UUSIMMAT

Dragon’s Dogma: Dark Arisen (PC)

15.01.2016 15:00 | Miikka Lehtonen

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_0kansiTekijä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 970
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows Vista, Intel Core i5-660, 4 Gt muistia, Radeon HD 5870
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.dragonsdogma.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_04

 

Muutaman vuoden takainen Dragon’s Dogma oli hyvinkin persoonallinen roolipeli. Capcomin julkaisema peli tulee kyllä Japanista, mutta ei ole mitään perinteistä JRPG-huttua. Sen sijaan sitä voisi kuvata yhden pelaajan moninpeliksi.

Jos tämä idea ei vielä kuulosta tarpeeksi erikoiselta, älä huoli: Dragon’s Dogmassa niitä riittää. Ja PC-version myötä tekniikkakin toimii kunnolla.

Vaikka Dragon’s Dogma onkin ihan tuore PC-peli, se näki ensi kertaa päivänvalon jo vuonna 2012, jolloin Capcom julkaisi sen alunperin PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle. Peli teki minuun jo tuolloin suuren vaikutuksen, mutta sen tekniikka tökki aivan järkyttävästi. Capcomin kunnianhimoinen hirviöjahti oli aivan liikaa sen aikaisille konsoleille. Toivo PC-versiosta heräsi välittömästi, mutta kun vuosikausiin moisesta ei näkynyt tai kuulunut yhtään mitään, liekki ja kipinätkin ehtivät jo sammua.

Niinpä olen taas hämmentynyt Dragon’s Dogman ääressä. En enää tällä kertaa niinkään pelillisen sisällön johdosta, vaan sen, että pelistä julkaistiin kolme vuotta konsoliversiota myöhemmin PC-käännös – ja vieläpä oikein hyvä sellainen!

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_01

Sydämetön sankari

Dragon’s Dogma on veistetty samasta puusta kuin Monster Hunter ja muut vastaavat ”pelaaja hirviöjahdilla” –pelit. Ennen kuin kukaan sulkee selainta ja juoksee kauhusta kirkuen kukkuloille, on syytä korostaa, että Dragon’s Dogma oli nimenomaan yritys tarjoilla Monster Hunter –pelien kokemus länsimaiselle yleisölle tuunattuna ja kustomoituna. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelissä pystyy saavuttamaan asioita ilman, että grindaa työkseen muutaman kuukauden ajan.

Tarina alkaa yksinkertaisesta kalastuskylästä, jossa suomujen, verkkojen ja suolaveden värittämä arki muuttuu kun tarujen legendaarinen lohikäärme paukahtaa rantahietikolle. Puoli kylää pistetään tuhkaksi ennen kuin lohikäärme kääntää katseensa pelaajan puoleen. Lohikäärme kertoo pelaajan olevan Valittu – suurella alkukirjaimella – ja sitten repii sydämen tämän rinnasta. Jos pelaaja haluaa sen takaisin, tule hakemaan!

Tästä alkaa useamman kymmenen tunnin mittainen matka, jonka aikana pelaaja heittää keikkaa useammallekin taholle. Dragon’s Dogman maailmassa kun riittää vaaroja. Jotkut hullut manaavat esiin luurankoja läheisessä kryptassa, bandiitit sotivat vuoristoteiden hallinnasta, lohikäärmeen ympärille on rakentunut kunnon maailmanlopun uskonlahko ja niin edelleen.

Käytännössä tämä tarkoittaa ennemmin tai myöhemmin sitä, että pelaaja pääsee ottamaan yhteen joko hirmuisen kokoisten hirviölaumojen, tai hirmuisen kokoisten hirviöiden kanssa. Dragon’s Dogma on toimintaroolipeli, jossa taistelu näyttelee suurta roolia. Pelaaja saa valita aluksi ammattinsa kolmesta vaihtoehdosta, jotka hieman kärjistettynä vastaavat soturia, maagia ja varasta.

