Kokeilimme 50 tuntia PlayStation 4:lle julkaistua Dreamsia: ”Aivan uskomatonta, miten jotain tällaista voidaan myydä 40 eurolla”

Muropaketin pelitoimittaja Teemu Purhonen pääsi kokeilemaan PlayStation 4:lle julkaistua Dreamsia – ja sekosi: ”Mielikuvitukselle siivet antava Dreams on pökerryttävän laaja, monipuolinen ja yksityskohtainen konsepti, joka antaa jokaiselle avaimet omien pelien ja kokemusten tekemiseen. Se saattaa aluksi aiheuttaa huimausta kirjavien mahdollisuuksiensa vuoksi, mutta osoittautuu nopeasti eteeriseksi unelmien rakennustyömaaksi, jossa lähes kaikki on mahdollista”, Purhonen kirjoittaa haltioituneena 50 tunnin unelmoinnin jälkeen. 

Julkaisupäivä: 14. helmikuuta 2020
Studio: Media Molecule
Julkaisija: Sony Interactive Entertainment
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1-4
Ikäraja: 12
Peliä pelattu arvostelua varten: 50 tuntia

S

iitä, mikä Little Big Planet -peleistä tutun Media Moleculen kehittämä Dreams oikein on, voi jaaritella aina maailmankaikkeuden lämpökuolemaan asti. En usko kuitenkaan olevani kovinkaan väärässä todetessani, että Dreams on pohjimmiltaan graafinen ja yhteisöllinen kehitystyökalu kaikille meille, jotka emme jaksa tai voi opiskella pelikehitykseen olennaisesti kuuluvaa ohjelmointia.

Dreams on todella kunnianhimoinen ja laaja konsepti, joka päästää käyttäjät luomaan mielikuvituksellisten pelien lisäksi tyylikkäitä tai mauttomia teoksia aina mahtavista musiikkivideoista erilaisiin mehevän yksityiskohtaisiin ruoka-annoksiin. Ensimmäisen persoonan räiskintäpeli? Jebou. Kävelysimulaattori? Jeppistä. Tasohyppely? Jo vain. Seikkailupeli? Voi kyllä, kyllä.

Peli, jossa hypitään kakkakasojen yli vessanpönttöön, joka päästää pieruäänen? Ilman muuta.

Media Molecule on nähnyt huomattavan paljon vaivaa, jotta Dreamsin oppiminen olisi miellyttävää. Erilaisia opasvideoita riittää enemmän kuin tarpeeksi. Omalla kohdallani iso osa niistä noin 50 tunnista, jotka Dreamsiin upotin, menikin pelkkään kehitystyökalun käyttämisen opiskeluun. Ilman opastusta sekoilin omalla raksallani niin tolkuttomasti, ettei lopputuloksessa ollut mitään järkeä. Mutta juuri tämän vuoksi Dreams on niin viihdyttävä julkaisu; myös päämäärätön urpoilu on todella, todella, todella hauskaa. Toisaalta myös laajemman ja pitkäjänteisemmän projektin parissa kikkailu on hyvän mielen puuhaa.

Erityistä nautintoa aiheutti omissa projekteissa onnistuminen, pelikehityksessä edistyminen ja uusien asioiden oppiminen.

Dreams on yhteisöllinen siinä mielessä, että kaikki käyttäjät voivat halutessaan laittaa tuottamansa sisällön muiden koettavaksi. Luomuksia on jo lukemattomia, ja ajan myötä yhteisökirjastosta tulee varmasti löytymään monia häkellyttävän hienoja teoksia laidasta laitaan. Tällä hetkellä Dreamsissa on mahdollista kokeilla esimerkiksi sillä rakennettua Fallout 4:ää tai vaikka unohdettua Silent Hill P.T. -pelidemoa. Jotkut Dreamsista löytyvät pelit ovat niin omaperäisiä, näyttäviä ja toimivia, että niiden takana piileskelee mitä luultavimmin joku sellainen taho, joka on tehnyt pelejä ammatikseen. Se käy ilmi erityisesti kenttäsuunnittelusta, jonka onnistunut toteuttaminen ei ole vaivatonta.

