Dragon Quest VI: Realms of Reverie (DS)

22.06.2011 14:30 | Tero Lehtiniemi

Tekijä: ArtePiazza
Julkaisija: Square Enix/Nintendo
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://na.square-enix.com/zenithia/
Arvostelija: Tero Lehtiniemi

JRPG-genre on kahden suurnimen lajityyppi. Näistä Final Fantasy on länsimaissa selkeästi kuuluisampi, mutta Yuji Horiin luoma Dragon Quest -sarja on aivan viime aikoihin asti ollut erityisesti eurooppalaisille tuntemattomampi nimi.

Nintendo DS muutti kuitenkin tilannetta, ja aiemmin Nintendon käsikonsolilla onkin päästy nauttimaan sarjan neljännestä, viidennestä ja yhdeksännestä osasta. Nyt on vuorossa sarjan kuudes osa, joka alun perin julkaistiin vuonna 1995. Ajan hammas on kohdellut klassisia Final Fantasyjä varsin armeliaasti, mutta huomattavasti perinteisemmän Dragon Quest -sarjan kohdalla tilanne on astetta jännittävämpi.

Dragon Quest VI on viimeinen ns. Zenithian-trilogian osa, johon kuuluvat myös aiemmin DS-uudelleenjulkaisun saaneet sarjan neljäs ja viides osa. Se sijoittuu samaan Zenithia-nimiseen fantasiamaailmaan, mutta tarjoaa kuitenkin uniikit hahmot ja juonen. Siinä missä nelososan hienoutena oli erityinen lukuihin jaettu juoni ja vitosen sankarin etenevä kasvutarina, kuudes osa nojaa kahden rinnakkaisen maailman, todellisen ja unien maailman vuorovaikutukseen.

Varsin vahvajuonisten nelos- ja vitososan rinnalla kutososan melko vauhdikkaan alkuvaiheen jälkeen avautuva, edeltäjiään huomattavasti löyhemmin sidottu mutta vastaavasti laajempi tarina voi tuntua askeleelta taaksepäin. Silti, pikkuruisessa vuoristokylässä muistinsa menettäneenä heränneen nimettömän sankarin itsensä etsinen on kaikessa perinteisyydessään kiehtova ja mukaansa tempaava seikkailu.

Perinteisyys voi kuitenkin tuntua myös ahdistavalta. Dragon Quest VI olisi selkeästi kannattanut julkaista ennen erinomaista sarjan yhdeksättä osaa, sillä nyt suoraan siitä siirtyville Realms of Reverie voi tuntua todella vanhanaikaiselta. Sen taistelut ovat melko vaikeita, juoni rakennettu perinteiseen kylästä ja luolastosta toiseen juoksemisen varaan, ja noin kymmenen pelitunnin jälkeen esiteltävä hahmojen luokkajärjestelmä on huonosti dokumentoitu, eikä loppujen lopuksi kovinkaan syvällinen.

 Sattuman varassa

Pohjimmiltaan Dragon Quest VI:n pelisuunnittelulliset ratkaisut eivät yllätä ketään sarjan aiemmin tutustunutta. Maastoa ja luolastoja tutkittaessa sankariryhmää piinaavat alituisesti ruudulle pomppaavat vuoropohjaiset satunnaistaistelut, joiden tuskattomuutta voi vähentää käytännössä kahdella tavalla: tappelemalla lisää ja hankkimalla useisiin kohteisiin osuvia aseita. Näiden saatavuus varsin aikaisessa vaiheessa tekee itse asiassa pelin satunnaistaisteluista yllättävän kivuttomia, kunhan sankari saa ryhmäänsä lisää jäseniä.

Pelin valuuttajärjestelmää on todella helppo hyödyntää, mikä saattaa ensi näkemältä tuntua todella tyhmältä ja epätasapainoiselta. Loppujen lopuksi tämän kuitenkin ymmärtää. Vaikka satunnaistaistelut ovat rahan helpon saatavuuden ja yllä mainittujen syiden vuoksi usein melko harmittomia, kostautuu huolettomuus pomotaisteluissa: ne voivat nimittäin yllättää hyvinkin varustautuneen ryhmän, sillä virheistä ja taistelumekaniikan kanssa tunaroinnista sakotetaan armotta.

Tämä on tosin Dragon Quest -sarjoille varsin tyypillistä. Pomotaistelut kun ovat perinteisesti siinä olleet reilusti muita taisteluita vaikeampia. Kun tähän yhdistetään sarjan tapa rajata tallennuspisteet pääasiassa kirkoissa majailevan papiston varaan, mistään kovinkaan helposta pelistä ei ole kysymys. Koska kyseessä on kuitenkin kannettavalle konsolille tehty peli jossa pelisessioiden pituudet ovat usein rajallisia, on tarjolla yleisesti lajityypissä tätä nykyä käytetty pikatalletusmahdollisuus.

Dragon Quest VI:tä pelatessa täytyy muistaa, että se on viime kädessä aikansa tuote. Rinnakkaisia maailmoja ei hyödynnetä aivan yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi Chrono Crossissa tai The Legend of Zelda: A Link to the Pastissa. Pohjimmiltaan se on perinteistäkin perinteisempi, mielenkiintoinen rooliseikkailu, jonka tietyt ominaisuudet ovat sellaisia joihin sarjan uudemmat ystävät eivät välttämättä pysty sopeutumaan.

Sarjan muihin osiin nähden se on kuitenkin selkeästi alisteisessa asemassa: yhdeksikölle se häviää selkeästi ominaisuuksissa, neloselle ja vitoselle taas tarinassa. Huono peli se ei kuitenkaan ole: Realms of Reverie on muihin DS:n Dragon Questeihin verrattuna huomattavasti pidempi ja vaikeampi, joten perinteisten rooliseikkailujen ystävät saavat kyllä rahalleen vastinetta.

 

Lisää aiheesta

Dragon Quest: Hand of the Heavenly Bride (DS)

Dragon Quest: Journey of the Cursed King (PS2)

Dragon Quest: Sentinels of Starry Skies (DS)

Lue myös

Child of Eden (PS3, Xbox 360)

Dungeon Siege 3 (PC, PS3, Xbox 360)

First Templar (PC, Xbox 360)

PlayStation Move: Ape Escape (PS3)

Steel Diver (3DS)

Yu-Gi-Oh! 5D’s World Championship 2011: Over the Nexus (DS)