Donkey Kong Country Returns -ennakko (Wii)

Jättimäinen Donkey Kong -gorilla on Marion ohella Nintendon vanhimpia pelihahmoja. Lähes 30-vuotisen taipaleensa aikana pikku paviaanimme on kerennyt olla monessa mukana, mutta ehdottomasti arvostetuimpia ovat olleet Donkey Kong Country -tasoloikat Super Nintendolla.

Innostus oli luonnollisesti sitten melkoinen, kun Nintendo ilmoitti tekevänsä Wiille Donkey Kong Country Returns -nimistä peliä. Loppuvuodesta julkaistava tasoloikka kantaa arvokasta nimeä. Mepä tietysti kävimme ottamassa pelistä tyypit!

Dramaattinen tarina saa alkunsa, kun pahojen henkien riivaamat Donkey Kong -saaren eläimet pöllivät gorillaparkamme banaanit. Moinenhan ei luonnollisesti käy päinsä, joten sankarimme lähtee hakemaan herkullisia fallossymboleitaan takaisin.

Nintendo ei Super Mario Galaxyjen tapaan ole lähtenyt keksimään minkäänlaista pyörää uudelleen, vaan pysynyt niin sanotusti perusteissa. Pelillisesti Donkey Kong Country Returns on ns. 2.5D-tasoloikka. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksi kenttä rakentuu yhden kaksiulotteisen sijasta useista.

Jos Donkey Kong esimerkiksi löytää kentältä tykin, hän saattaa pystyä ampumaan sillä itsensä horisontissa siintävän laivan kannelle. Ratkaisu on toimiva kahdellakin tapaa. Samalla se pitää pelissä ihanan nostalgisen ja juuriaan kunnioittavan fiiliksen, mutta samalla toteutustavasta henkii viestii että kehitystäkin on tapahtunut.

Ennakkoversio tarjosi pelattavaksi neljä varsin erilaista kenttää. Kun allekirjoittaneen edellinen tasoloikkakokemus oli Super Mario Galaxy, oli Donkey Kong Country Jr:n tarjoama vastaanotto lievästi sanottuna musertava. Jos peli oli ulkonäöllisesti nostalgiatrippi, sitä se oli totta vie myös vaikeustasollisesti.

Donkey Kong nimittäin kestää perustilassa osumia tasan yhden kappaleen, toisesta lähteekin sitten jo nirri pois. Surkeaa kestävyyttä voi tosin kasvattaa hieman, jos sattuu löytämään kentältä mukaansa Diddy Kongin. Diddy on hyödyllinen seuralainen, sillä se sekä parantaa isänsä kestävyyttä, että antaa tälle mahdollisuuden lentää rakettirepulla.

Kaksinpelissä tilanne muuttuu hieman, sillä tällöin toinen pelaaja astuu Diddyn puikkoihin. Nerokasta on se, miten homma on toteutettu: Diddy ja Donkey voivat liikkua joko erikseen, tai sitten niin sanotusti yhdistää voimansa. Kongin selän päällä Diddy voi sekä auttaa isompaa taistelupariaan rakettirepullaan, sekä ammuskella vihollisia pähkinöillä. Kokonaisuudessaan homma toimii hulvattoman hyvin.

Ankarat apinat

Donkey Kongin kestävyys ei suinkaan ole ainoa peliä vaikeuttava tekijä. Sen tallennuspistemekaniikka ja kenttäsuunnittelu toivat hetkellisesti mieleen sen hetken, kun reilusti yli 10 vuoden jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa Super Mario kolmosta. Olo oli tosiaan sitä luokkaa, että miten tämän on joskus voinut päästä läpi?

Donkey Kong Country Returnsin kentät ovat suorastaan pullollaan katalia ansoja, ilkeitä äkkikuolematilanteita ja pirullisesti sijoitettuja tallennuspisteitä. Lisäelämiä ei juuri heru ja Marion uudemmista seikkailuissa tutuksi tulleista casual-helpotuksista ei ole haisuakaan.

Hetken kiroilun jälkeen homma kuitenkin alkoi luistamaan, ja kenttien pirullisuutta ja vauhdikkuutta pystyi oikeasti arvostamaan. Erityisesti yhden kentän kaivoskärryralli oli hektisyydessään jotain todella mieleenpainuvaa. Heikkohermoisten matskua peliä ei kyllä ole.

Pelin kontrollimekaniikka on yksinkertaisuudessaan toimiva. Wiimoten ja nunchakin yhteiskontrolleja ei paikan päällä päässyt testaamaan, mutta klassinen pelitila, jossa wiimotea pidetään NES-ohjaimen tapaan kallellaan, toimi pyhässä yksinkertaisuudessaan. Liikkeentunnistusta tarvitsi ainoastaan maan hakkaamiseen. Hommasta tulikin mukavia Wario Land: The Shake Dimension -viboja.

Pikaisen testin perusteella Donkey Kong Countryt ovat saamassa arvoisensa jatko-osan. Yksinkertaisesta ulkoasustaan huolimatta Donkey Kong Country Returns vaikuttaa pirullisen nerokkaalta peliltä, joka ehkä omalta osaltaan on myös Nintendon vastaisku niitä kohtaan, joiden mielestä nykytasoloikat ovat liian helppoja.

Country Returnsin kentät ovat haastavia, mutta tarjoavat toisaalta melkoisia onnistumisen elämyksiä. Valmiilta peliltä odottaisi ehkä sitä, että puolikasta ulottuvuutta hyödynnettäisiin hiukan mielikuvituksellisemmin, demossa se oli lähinnä hauska tehokeino.

Pelin vaikeustaso muuttuu kaksinpelissä myös hieman ihmis- vai pitäisikö sanoa apinamaisemmaksi. Elossa oleva pelaaja voi nimittäin herättää kuolleen pelaajan henkiin varsin helposti, hieman New Super Mario Bros. Wiin tapaan.

Joka tapauksessa pelin testikentät jättivät kauttaaltaan hyvän fiiliksen, enkä jaksa uskoa että valmiissa pelissä olisi mitään dramaattisen sitä pilaavaa.  Varsinkin, kun kaksinpeli on toteutukseltaan jotain niin käsittämättömän vakuuttavaa. Onko ketään muuten koskaan häirinnyt se, että joku on antanut gorillahahmolle nimeksi ”Aasi”?

Tekijä: Retro Studios
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Wii
Tulossa: Wii
Pelaajia: 1-2 (samalla konsolilla)
Pelin kotisivu: http://www.nintendo.fi
Tero Lehtiniemi

Lisää aiheesta

Donkey Kong Jet Race (Wii)

Donkey Kong Jungle Climber (DS)

Donkey Konga (GC)

Mario vs. Donkey Kong 2: March of the Minis (DS)

Lue myös

Dragon Quest: Sentinels of Starry Skies (DS)

Lego Harry Potter: Years 1-4 (PC, PS3, Wii, Xbox 360)

Metroid: Other M -ennakko (Wii)

Scott Pilgrim vs The World: The Game (PS3, Xbox 360)