Uusimmat

Dungeon Siege 2 (pc)

09.09.2005 00:00 Miikka Lehtonen

Jos halutaan etsiä konkreettisia esimerkkejä pelimaailman suunnanmuutoksista, roolipelit ovat erinomainen apuväline. Vanhat peliparrat muistelevat vielä kaiholla aikaa, jolloin tietokoneroolipeli tarkoitti tautisen pitkiä fantasiaeepoksia, joissa karvaiset barbaarit ja käsittämättömästi ketjubikineihin pukeutuneet naiset kaatoivat lohikäärmeitä ja valtakuntia. Sittemmin karvainen barbaari korvattiin aasialaishenkisellä, jopa Will & Grace -sarjassassa naiselliselta vaikuttavalla teinipojalla, joka kaiken lisäksi seikkailee vain pelikonsoleilla. Vaikka Dungeon Siege 2 ei olekaan paluu Baldur’s Gaten tai Planescape: Tormentin kulta-aikoihin, se on silti kuin raikas tuulahdus loputtomien nettipelien joukossa.

Reilun kolmen vuoden takainen Dungeon Siege oli viihdyttävä hack & slash -peli, jossa pelaaja joko yksin tai ryhmänsä kanssa kulki pitkin tunnelimaista maastoa pieksemässä loputtomia vihollismassoja takaisin tuonelaan. Lineaarisesta etenemisestään huolimatta peli oli tautisen addiktiivinen ja jätti monet kaipaamaan lisää samaa herkkua, jota nyt tarjoillaan iso kauhallinen.

Pelin juoni on sitä ehtaa fantasiajöötiä. Paljon konsonantteja nimessään kantava geneerinen paha ja kirkasotsainen sankari tuhosivat ammoisina aikoina yhteenotollaan maailmankaikkeuden. Juuri kun eloonjääneet ovat saaneet elämänsä raiteilleen, toinen konsonanttipainoitteinen pahis nousee esiin, sama legendaarinen pahuuden työkalu kädessään. Toivottavasti mistään ei tähän hätään löydy kirkasotsaista sankaria.

Turpasaunaa koko rahan edestä

Dungeon Siege 2 on hieman edeltäjäänsä avoimempi ja tarjoaa rönsyileviä polkuja kuljettavaksi, mutta tie eteenpäin on edelleen yhtä tiukkaan kartoitettu kuin ennenkin. Pienen totuttelun jälkeen taluttamisen tunne ei haittaa, sillä peli ei yritäkään olla mikään hidastempoinen tutkimusmatkailupeli, vaan se keskittyy aggressiiviseen ja tiheään tapahtuvaan mättöön. Sen se myös tekee erinomaisesti.

Pelin ensimmäinen loistava idea on hahmoluokkien kuoppaaminen. Vaikka ryhmään värvättävillä kätyreillä onkin suuntaa-antava ammatti, se ei sido heitä mihinkään. Dungeon Siege 2:n maailmassa on neljä taistelukykyä, jotka keskittyvät lähitaistelun ja jousiaseiden lisäksi luonto- ja taistelumagiaan. Taisteluissa hahmot keräävät kokemusta vain käyttämissään taistelutaidoissa, joskin kehitys on melko nopeaa. Jokainen hahmo osaa kaikkia taitoja jonkin verran ja voi vapaasti kehittyä niissä haluamallaan tavalla. Liika harhailu eri kykypuiden välillä ei kannata, sillä kokemustasot avaavat järkyttävän voimakkaita erikoisominaisuuksia, eikä hieman joka asiaa hallitseva hahmo näin pääse niihin koskaan käsiksi.