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_05

Luokan valinta lukitsee pelaajan käyttämään tietynlaisia varusteita ja aseita, sillä esimerkiksi varas taistelee aina kahden tikarin ja jousipyssyn avulla, kun taas taistelijat käyttävät miekkoja ja kilpiä. Kokemustasojen karttuessa pelaaja kerää samaan aikaan ammattiinsa erillisiä kokemuspisteitä, jotka avaavat käyttöön uusia kykyjä, passiivisia bonuksia ja muuta mukavaa.

Ilahduttavasti ammatin valinta ei ole kuitenkaan sitova, vaan 10. tason saavutettuaan pelaaja voi vaihtaa majataloissa ammattia hyvinkin vapaasti. Kaikista perusluokista on tarjolla kehittyneemmät ja kustomoidut versiot, sekä lisäksi kahta perusammattia yhdistelevät risteytykset. Kehittyneempi soturi esimerkiksi vaihtaa miekan ja kilven kahden käden lekaan, kun taas soturin ja maagin yhdistelmä vastaa suunnilleen paladiinia: edelleen tankataan, mutta nyt taikavoimien avulla.

Tarkoituksena on vaihdella ammattia vapaasti mielensä mukaan, sillä vaikka esimerkiksi varas ei voikaan käyttää maagin kykyjä, ne ammatin myötä hankitut passiiviset bonukset pätevät hommasta toiseen. Kahden käden aseilla taistelevan soturin passiivinen ”ota paljon vähemmän vahinkoa” –kyky esimerkiksi hyödyttää melkein mitä tahansa ammattia.

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_02

Pelimerkki, ystäväni

Pelaaja ei suinkaan matkaa kohti lohikäärmettä yksin, vaan hän saa heti pelin alkumetreiltä mukaansa mystisen kumppanin, joka tunnetaan pawnina, pelimerkkinä. Pelimerkit ovat fyysisesti kuin ihmisiä, mutta niiltä puuttuu vapaa tahto. Sen sijaan ne hakeutuvat kohtalon valitsemien ja voimakastahtoisten ihmisten seuraan ja antautuvat ilomielin tämän seuraajaksi kuolemaansa saakka.

Yhden pelimerkin saa luoda itse pelin voimakkaalla ja monipuolisella hahmoeditorilla, minkä jälkeen kumppani kulkee mukana elämän myötä- ja vastoinkäymisissä. Myös pelimerkki kerää kokemusta, oppii uusia kykyjä ja voi vaihdella ammattiaan pelaajan tarpeen mukaan.

Tämäkään ei vielä riitä, sillä Dragon’s Dogma on suunniteltu nelihenkisen ryhmän pelattavaksi. Muut ryhmänjäsenet eivät kuitenkaan ole toisia pelaajia, vaan näiden tekemiä pawneja. Kylissä ja kaupungeissa on mystisiä taikakiviä, joita käpälöimällä pelaaja voi hakea lukemattomasta valikoimasta haluamansa kaltaisia kumppaneita ja sitten kutsua niitä avukseen.

Tämä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että se oma pawn voi välillä käydä vierailemassa muiden peleissä. Tästä ei ole pelaajalle mitään haittaa, vaan se tapahtuu passiivisesti taustalla. Majatalossa nukkuessaan saa vain ilmoituksen, että maagisi sitten muuten kävi seikkailemassa vierailla mailla ja toi mukanaan lahjoja.

Hämärän systeemin ideana on selvästi ollut simuloida moninpelikokemusta, sillä pawnit juttelevat keskenään ja pelaajalle aktiivisesti. Aluksi ne eivät osaa juuri mitään, mutta kun pelaaja vaikka taistelee useamman kerran luurankoja vastaan, ne huomaavat, että teräaseet eivät ole kovin hyviä lurkkeja vastaan, ja että ne ovat heikkoja pyhille loitsuille ja tulelle. Eräs systeemin kantavista ideoista onkin, että muiden peleissä vierailevat pawnit oppivat myös tällaisia taitoja, mikä sitten hyödyttää myös pelaajaa.

