DuckTales Remastered (PC, PS3, Wii U, Xbox 360)

23.09.2013 14:00 Mats Kyyrö

Tekijä: WayForward
Julkaisija: Capcom
Testattu: PC Win 7, Intel i3-2120, 4 Gt muistia, Radeon HD 6770
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Wii U, Xbox 360
Laitevaatimukset: Vähintään Windows XP, Pentium 4, 1 Gt muistia ja Pixel Shader 3.0 -yhteensopiva 512Mt näytönohjain. Suositeltu Win 7, Intel Core 2 Duo / AMD Athlon 64 X2 tai parempi, 4 Gt muistia, Pixel Shader 3.0 -yhteensopiva 512Mt näytönohjain tai parempi.
Muuta: Ladattava peli, hinta noin 14-15 euroa. Julkaistaan myöhemmin myös hyllypelinä.
Pelin kotisivu: http://www.capcom-unity.com/ducktales
Arvostelija: Mats Kyyrö

Retrohenkisten tasohyppelyiden parissa kunnostautunut WayForward on tehnyt uudelleenlämmittelyn Capcomin takavuosien NES-klassikosta. Miten hyvin Roope-sedän ja kumppaneiden seikkailut kääntyvät tälle vuosituhannelle?

Kultaisilla 80- ja 90-luvuilla Capcom kehitti yksinoikeudella liudan Disney-hahmoilla varustettuja lisenssipelejä. Pelit seurasivat useimmiten esikuviensa juonta vain löyhästi, mutta pelattavuudeltaan ja grafiikaltaan ne olivat lähes poikkeuksetta aikansa kärkeä. Tähän kategoriaan kuului myös Nintendon NES-konsolille julkaistu DuckTales, joka perustui Disneyn saman nimiseen piirrettyyn, Ankronikkaan.

DuckTales Remastered on WayForwardin yritys kuorruttaa vanha klassikko modernilla grafiikalla ja samalla paikata alkuperäisen pelin heppoista tarinankerrontaa. Roope-setä koluaa edelleen veljenpoikineen maailman eksoottisimpia nurkkia aina Amazonin sademetsästä kuuhun saakka etsiessään aarteita, mutta muilta osin juoni onkin kirjoitettu melko lailla uusiksi. Samalla kaikki muutkin pelin osa-alueet ovat saanet kasvojenkohotuksen.

Ei sääsket eikä hyttyset, vaan ankat

Kun DuckTales Remastered tuotiin ensimmäistä kertaa suuren yleisön eteen, antoivat monet ennakkokatsaukset syytä huoleen. Pelättiin, että peliin on tehty liikaa muutoksia, jotta se vetoaisi paremmin modernien pelien pehmittämiin nuorempiin pelaajiin. Näiltä osin huolet osoittautuvat kuitenkin turhiksi. pian pelin aloittamisen jälkeen: DuckTales on edelleen pitkälti sama peli kuin se oli reilu kymmenen vuotta sitten, niin hyvässä kuin pahassakin.

Uuden intro-osion jälkeen pelaaja saa valita Roopen työhuoneessa haluamansa kentän näytöltä viidestä vaihtoehdosta. Kentät voi läpäistä haluamassaan järjestyksessä. Kun aarteenmetsästys pääsee alkuun, ovat vanhaa peliä pelanneet heti kotonaan. Roopen ohjaaminen on aivan yhtä simppeliä kuin ennenkin: nuolilla tai ohjaimen D-padilla kävellään pitkin maita ja mantuja, yhdellä näppäimellä hypätään ja toisella nujerretaan vihollisia hyppykepin virkaa toimittavalla kävelysauvalla. Ohjaus on tarkkaa, eikä aiheuta liikaa turhautumista edes pelin loppupään ankaraksi äityvissä hyppelyissä.

Remasteredin kentät seuraavat asetelmaltaan suurelta osin alkuperäisen pelin vastaavia, mutta sinne tänne on lisätty myös uusia osioita antamaan kentille lisää pituutta. Perustasohyppelyn välissä kaahaillaan mm. kaivosvaunuilla, kipitetään karkuun sulaa laavaa ja nakellaan pommeja Kulta-Into Piin niskaan kaksitasokoneen siiveltä. Samalla matkaan tarttuu tuttuun tapaan miljoonien edestä kätkettyjä jalokiviä, sekä vanhan pelin salaiset aarteet korvaavia lisäsydämiä. Keräämillään aarteilla voi myös avata pelin galleriasta aimo liudan lisäsisältöä.