Itse taistelussa pelaaja komentaa valitusta taktiikasta riippuen joko yhtä hahmoa tai koko porukkaa. Mikäli pelaaja niin haluaa, hän voi antaa tekoälyn komentaa muita ryhmän jäseniä, jolloin nämä käyttävät oman järkensä mukaan määrättyjä kykyjä. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi määrätä kaikki kaverinsa keskittymään hänen kohteeseensa, mikä on ymmärrettävästi varsinkin pomoja vastaan se toimivampi vaihtoehto. Pomoja pelissä myös riittää, sillä jokaisessa luolastossa tulee vastaan useita tavallista kovempia vastuksia, jotka eivät tosin yleensä vaadi erikoishyökkäysten käyttöä kummempaa strategiaa. Vastustuskyvyt tai suoranaiset immuniteetit tietyille hyökkäyksille piristävät päivää, mutta puzzlemaisia pomotaisteluita ei kannata odottaa.

Pelin toinen hieno innovaatio on sen melkoinen uudelleenpeluuarvo. Kun pääpahis makaa tomuna luolansa lattialla ja maailmassa on kaikki hyvin, peli ei ole suinkaan ohi. Hahmo tallentuu ja sillä voi aloittaa pelin uudelleen, jolloin vastuksen tasoa hilataan ylöspäin ja myös palkintojen arvo kasvaa. Yksinpelissä touhuun kyllästyy melko nopeasti, mutta esimerkiksi netin välityksellä pelattuna Dungeon Siege 2:sta irtoaa näin paljon enemmän hupia. Koko pelin voi muutenkin pelata läpi netin kautta, jolloin tekoälykaverien sijaan ryhmässä heiluu aitoja ihmisiä.

Karu meininki

Dungeon Sige 2 on armoton peli. Pelaajaa ei pidellä kädestä missään vaiheessa, vaan nokkansa väärään paikkaan tunkemalla pääsee helposti irti paitsi nokastaan, myös hengestään. Suunnittelu on kuitenkin onnistunut, sillä pääjuonen tullessa liian vaikeaksi voi pureutua hetkeksi runsaisiin sivutehtäviin. Ne vaihtelevat lapsen nuken etsimisestä aina rauhanneuvotteluihin kahden sotivan kansan välillä. Mukana on myös paljon kätkettyjä sivutehtäviä ja alueita, joiden etsijät palkitaan tavallista kovemmilla taikaesineillä ja palkinnoilla, mikä kasvattaa uudelleenpeluuarvoa entisestään.

Alkuperäinen peli näytti melko mitäänsanomattomalta jo 2000-luvun alussa, eikä Siege 2 ainakaan paljoa pistä paremmaksi. Vaikka maisemat ovat pixel shader -efekteineen hetkittäin komean näköisiä, itse pelihahmot näyttävät suoraan ensimmäisistä Voodoo-kiihdytetyistä peleistä repäistyiltä. Pakolliset graafiset härpäkkeet, kuten hahmojen päällä oikeasti näkyvät varusteet toki löytyvät, eikä taistelun tiimellyksessä ehdi edes vektoreita laskeskella, mutta ei peliä voi kauniiksikaan kehua.

Pelin audiototeutus on tavallaan vielä koomisempi, sillä peliin palkatut ääninäyttelijät ovat järkyttävän huonoja. Umpikliseinen tarina ei toki auta, mutta kun ala-asteen teatteriesityksissäkin näkee parempia suorituksia, ääninäyttelyn kytkee mielummin pois päältä.

Dungeon Siege 2:n viihdearvo riippuu melko paljon siitä, mitä peliltään odottaa. Black Islen legendaarisista peleistä ja tästä ei voi puhua samana päivänäkään, mitä juoneen tulee. Toisaalta pelin nopeatempoinen mättö, usein putoilevat taikaesineet ja lyhyet sivutehtävät tekevät siitä ihanteellista ajanvietettä tai todellisen pakkomielteen kohteen nettipeleihin kyllästyneelle kaveriporukalle. Itse tykästyin peliin suuresti, kuten muutkin sitä testanneet, joten eihän sitä voi kuin suositella.

Tekijä: Gas Powered Games
Julkaisija: Microsoft
Testattu: pc
Saatavilla: pc
Laitevaatimukset: Windows XP Service Pack 1:llä päivitettynä, 1 Ghz prosessori, 256 Mt keskusmuistia, Radeon 7000 tai uudempi näytönohjain,
Pelin kotisivu: microsoft.com/games/dungeonsiege2