Driveclub (PS4)

17.10.2014 17:30 | Niklas Isberg

Tekijä: Evolution Studios
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PlayStation 4
Pelaajia: 1, 2-12 (internetissä)
Muuta: PlayStation Plus -palvelun tilaajille on saatavilla ilmainen riisuttu versio.
Pelin kotisivu: Driveclub
Arvostelija: Niklas Isberg

 

Driveclubin piti olla yksi PlayStation 4 julkaisun valttikorteista. Se kuitenkin viivästyi ja odotus piteni noin vuodella. Peli saatiin markkinoille juuri sopivasti kilpailemaan Forzan kanssa, mutta lunastaako se sille asetettuja odotuksia?

PlayStation 4:lle ei ole ollut juuri tarjolla autosimulaatioita, mutta Driveclub koettaa vihdoin paikata tilannetta. Se haluaa olla vakavasti otettava autosimu, joka tarjoaa myös yhteisöllisiä ominaisuuksia. Visuaalinen näyttävyys ja kilpailyhenkisyys ovat Driveclubin avainsanoja. Kuulostaa hyvältä.

Tekoälyn ihanuus

Driveclub tarjoaa uratilan ja moninpelin, joissa molemmissa on suoritettavia haasteita. Aika-ajot, driftaaminen, täydelliset suoritukset tiukoissa mutkissa ja tietyillä osuuksilla lujaa kaahaaminen on onnistuttu loihtimaan äärimmäisen koukuttavaksi.

Uratilassa matkataan maasta toiseen, joissa kussakin on omat ajettavat automerkkinsä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ajetaan Mineillä, kun taas Saksassa paukutetaan Bemareilla. Uratilan koukku ovat kerättävät tähdet, joita on päälle kaksisataa. Luku saattaa kuulostaa suurelta, mutta ne ovat saavutettavissa helposti muutamassa illassa. Taipaleella etenemällä aukeaa uusia autoja ja erilaisia kustomointimahdollisuuksia, jotka jäävät kuitenkin aika pinnallisiksi. Autoonsa voi päivittää erilaisia maalipintoja ja tarroja, jotka aiheuttavat lähinnä vain kateellisuutta kanssapelaajissa.

Driveclub käyttää hyvin hyödyksi pelinsisäisiä haasteita, joita pelaajat ovat asettaneet valitsemilleen radoille. Kaverit voivat lähettää toisilleen ajamiaan haasteita driftauksesta aika-ajoihin, joita päihittämällä voittaa kasan tunnettuutta. Se on Driveclubin tärkein valuutta, ja sitä kerryttämällä pelaajan taso kasvaa ja hienompia autoja avautuu. Pisteitä on helppo kerätä ajamalla hyvin, joskin kokemusta häiritsee tekoälykuskien idioottimaisuus.

Tietokonekuskien ajo on virtaviivaista, joten niiden liikkeet on suhteellisen helppo ennakoida. Tekoäly runnoo kuitenkin ajoittain pelaajan autoa päin, mikä aiheuttaa raivonpurkauksia. Törmäyksistä menettää pisteitä, vaikka ajaisi kuinka mallikkaasti. Onneksi niistä ei sakoteta kuitenkaan liikaa ja radat on mahdollista suorittaa korkein arvosanoin, vaikka tekoälyn hölmöys laskeekin nautittavuutta.

Keskinkertaista, mutta koukuttavaa

Driveclub aiheuttaa lievää addiktiota puutteistaan huolimatta. Vastaanotettuja haasteita on pakko päästä suorittamaan, koska peli houkuttelee takaisin radalle paistattelemalla kaverien saavutuksilla jo alkuruudussa. Se imaisee mukaan pidemmäksikin aikaa, sillä kaverin tuloksen päihittäminen tuottaa valtavaa mielihyvää.

Ajamisessa on lisäksi omat niksinsä, jotka hallitsemalla muun muassa driftaus muuttuu lasten leikiksi, tai ainakin huomattavasti helpommaksi. Mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin tietämättömyys siitä, miten joku toinen on onnistunut jossain kurvissa polttamaan kumia paremmin kuin itse.

