä löytyy vino pino ja lisäksi generaattorin avulla voi luoda prikulleen haluamansa kaltaisen jumalan ja uskonnon. Parametrejä löytyy laidasta laitaan, joten vaikka itse Cthulhun luominen onnistuu mainiosti. Yhtä hyvin voi luoda vaikka maailman älykkäimmän pensaikon, joka vuorimajastaan jakaa rakkautta ja ymmärrystä alaisilleen.

Kun oma jumala seuraajineen on generoitu, alkaa pitkä matka siksi ainoaksi uskonnoksi, sillä alueella parveilee kymmeniä muitakin aloittelevia uskontoja. Aluevaltauksiaan voi laajentaa joko aseiden, diplomatian tai uskonnon avulla. Siinä missä yksi varustaa sankarinsa taikaesinein ja lähettää nämä jättimäisen legioonan kärjessä kohti vieraita maita, toinen komentaa nöyrät saarnaajansa levittämään Tosi Uskontoa vihulaisten maille.

Pelialueen koko, muoto ja sisältö vaihtelee suuresti skenaariosta riippuen. Nopeammissa skenaarioissa valloitettavana on vain pieni, muutamia kymmeniä provinsseja sisältävä maailma, suurimmissa riittää tekemistä viikkokausiksi. Mukana toimitetaan myös mainiot editorit, joilla voi muokata aivan kaikkea yksiköistä maailmaan ja skenaarioihin saakka.

Itse taistelumoottori on aiempien Dominionsien tapaan puhdasta matematiikkaa. Pelaaja määrää armeijoilleen taktiikat, kulkureitit ja muodostelmat. Tämän jälkeen kone ratkoo, mitä taistelussa tapahtuu. Pelaaja katselee jälkikäteen filmiltä miten kerrostalon kokoinen limamöykky tuhoaa sadoittain vastustajan keihäsmiehiä. Voi kunpa tähän perusideaan saisi yhdistettyä Total War -tyyppisen sotamoottorin.

Taivaallinen legioona

Aiempien pelien tapaan jumalten lisäksi pelistä löytyy satoja erilaisia yksikkötyyppejä, joista jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa, vaikka joskus ainoa hyvä puoli onkin ”törkeän halpa”. Rivimosurien ohella peli on myös täynnä erilaisia sankareita, jotka pelaajan jumalhahmon tavoin keräävät kokemusta, arpia ja uusia esineitä taistelukentiltä. Käytössä on satoja loitsuja, taikaesineitä, rituaaleja ja muita keinoja pyrkiä ylemmäs elämän tikapuilla.

Alun heiveröinen kotivelho voi oikeassa ohjauksessa muuttua legendaariseksi pahuuden sanansaattajaksi, jonka loitsut langettavat maan päälle ikuisen pimeyden ja hukuttavat puoli planeettaa. Toisaalta pelaajan mahtava jumala voi yhtä hyvin saada voiton hetkellä turpaansa legendaarisen taikamiekan löytäneeltä vastustajan sankarilta, jonka jälkeen edessä on pikainen paluu suolle nuolemaan haavoja. Molemmat esimerkit ovat myös pelissä mahdollisia.

Pelin parhaita puolia ovat sen avoin pelattavuus ja valtava syvyys. Uudelleenpeluuarvo on mieletön, sillä jokainen pelikerta on jo tietokoneen touhujenkin puolesta erilainen, mutta lisäksi pelaaja voi itse muutella radikaalisti omaa kokemustaan tekemällä erilaisen jumalan kuin edellisessä pelissä.

Mahtavasta syvyydestään huolimatta peli ei ole aivan ongelmaton. Lähes harrastelijamainen kehitystiimi näkyy ja tuntuu vaisuna ulkoasuna ja kömpelönä käyttöliittymänä. Vaikka ajan myötä sen kanssa oppii tulemaan toimeen, epäloogiset klikkausyhdistelmät ja loputtomat valikot hämmentävät pitkän aikaa.

Peli ei myöskään varmastikaan miellytä kaikkia, tai edes monia pelaajia. Se vaatii valtavasti syventymistä ja aikaa muuttuakseen viihdyttäväksi. Tämä vaiva tosin palkitaan, sillä wanhan koulukunnan lautapelimiehet ja strategiafanit tuskin löytävät parempaa tämän aihepiirin peliä aivan nopeasti.

 

Tekijä: Illwinter Game Design
Julkaisija: Shrapnel Games
Testattu: Intel Core2Duo E6600, Geforce 8800 GTS, 2 Gt DDR2-800
Saatavilla: PC, Mac OSX, Linux
Laitevaatimukset: 600 Mhz Pentium II, 256 MT keskusmuistia, 500 MT kiintolevytilaa, GeForce tai vastaava OpenGL-yhteensopiva näytönohjain
Moninpeli: 21 pelaajaa lähiverkon, sähköpostin tai samalla koneella vuorottelun kautta
Muuta: Myydään vain pelin kotisivujen kautta.
Pelin kotisivu: http://www.shrapnelgames.com/Illwinter/Dom3/