Uusimmat

Don King Presents Prizefighter (360)

24.09.2008 17:51 Antti Mutta

Tämän miehen tuntevat likipitäen kaikki – ainakin ulkonäöltä. Don King on juuri se tukevahko afroamerikkalainen mies, joka nähtiin suurien nyrkkeilytähtien välissä, otteluita mainostamassa leveä virne naamallaan ja harmaat hiukset geelillä pystyssä.

Don King on myös mies, joka järjesti legendaarisia nyrkkeilyotteluita valtavilla areenoilla ja muutti kerralla koko lajin arvostuksen. Miehen merkittävin teko oli silti Muhammed Alin uran käynnistäminen. Näillä meriiteillä luulisi erinomaisen videopelinyrkkeilypelinkin toteuttamisen olevan pikku juttu.

Don King ei ole kuitenkaan ihan puhtoinen pulmunen. Raha ja maine ovat maistuneet ennen ja niin nytkin. Uransa varrella King on saanut useita petos- ja uhkailusyytteitä. Häntä on epäilty mafiayhteyksistä ja onpa King nuorempana harjoittanut laitonta vedonlyöntiä sekä joutunut linnaan murhasta. Vaikkei Don King Presents Prizefighter ole sentään rikos – kaukana siitä – on King selvästi osallistunut peliin vain rahan vuoksi.

Uranuurtaja

Peli rakentuu The Kidin uran varaan. Lupaava nuori lahjakkuus nousee pelaajan ansiosta amatööriottelujen kautta, ja tietenkin Don Kingin avustuksella, maailmanmestariksi. Yksinpeliin painottaminen on erinomainen ajatus, joka erottaa pelin selkeimmin kilpailijoistaan. Samalla on sanottava, että moninpeleistä nauttivan ei edes kannata vaivautua. 

Uratila on kerronnaltaan niin upeasti toteutettu, että harva urheilupeli – riippumatta lajista – pystyy samaan. Matka huipulle kerrotaan dokumenttifilmin keinoin. Matsien välissä esitetään haastatteluja, joissa The Kidin tarina käydään läpi. Kokonaisuus on hämmästyttävän taidokkaasti toteutettu, teknisesti ja käsikirjoitukseltaan. Mukana vilahtelevat oikeat nyrkkeilytähdet, viime vuoden Penthouse-tyttö sekä muun muassa New Jack Cityn –elokuvan ohjaajana tunnettu Mario van Peebles. Kaiken huippuna on Don King itse.

Kivinen tie huipulle

Hienon uratilan tyrmää kuitenkin peliosioiden rakenne Ensin taistellaan kahden tai kolmen heikomman vastustajan kanssa, sitten sarjan mestaruuden haltijaa vastaan. Välissä treenataan harjoitussalilla rytmipeleistä tutuilla tavoilla ja samalla ominaisuuspisteet nousevat. Sama harjoittelu-matsi-harjoittelu-matsi-kaava käy pian tylsäksi.

Rutiinin rikkovat kaksi asiaa: yllätystekijöillä maustetut ottelut sekä historialliset ottelut. Erityisiä haasteita sisältävissä otteluissa vastustaja saattaa esimerkiksi heittää The Kidin silmille jauhetta, joka pistää ruudun sumeaksi. Tai sitten joutuu onnettomuuden vuoksi pelaamaan vain toisella kädellä. Loistelias keksintö on myös ihka oikeiden, historiallisten nyrkkeilyotteluiden pelaaminen. Kuuluisista otteluista pelataan vain pieni, matsin ratkaissut pätkä. Ja kaikki kuvataan tietenkin seepian värisenä, vanhoja kun muistellaan.

Tanssii kuin perhonen

Pienet piristykset eivät vain riitä. Prizefighter ei palkitse pelaajan työtä tarpeeksi tyydyttävästi. Voittosummat ovat vain numeroita ruudulla, jotka eivät millään tavoin konkretisoidu oli ura millaisessa noususuhdanteessa tahansa. Olisi ollut mukavaa ostella luksusta ja hyödykkeitä oikean maailman, ja joka toisen nykypelin, malliin.

Samalla rahavoittojen suuruuteen vaikuttavat kuuluisuuspisteet menettävät merkityksensä. Ennen matseja voi treenaamisen vaihtoehtona osallistua erilaisiin kissanristiäisiin. Samalla tosin fyysiset ominaisuuspisteet laskevat. Tästä huolimatta pornomallien kanssa juhliminen, mainoksien kuvaaminen ja muu hupi saattaisi kiinnostaa, jos edes tapahtumat näytettäisiin. Nyt nähdään vain lehtien skuupit.

Pistää kuin ampiainen

Entä sitten tärkein – pelimekaniikka?  Taisteleminen on monimutkaista pahimpaan kilpailijaansa, EA:n intuitiiviseen Fight Nightiin verrattuna. Kontrollien vuoksi Prizefighter muistuttaa enemmän Tekkeneitä. Nappuloita, analogiohjaimia ja yhdistelmiä on ensituntumalta liikaa.

Järjestelmän opittuaan nyrkkeily sujuu kuitenkin helposti – liiankin helposti. Syynä on vastustajien tekoälyn heikkous. Muutama teholyöntiyhdistelmä ja oikein rytmitetty väistöliike vetää kanveesin kenet tahansa. Kaiken huippuna on adrenaliinimittari, jonka täytyttyä avautuvat tyrmäykseen lähes takuuvarmasti johtavat erikoisiskut.

 

Tiikerin silmä

Prizefighteria on helppo kritisoida useasta syystä, mutta ikävintä on sen keskinkertaisuus. Jos kaikki olisikin yhtä nautittavaa kuin The Kidin uran kerronta, niin tässä olisi kaikkien aikojen nyrkkeilypeli. Nyt jäädään vain amatöörisarjan huipulle. Don King Presents Prizefighter onkin lähinnä kiehtova kokeilu urheilupelien maailmassa.

Vaikka Don King on itse varmasti mukana rahan ja maineen takia, voi kuuluisuus kuitenkin lopulta olla kohtuullisen ylpeä pelin sisällöstä. Samoin pelintekijä Venom Games voi olla tyytyväinen joutsenlaulukseen jääneeseen tuotokseen. Hiljattain kuopattu studio olisi voinut seuraavalla nyrkkeilypelillään nousta voittajaksi. Nyt tarina jäi puolitiehen.  Onneksi Prizefighter jäi muistuttamaan mahdollisuuksista.

 

Tekijä: Venom Games
Julkaisija: Take-Two Interactive Software
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: DS (tulossa), Wii (tulossa), Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivut: http://2ksports.com/prizefighter/

 

Lue myös

Dragon Ball Z: Burst Limit (PS3, 360)

Ferrari Challenge: Trofeo Pirelli (PS2, PS3, Wii)

Monster Jam (PC, PS2, Wii, Xbox 360)

NHL 09 (PS3, 360)

NHL 09 -moninpeliarvostelu (PS3, Xbox 360)

Pure (PC, PS3, 360)

Super Smash Bros. Brawl (Wii)

Too Human (360)

 

Muropaketin uusimmat