Kaahailu itsessään on myös oikein nautittavaa viihdettä. Ajotuntuma on hyvä, eikä virheistä voi syyttää muita kuin itseään. Auto tottelee pitkälti käskyjä, joskin driftaus ei ihan toimi oikean maailman malliin ja siitä on aluksi vaikea saada otetta. Näkyvyys pysyy ajettaessa hyvänä ratin takaa katsottuna, mutta konepeltinäkymässä peltiä halailevat tietokonekuskit peittävät näkökentän täysin.

Varsinaiseen moninpeliin ei testijakson aikana päässyt käsiksi, sillä joko serverit olivat kokoajan todella tukossa tai peliseuraa ei löytynyt. Muiden klubien asettamat haasteet kuitenkin tekivät ajamisesta mielenkiintoista. Ne olivat mukavia houkuttimia, vaikka meno äityikin paikka paikoin verenmaku suussa suorittamiseksi.

Pärinää auringon laskiessa

Tunnelmaltaan Driveclub on suhteellisen synkkä ja totinen. Driveclubin ainoat väripilkut tuntuvat olevan autoja, joissa on loistelias maalipinta. Yleisesti ottaen peli kuitenkin näyttää upealta, vaikka osa radoista onkin lintuperspektiivistä katsottuna hyvin vaisuja.

Ääniraidasta ei valitettavasti voi sanoa samaa. Musiikki on mieleen painumatonta teknoa, jota voi halutessaan kuunnella myös ajon aikana. Sen saa onneksi kytkettyä kokonaan pois päältä, jolloin keskittyminen ajamiseen pysyy maksimissaan. Moottorin äänet taasen kuulostavat muhkeilta varsinkin auton sisänäkökulmasta katsottuna ja murina helpottaa vaihteiden vaihtamista manuaalisesti.

Kisojen aikana visuaalisuuteen ja eläväisyyteen vaikuttaa todella paljon ympäristö. Esimerkiksi Intiassa ruudulle saattaa lehahtaa lintuparvi keskeltä ryteikköä. Eläväisyys ilmenee myös dynaamisina sään ja kellonajan vaihteluina. Kisa saattaa alkaa täydestä auringonpaisteesta, mutta päättyä pilkkopimeään. Vaihtelut ovat näyttäviä, mutta ne tapahtuvat ajoittain turhan nopeasti. Pisimmätkään radat eivät kuitenkaan kestä muutamaa minuuttia kauempaa.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Takkuinen aloitus

Driveclubin julkaisusta on vierähtänyt jo tovi, mutta jopa yhteisöpalveluun kirjautuminen on edelleen hankalaa. Tällöin vaihtoehdoksi jää itsekseen kaahailu ja omien tulostensa päihittäminen, mikä käy pidemmän päälle kovin tylsäksi. Se on sääli, sillä vaikka moninpeliin ei pääsisikään, haasteita on mukava suorittaa.

Simulaatio Driveclub ei ole, sillä arcade-henkisyys näkyy kaikkialla. Maisemat ja autot ovat upean näköisiä, mutta muut simulaation peruspilarit loistavat poissaolollaan. Peliä kannattaakin lähestyä eri näkökulmasta, sillä se ei tarjoa työkaluja kulkupelinsä täydelliseen kustomointiin. Vauriomallinnuskin on ajaessa lähinnä kosmeettinen haitta.

Vahvin Driveclubin valtti on se, että se on PlayStation 4:n ainoa varteenotettava kaahailu. Se ei ole täydellinen, mutta kuitenkin viehättää. Täysimittaiseen pelikokemukseen pääsee käsiksi kuitenkin vasta sitten, kun serverit ovat jälleen vakaita ja kestävät painetta. Tällä hetkellä serverien tukkoisuus ja moninpeliseuran löytämisen mahdottomuus on iso ongelma nimenomaan yhteisölliseksi tarkoitetussa moninpelissä, eikä sen potentiaali pääse läheskään esille.

 

Toinen mielipide

Toisen konsolin autopeliin viittaaminen ei ehkä ole se reiluin tapa lähteä tyrmäämään PlayStation 4:n kaahaustoivoa, mutta minkäs teet. Ainakin itselleni Forza Horizon 2 tappoi heti alkuun parhaan innon Driveclubiin. Suora hyppäys suvereenista, lähes virheettömästä arcadekaahailusta geneeriseen ajopeliin oli kerta kaikkiaan liian raju.