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_06

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_07

Taistelut ovat haastavia ja monipuolisia, sillä jos yrittää taistella hirviöitä vastaan väärillä taktiikoilla, tuloksena on vain turhautumista. Olin itse esimerkiksi nojannut suuren osan pelistä ”buffaa aseita tulivoimilla ja mätki hirviöitä” –tyyliseen taktiikkaan. Kun sitten yllättäen vastaan tuli tulihirviöiden täyttämä luolasto, fiilis oli kuin olisi juossut täysillä päin seinää. Tappion jälkeen käytiin sitten opettelemassa jääkykyjä ja hakemassa vähän erilainen ryhmä avuksi. Ja vot: sittenhän ne tulipaskiaiset kaatuivatkin kuin heinä viikatteen edessä.

Pawnit oppivat myös asioita maailmasta, mikä tulee tarpeeseen. Dragon’s Dogman maailma on suunnaton ja pääasiallinen liikkumametodi on, että juostaan tutkimattomia korpialueita pitkin toivoen, että tie vie haluttuun kohteeseen. Siinä kohtaa on suureksi avuksi, kun kaverin pawn osaa vaikka reitin kohdepaikalle ja voi opastaa pelaajaa, tai tietää kertoa, että täällä vuorella muuten sitten asuu iso hirviö.

Isot hirviöt ovat muutenkin se pelin suurin ja näyttävin vetonaula. Ne tuntuvat aluksi miltei voittamattomilta, mutta kun osaa hyödyntää niiden loogisia heikkouksia – kyklooppia kannattaa esimerkiksi lyödä tai ampua silmään – ne kyllä kaatuvat. Mutta mitäs jos vaikka on miekkamies, eikä ihan yllä kykloopin silmään? No sitten, pirulauta vieköön, kiivetään kyklooppia pitkin poskelle ja huidotaan sieltä! Oikeasti!

Kun Dragon’s Dogma on parhaimmillaan, se tarjoilee miltei liukuhihnalta upeita hetkiä. Kun taistelin ensi kertaa aarnikotkaa vastaan, yritin soturini kanssa kiivetä hirviön niskaan hakkaamaan sen siipiä toimintakelvottomiksi. Tämä ei ihan onnistunut, sillä kotka lähti lentoon ja hetken päästä huomasinkin liiteleväni kymmenien metrien korkeudessa villisti epätasapainossa heiluvan aarnikotkan turkista roikkuen!

Taistelun hauskuus ja ne puhtaat WTF-hetket ovat suuri syy sille, miksi rakastan Dragon’s Dogmaa niin palavasti. Se tekee asioita, joita muut pelit eivät oikein ole uskaltaneet edes yrittää ja tuntuu täten hullun mahdottomalta japanilaisluomukselta.

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_03

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_08

PC-versio on täyttä rautaa

Jos aikoo pelata Dragon’s Dogmaa – ja minusta niin kannattaa ehdottomasti tehdä – on PC-versio se alusta, jolla kannattaa pelata. Ensinnäkin PC-versio on teknisesti erinomainen. Pelimoottori on verrattain kevyt, mutta tarjoilee silti komeita maisemia ja valoefektejä. Siinä missä konsoliversioiden ruudunpäivitysnopeus dippaili vähän väliä yksinumeroiseksi, PC pyörii kiven vakaasti 60 FPS:n nopeudella, vaikka kaikki herkut väänsi kaakkoon ja pisti vielä kehiin SweetFX-tyylisiä grafiikkamodeja.

Lisäksi PC-versio sisältää kiinteänä osana Dark Arisen –lisälevyn, joka julkaistiin vuotta myöhemmin konsoleille. Dark Arisen sisältää paitsi uuden, erittäin haastavan, laajan ja kiehtovan pelialueen paikkaamaan Dragon’s Dogman hieman lyhyttä ja vaisua end gamea, myös paljon parannuksia ja tuunauksia.