Dreams mahdollistaa erinomaisen kauniin näköisten tuotosten kehittämisen, mutta grafiikka ei tietenkään ole niin näyttävää kuin mitä pelistudiot saavat aikaiseksi oikeilla pelimoottoreilla. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö Dreamista saisi opiskelemalla ja kokeilemalla irti jotain todella vaikuttavan näköistä. Kehittäjät ovatkin luvanneet, että peleistä parhaat julkaistaan erikseen PlayStation Storessa, aivan kuten asiaan kuuluukin.

Dreams ei juurikaan rajoita oman mielikuvituksen tuotosten manifestointia, ja tässä piilee eräs luomisvimmaa mahdollisesti rajoittava tekijä. Vaikka itse nautin kaikkein eniten sellaisista indie-julkaisuista, jotka tuovat jotain varsin uutta peleihin, olen silti ehdollistunut siihen, kuinka kaavamaisia pelit voivat olla. Tämä kävi nopeasti ilmi, kun ryhdyin rakentamaan ensimmäistä kenttää omalle kävelysimulaattorilleni. Huomasin tekeväni täysin sovinnaista peliä, joka ei ollut ainoastaan tylsä, vaan lisäksi myös niin tarpeeton, etten usko kenenkään edes testaavan sitä.

Kun edes taivas ei ole rajana, kannattaa ihan ensiksi aloittaa tikkaiden hankkimisella.

Konkreettinen luomistyö alkaa Dreamsissa näin:

Jokaisella ”uneksijalla” on oma kolmiuloitteinen alueensa, rakennustyömaa, joka on aluksi täysin tyhjä. Osoittimena toimii pörröinen otus, joka vaeltaa ruudulla ohjaimen liiketunnistimen tahdittamana. Eri napeilla säädetään esimerkiksi katselukulmaa, ja luodaan ja siirretään eri elementtejä. Näiden elementtien kopiointi, aivan kuten lähes kaikki muukin toiminta, on tehty erityisen helpoksi ja yksinkertaiseksi, mikä nopeuttaa kehittämistä suunnattomasti.

Liiketunnistimen käyttäminen tuntui aluksi vaikealta ja epävakaalta, mutta siihen onneksi tottui sukkelasti. Ohjastamisen voi toki vaihtaa ohjaimen tateilla komennettavaksi, mutta niitä käyttämällä työskenteleminen hidastuu huomattavasti. Eräs liiketunnistimen miinus on se, että kursorina toimiva olento hiippailee touhuamisen edetessä kulmia kohti. Onneksi osoitin painuu ruudun keskelle nappia painamalla, ja Dreams muistuttaa tästä tärkeästä ominaisuudesta aktiivisesti. Myös PlayStation Move toimii tarvittaessa kontrollerina.

Alussa valitaan lähdetäänkö seikkailemaan muiden luomistöiden kimppuun, ollaanko tekemässä yksittäistä teosta (à la aiemmin mainittu herkkulautanen) vai halutaanko aloittaa erillinen kohtaus.

Kohtaukset ovat käytännössä eri kenttiä, joista itse peli koostuu. Kentistä ja muista projekteista on syytä tehdä järkevän kokoisia, sillä muutoin käytössä olevat lukuisat hienosyiset elementit kuormittavat konsolia niin paljon, että se ryhtyy huutamaan kuuluisaa hoosiannaa. Dreamissa onkin esillä kolme eri mittaria, jotka kuvaavat rasitustasoa. Niiden avulla pysyy kärryillä siitä, kuinka edetä niin, ettei pelikone sula kesken projektin. Mittareita kannattaa tarkkailla silmä kovana, joskin Dreams muistuttaa niiden tasoista aktiivisesti. Ylipäänsä Dreams pitää melkein koko ajan pelaajaa kädestä kiinni, joten turhautuminen ei koskaan pääse nousemaan kohtalokkaalle tasolle.