Odotin Driveclubia, niin kuin moni muukin. Ennakkovideot näyttivät hyvältä eikä PlayStation 4:sta todellakaan oltu siunattu liian monella hyvällä autopelillä, jos edes yhdelläkään. Pettymys oli suuri, kun kaikki olikin vain vähän sinne päin.

En väitä, etteikö pelistä löytyisi hyviä ideoita. Kisojen keskelle sirotellut dynaamiset haasteet ovat mainio idea ja yksi niistä Driveclubin sosiaalisista ominaisuuksista, joiden toivoisi löytävän tiensä tuleviinkin autopeleihin. Kilvanajo muiden asettamia kohdeaikoja vastaan sen sijaan ei ole ollut uusi innovaatio enää vuosiin, mutta toki se motivoi pelaamaan peliä, joka tekoälyä vastaan käy niin sanotusti vanhaksi aivan liian nopeasti.

Syy tähän löytyy ennen kaikkea kuminauhasta. Aluksi ilmiötä ei edes huomaa, kun voitot irtoavat helposti. Montaa tuntia ei tarvitse kuitenkaan huristella, kun autopelien helmasynti nostaa rumaa päätään. Ilmiö toimii molempiin suuntiin, paitsi että tekoäly ajaa pelaajan kiinni naurettavan nopeasti, nähdään mokailun jälkeen myös immersiota syövä ilmiö toiseen suuntaan. Koko autolauma matelee eteenpäin siistissä ryhmässä mokannutta pelaajaa odotellen, kuin turva-auton perässä. Yritä siinä sitten uskoa illuusioon oikeasta autokilpailusta.

Ajomallia en moiti muusta kuin persoonattomuudesta, samasta synnistä, joka vaivaa myös autovalikoimaa. Teoriassa tarjolla on jos jonkinlaista menopeliä, mutta yhdestäkään ei osata luoda sellaista myyttisen upeaa katseella rakasteltavaa kromiunelmaa kuin mihin Forza-sarja autoerotiikallaan yltää lähes jokaisen ajokin kohdalla. Hei, autopelissä on oltava intohimoa!

Sosiaalisen pelaamisen edelläkävijänäkin on paha olla, kun kilpailija tarjoaa käytännössä vastaavat, ellei jopa muhkeammat ominaisuudet. Multaa arkun päälle ropisee myös luokattoman verkkokoodin tai ehkä sittenkin palvelinarkkitehtuurin muodossa. Tätä kirjoittaessa ne paljon hypetetyt sosiaaliset ominaisuudet toimivat jo ehkä, ainakin suurimman osan aikaa. En voi väittää, että olisin yllättynyt pelin palvelinongelmista, verkkotemput kun tökkivät jo pressibetan aikoihin tavalla, jonka olisi pitänyt kilisyttää hälytyskelloja kehittäjien suunnalla.

Kaiken tämän tilityksen jälkeen myönnän minäkin, että kyllä Driveclubin parissa viihtyy tarvittaessa. Ajaminen on kivaa silloin kun vastassa on oikeita ihmisiä tai ainakin tällaisten asettamia tavoiteaikoja. Surullista kyllä, Driveclub on myös tällä hetkellä PlayStation 4:n paras ajopeli. Gran Turismo pelastaa ehkä joskus tulevaisuudessa, sitä ennen tilanne näyttää aika köyhältä.

Pitkän viilauksen tuloksena on syntynyt siis, ei vältä-peukalon arvoinen kalkkuna tai edes varsinaisesti surkea peli, vaan silkka keskinkertaisuus. Kilpailijoiden asettamaan rimaan ja omiin odotuksiin verrattuna tämä kääntyy pettymykseksi ja mahalaskuksi. Pelaisin todennäköisesti mielelläni, jos muuta ei olisi tarjolla, mutta koska on, Driveclub taitaa hautautua hyllyyn.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Forza Horizon 2 (Xbox 360, Xbox One)

Forza Motorsport 5 (Xbox One)

Grid Autosport (PC, PS3, Xbox 360)

Mario Kart 8 (Wii U)

MotoGP 14 (PC, PS3, PS4, PS Vita, Xbox 360)

Need for Speed: Rivals (PS4)

Trials Fusion (PC, PS4, Xbox 360, Xbox One)

WRC: FIA World Rally Championship 4 (PC, PS3, PSV, Xbox 360)

 

Muropaketin uusimmat