Dragon Ball Z: Burst Limit –ennakko (PS3, 360)

18.04.2008 12:00 Jukka O. Kauppinen

Joku muusikko tai muusikkokriitikko sanoi kerran melkeinpä legendaarisesti: sedät jaksaa heilua.

Niin myös pelisedät. Niinkin kovaäänisesti, että pelitalon esittelytilaisuus häiriintyy kun kaksi karvaista pelisetää tarttuu uppo-outoon aiheeseen ja alkaa mättää toisiaan kuonoon. Suosittuun Dragon Ball Z -mangaan perustuva mätkintäpeli Dragon Ball Z: Burst Limit sai nämä sedätkin sekaisin.

Myönnän etten ole mikään mangan suuri ystävä. Olen nauttinut suuresti muutamista manga-teoksista mutta en lue genren julkaisuja siksi, että ne olisivat mangaa vaan koska ne ovat olleet laadukasta sarjakuvaa.

Dragon Ball Z:aa en ole kokenut kiinnostavana sen enempää mangan kuin animenkaan muodossa. Lähin kosketukseni aiheeseen oli 2003-2004 suuri lapsipornokohu, jossa Lastensuojeluliitto onnistui väläyttämään nuorisokulttuurin asiantuntemattomuuttaan koko maailmalle.

Jos kyseinen huuhaa kiinnostaa, lue tämä: Poltetaanhan kirjojakin – esimerkkejä perinteisestä epäonnistuneesta amerikkalaisesta ajattelusta.

Niinpä olin varmasti yksi maailman eniten pihalla olleista ihmisistä, kun tartuin peliohjaimeen ja tuijotin japaninkielisiä valikoita. Jaa että mätkiä pitäisi. Mitenkähän se onnistuu ja mistä tässä on edes kyse. Lopulta valikoissa navigointi kuitenkin toi toivotun tuloksen ja saimme kaksinpelin pystyyn. Jukka O. vastaan MikroBitin Henrik. Suuri mangataistelu alkakoon.

Mitä tää meinaa? Mitä tapahtui?

Siis, hetkinen, mitä?

Pakko myöntää että elämys oli melkoinen. Burst Limitin nopeatempoinen, salamannopea toiminta ei sinänsä vielä kääntänyt elämyskiviä, mutta pelin täysin mielivapaa kiitäminen ympäristöstä toiseen pisti pojat ymmälle. Kovaäänisellä tavalla. Tämähän on hauskaa!

Matsit jatkuivat, tosin molemminpuolisen hämmennyksen vallassa. Kontrollit olivat jotakuinkin selvillä. Tuo nappi potkii, tuo hakkaa ja tuosta tulee pidemmän matkan hyökkäys. Päätynapeista kentälle voi kutsua apulaisen ja vasemmalla tatilla liikutaan.

Yksinkertaiset kontrollit eivät kuitenkaan varoittaneet millään tapaa pelin suoranaisesta älyvapaudesta ja yllättävyydestä. Siinä on vaikea pysyä vakavana, kun reipas potku saa vastustajan lentämään taivaan sineen, jonne oma hahmo seuraa nyrkit ojossa. Ottelu jatkuu tulipallojen leiskuessa pilvien välissä ja kohta taas maisema vaihtuu.

Pelin erikoinen graafinen tyyli sopii mainiosti toiminnan vinkeyteen. Leiskautukset, muhevat potkut ja kiivas kaverin mättäminen naurattavat yliampuvuudellaan. Jos leuat eivät ole loksuneet aiemmin, niin viimeistään siinä vaiheessa kun toiminta keskeytyy ennalta varoittamatta ja hahmot pullistelevat toisilleen. HATASUTAA KAWASAKIII tai jotain sellaista, sitten heristetään nyrkkiä ja paidat repeilevät lihasten pullistellessa – ja taas kamppailu jatkuu. Mitä ihmettä äsken tapahtui? Mitä hahmot mesosivat? Miksi?

Myönnän että en päässyt oikeastaan missään vaiheessa kunnolla perille miten eri nappien yhdistelmät vaikuttivat, miten apurit saatiinkaan kentälle ja miten erikoisliikkeet luotiin. Ohjeiden puuttuminen ja japaninkielen taidon niukkuus tuottivat hienoisia ongelmia. Jotenkin homma silti toimi ja ukot rempoivat ihmeliikkeitään sulavasti.

Dragon Ball Z: Burst Limitiä onkin vaikea kuvailla muilla sanoilla kuin omituinen ja hauska. Pelaaminen oli huikean nopeatempoista ja omalla tavallaan kiehtovaa. Meiningissä oli iloista erikoisuutta perinteisiin Tekkeneihin ja Mortal Kombateihin verrattuna.

Vaikka hardcore-mättöpelien ystävälle sen manga-vaikutteet voivatkin olla liikaa, niin luulen että sekä Dragon Ball Z:n ystäville että muutoin vain huumorintajuisille pelaajille tässä on tarjolla aimo annos hubaa.

Katso myös: ennakon kuvagalleria – kuvasetti 1 – kuvasetti 2.

Tekijä: Namco Bandai
Julkaisija: Atari
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – kesäkuu 2008
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.atari.com/dragonballz/