Dreamsissa on mahdollista tehdä kaikki aivan itse alusta saakka, mutta se tarjoaa myös pelissä valmiina olevia elementtejä ja esineitä aina pienestä pusikosta taivaankappaleisiin, ja kaikkea näiden väliltä. Lisäksi yhteisön jäsenien luomuksia voi ottaa omaan käyttöönsä, ja niitä voi myös muokata mielensä mukaisesti. Tämä auttaa varsinkin ensimmäisten luomusten alullepanoon.

Projekteja pääsee vaivattomasti kokeilemaan joko ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta vaihtamalla editointitilasta pelitilaan. Lisäksi peleistä voi tehdä moninpelejä, joiden kimpussa voi parhaimmillaan olla jopa neljä uneksijaa samanaikaisesti.

Jos haluaa välttämättä tehdä kaiken alusta saakka itse, esimerkiksi vaikkapa talon, tapahtuu se valitsemalla työkaluvalikosta sellainen väline, jolla voi muovata neliön hyvin näppärästi. Sen jälkeen tehdään kolmio, joka ujutetaan neliön päälle niin, että lopputulos vaikuttaa etäisesti talolta. Pienen viilauksen jälkeen rakennukseen voi tehdä samalla tapaa vaikkapa ikkunat, oven ja savupiipun. Pelkän värittämisen lisäksi on mahdollista valita esimerkiksi se, millaiset tekstuurit rakennuksessa on, ja kuinka se reagoi valoon. Savupiipun ylle voi napata muutamaa nappia painamalla savumuodostelman, ja myös tätä voi muokata todella pitkälle: savun voi saada käyttäytymään monella eri tavalla ja nopeudella.

Myös ääniä, eli musiikkia ja erilaisia efektejä, saa lisättyä projekteihin todella näppärästi, jolloin peliunelmat heräävät parhaimmillaan eloon aivan odottamattomalla tavalla. On ällistyttävää, että Dreamsista löytyy kaiken muun ohella ehta sekvensseri kaikenlaiseen musiikin tekemiseen ja säätämiseen. Tosin sen käyttäminen PS4-ohjaimella voi olla projektista riippuen tuskallisen hidasta. Omia ääniä Dreamsiin saa tuotua millä tahansa sellaisella USB-tikulla, joita PS4 tukee, ja sama pätee myös USB-mikrofoneihin.

Valikoimasta löytyy kaikkien muiden elementtien lisäksi myös valmiita ääniä.

Dreamsissa on todella helppo luoda esimerkiksi tasohyppelypelin erilaisten korokkeiden välissä liikkuvia tasoja ja muita animaatioita tai vaikkapa tasojen välissä olevia siltoja. Myös näitä voi säätää yllin kyllin, kuten milloin ne aktivoituvat, miten ne toimivat, ja kuinka pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että Dreamsissa on mahdollista tehdä erilaisia script-tapahtumia, jotka laukaisevat halutun sekvenssin, oli kyseessä sitten jonkun esineen liikkumisen käynnistyminen, äänien laukaisu tai kameran kuvakulman kääntyminen. Lisäksi Dreams antaa päättää, kuinka esimerkiksi taistelupeli reagoi erilaisiin asioihin: tappaako pelaajan ase vihollisen yhdestä iskusta tai palautuvatko pelihahmon osumapisteet automaattisesti.

Kuten mainittu, Dreams tarjoaa yksityiskohtaisia mahdollisuuksia lähes rajattomasti jokaisella tarvittavalla osa-alueella, ja on vaikea ymmärtää, kuinka on edes mahdollista tehdä tällaisesta konseptista totta näin onnistuneella tavalla: Dreams on epätodellisen monipuolinen.

Ja tämä kaikki ”pelissä”, joka maksaa PS Storessa 39,95 euroa. Täysin uskomatonta.

DREAMS

”Ihmeellinen Dreams tarjoaa lähes rajattomasti mahdollisuuksia, eikä luomistyötä rajoita mikään muu kuin oma mielikuvitus.”