Vaikeustasoltaan DuckTales Remastered on tuulahdus menneiltä vuosilta. Viholliset jahtaavat Roopea armotta ja kuolema korjaa äkkiä huolimattoman pelaajan. Helpommilla asetuksilla Roope kestää enemmän osumia ja saa käyttöönsä kartan, joka näyttää kenttään piilotetut esineet. Pelaaja ei kuitenkaan saa kuin kaksi elämää tasoa kohden, ja hengenlähtö lähettää Roopen aina takaisin kentän alkuun. Erityisesti vaikeustaso korostuu pomotaisteluissa, jotka WayForward on suunnittelut kokonaan uudelleen. Uudet pomot ottavat melkoisen selkäsaunan ennen kuin luopuvat aarteistaan, ja oikeiden kuvioiden oppiminen kestää aikansa. Usein ensimmäinen mittelö pomon kanssa päättyykin siihen, että kenttä aloitetaan aivan alusta.

Aina täynnä säpinää

Selkein ero uuden ja vanhan DuckTalesin välillä on Remasteredin päivitetty grafiikka. Televisiosarjan kaksiulotteiset hahmot on tuotu peliin viimeistä piirtoa myöten ja animoitu uskomattoman sulavasti. Kenttien taustat sen sijaan on toteutettu kolmiulotteisena ja ovat laadultaan epätasaisempia. Esimerkiksi Transilvaniaan sijoittuva kartano on upean yksityiskohtainen, kun taas Himalajan vuoriston lumikäytävät saavat aikaan lähinnä haukottelua. Kaksiulotteisten hahmojen ja kolmiulotteisen taustojen sekoitus toimii kuitenkin kokonaisuutena yllättävän hyvin.

WayForward on pyrkinyt tekemään pelistä juonivetoisemman, ja se näkyy alusta alkaen. Ennen jokaista tasoa kerrotaan tarina siitä, mitä aarretta Roope kumppaneineen tällä kertaa metsästää, ja tarinankerronta jatkuu edelleen sinne tänne kenttiin ripotelluissa välianimaatioissa. Näissä pätkissä on tavoitettu hyvin alkuperäisen piirretyn henki, minkä kruunaavat mukaan saadut alkuperäisen TV-sarjan ääninäyttelijät.

Välianimaatioiden määrä on kuitenkin jopa ongelma. Pahimillaan peli pysähtelee vain parin minuutin välein hahmojen välisiin juttutuokioihin. Tilannetta ei helpota yhtään pelin vaikeusaste, joka pakottaa pelaajan katsomaan samat animaatiot yhä uudelleen. Valikosta löytyy onneksi nappi tarinapätkien ohittamiseen.

Musiikkipuolella Remasteredista on vastannut WayForwardin luottosäveltäjä Jake Kaufman, joka on uudelleensovittanut kaikki alkuperäisen pelin kappaleet ja säveltänyt joukkoon myös muutaman uuden. Musiikki onkin ehdottomasti yksi pelin huippukohdista. Sekä uudet että vanhat raidat ovat kaikki yhtä mieleenpainuvia, eikä retropelin soundtrackille voisi yksinkertaisesti toivoa parempaa entisöintiä. Hauskana lisänä voi toisella läpipeluulla valita myös 8-bittisen soundtrackin.

Joskus hyvää, joskus pahaa…

Vaikka vanhoille DuckTalesin ystäville Remastered on ehdoton nostalgiatrippi, jättää se silti paljon toivomisen varaa mahdollista jatko-osaa varten. Välianimaatiot ovat laadustaan huolimatta aivan liian tiheässä, ja pelin vaikeusaste on tarpeettoman epätasainen. Kaikesta uudesta sisällöstä huolimatta peli on myös edelleen liian lyhyt, eikä kestä keskivertopelaajalla viittä kuutta tuntia pidempään.

Näistä ongelmista huolimatta Ducktales Remastered on silti yksi viime vuosien paremmista tasohyppelyistä, ja hyvä esimerkki siitä miten vanha klassikkopelii voidaan päivittää nykyaikaan. Toivottavasti Remastered myy tarpeeksi hyvin, jotta WayForward saa modernisoida myös muita Capcomin Disney-pelejä uusille sukupolville.