Eräs alkuperäisen pelin ongelmista oli se, että se ei käytännössä sisältänyt minkäänlaista fast travel –vaihtoehtoa. Jos halusi päästä pelialueen toiselle laidalle, sinne oli juostava. Joka kerta. Kun sitten tulee useita kertoa putkeen tehtäviä, joissa pitää juosta samalle jumalan kiroamalle maailman reunalle, V-käyrä hipoo kattoa. Dark Arisen lisää peliin seikkailun aikana kerättäviä fast travel –majakoita, joita voi pudotella haluamiinsa paikkoihin, sekä rajattomasti käytettävän esineen, jolla niiden välillä voi matkustaa. Idea toimii erinomaisen hyvin: maailma tuntuu yhä suurelta paikalta, sillä majakoita ei ole koskaan niin paljon, että niitä voi pudotella ihan mihin sattuu. Lisäksi jotta majakan voi pudottaa, täytyy ensin käydä siellä ainakin kerran jalan.

Dark Arisen sisältää samanlaisia pieniä parannuksia enemmänkin ja nostaa Dragon’s Dogman erinomaisten pelien joukkoon. Mutta ei se silti aivan ongelmaton ole. Pelin maailma on suunnaton ja kiehtova, mutta toisin kuin esimerkiksi Skyrimissä tai vaikka The Witcher 3:ssä, sen tutkimisesta ei ole hirveästi hyötyä. Vaikka voisi kiivetä kaukaisuudessa näkyvälle vuorelle, sieltä ei todennäköisesti löydä yhtään mitään fiksua.

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_04

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_0suosittelemme2Peli kärsii myös hyvin epätasaisesta pelisuunnittelusta. Vaikeuskäyrä pomppii laidasta laitaan kun useat koviksi haasteiksi tarkoitetut pomovastukset kuolevat hetkessä, mutta pari jouskarilla varustettua bandiittia pistää koko ryhmän päreiksi muutamassa sekunnissa. Peli ei myöskään harrasta mitään kovin fiksuja checkpointeja, vaan usein kuoleman jälkeen joutui palaamaan vaikka vartin juoksumatkaa aiemmaksi. Onneksi tallentaa voi itse halutessaan taistelun ulkopuolella, mutta eihän sitä aina muista.

Pientä nipotettavaa riittäisi toki enemmänkin, mutta ehkä oleellinen välittyy näin: Dragon’s Dogma ei ole ihan joka jätkän peli. Se on persoonallinen, yllättävä ja kiehtova tapaus, joka on monilla tavoin vieläkin uniikki. Tämä siitä huolimatta, että moni peli – esimerkiksi Xenoblade Chronicles X – on yrittänyt luovia samoilla ”yksinpelattava moninpeli” –vesillä. Jotta kokemuksesta pääsee nauttimaan, täytyy ensin kulkea läpi pitkä ja kivikkoinen tie, jonka varrelle mahtuu monta ärräpäätä, kantapään kautta opittua juttua ja ikävyyttä. Mutta kun seisoo aamuauringon noustessa kytevän aarnikotkan ruumiin päällä, kaikki se vaiva tuntuu niin pieneltä ja Dragon’s Dogma niin huikealta.

Pelaa ihmeessä.

 

dragonsdogma_darkarisen_pc_arv_09

 

Lisää aiheesta

Dark Arisenilla on käytännössä kaksi kohderyhmää: Dragon’s Dogmaa aiemmin pelaamattomille se on loistava mahdollisuus kokea paranneltu versio yhdestä viime vuoden parhaasta rooliseikkailuista. Dragon’s Dogmalle sydämensä menettäneille se tarjoaa uutta, entistä haastavampaa pelattavaa.

Dragon’s Dogma: Dark Arisen (PS3, Xbox 360)

Dragon’s Dogma tarjoaa kuitenkin kaiken turhautumisen ja kierrätyksen taustalla viihdyttävän, hyviä valintoja tarjoavan tarinan ja huomattavan kiehtovan moninpelikomponentin joka palkitsee ne pelaajat, jotka pystyvät elämään sen runsaslukuisten ongelmien kanssa.

Dragon’s Dogma (PS3, Xbox 360)

Muropaketin uusimmat