Dungeon Siege 3 -ennakko (PC, PS3, Xbox 360)

23.05.2011 17:00 Tero Lehtiniemi

Tekijä: Obsidian Entertainment
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Q6600, 4Gt RAM, Geforce GTS 8800 640Mt, Windows 7
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Intel Core 2 Duo 2Ghz/Athlon 64 X2 Dual Core 4200+, 2Gt RAM, Geforce GTS 240/Radeon HD 3870, Windows XP/vista/7
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://ww.dungeonsiege.com
Testaaja: Tero Lehtiniemi

Chris Taylor on mies, jolta reaaliaikanaksuttelut ovat aina onnistuneet. Cavedogin ja sittemmin Gas-Powered Gamesin nokkamiehenä häärineen miehen roolipelisarja Dungeon Siege on sen sijaan ollut aina lähinnä keskitason kamaa. Tarinankerronta kun ei ole ollut herra Taylorin vahvinta alaa.

Valoa on kuitenkin nyt nähtävissä tunnelin päässä, kun sarjan kolmas osa on annettu Obsidian Entertainmentin tehtäväksi. Firman edellinen tuotos Fallout: New Vegas on tuoreessa muistissa, joten luotto siihen että porukka saisi puhallettua eloa myös Dungeon Siegeen on kova. Pelin parin ensimmäisen tunnin perusteella tässä on myös onnistuttu.

Kuten edeltäjänsä, myös Dungeon Siege 3 sijoittuu Arannan fantasiamaailmaan, jota riepottelevat milloin mitkäkin konfliktit. Tällä kertaa tarina saa alkunsa, kun paikallisen Jean D’Arc from Hellin lähes tuhoama, legendaarinen kymmenes legioona yrittää koota joukkojaan. Homma päättyy teurastukseen, ja pelaajan tehtäväksi jää legioonan rippeiden kasaaminen ja sitä vastaan juonittelevan salaliiton paljastaminen.

Tarinasta ei muutaman ensimmäisen tunnin perusteella voi luonnollisesti sanoa kovinkaan paljon mitään. Jo alkuvaiheet on kuitenkin rakennettu kerronnallisesti kiehtovasti ja pelaaja tempaistaan heti mukaan. Obsidianin mukanaolon huomaa valinnoista, joilla näyttäisi olevan kauaskantoisiakin seurauksia.

Pelissä ei ole varsinaista hahmonluontia, vaan pelaaja valitsee yhden neljästä valmiista, tarinalle keskeisestä hahmosta. Mukana on niin miekkaa heiluttavaa ritari Reteetä kuin taikoja viskovaa vanhaa kääkkääkin. Kvartetin naikkoset ovat mielenkiintoisempia tuttavuuksia muutenkin kuin ulkonäkönsä puolesta: toinen käyttää erilaisia pistooleita, toinen vaihtaa keihästä heiluttavan ihmishahmon ja tulipalloja viskovan elementaalitilan välillä.

Reaaliaikainen taistelu perustuu hahmojen kahden eri taistelutilan vaihtamiseen. Jokaisella hahmolla on kaksi eri taistelutyyliä, jotka voi karkeasti jakaa joukkoja ja yksittäisiä vihollisia vastaan tehokkaampiin. Jako ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen, ja taistelutyylikohtaisia taitoja voi vielä hioa haluamaansa suuntaan.

Peliä kaupataan toimintaroolipelinä, ja se on helppo huomata: viholliset käyvät päälle kymmenpäisinä laumoina, ja uusia jännittäviä taikaesineitä putoaa tuon tuosta. Hahmojen molemmilla taistelutyyleillä on omat aseensa, mutta esimerkiksi niiden antamat haarniska- ja osumapistebonukset toimivat molemmissa tiloissa. Varusteiden kerääminen on siis palkitsevaa ja päivityksiä tulee helposti tuon tuosta.

Lupaa hyvää

Ulkoisesti Dungeon Siege 3 on varsin pätevän näköinen, ja pyörii peloista huolimatta mukavasti myös meikäläisen kohta neljä vuotta vanhalla ruoskalla. Peli ei jöki edes suurissa taisteluissa, tekstuurit ovat yksityiskohtaisia ja animaatio sulavaa.

Toimiva taistelumekaniikka ei ole ollut Dungeon Siegeissä puute aiemminkaan, kuten ei tekninen toteutuskaan. Ainakin allekirjoittaneella mielenkiinto on vain aina loppunut kesken. Tarinankerronta on ollut huonosti rytmitettyä ja loppujen lopuksi aikaa on mennyt typerään mikromanagerointiin aivan liikaa.

Dungeon Siege 3 näyttää muutaman ensimmäisen tunnin perusteella tekevän tästä merkittävän poikkeuksen. Se tarjoaa heti vauhtiin lähtevän, ainakin orastavasti mielenkiintoisen tarinan, mielenkiintoisia maisemia ja tarpeeksi kiinnostavia ominaisuuksia ja aarteita, jotta Diablo-kansa pysyy tyytyväisenä. Toisaalta Obsidianin mukanaolon huomaa vastaantulevista valinnoista, joiden merkittävyydestä ei tosin tässä vaiheessa vielä uskalla sanoa mitään.

Kokematta jäi myös yksi pelin tärkeimmistä myyntivalteista, eli moninpeli. Pelin alkuvaiheessa valitsematta jääneet sankarit lyöttäytyvät pelaajan mukaan tarinan varrella, ja moninpelin pitäisi onnistua samalla ruudulla kaksinpelinä, netin kautta jopa neljällä samanaikaisella pelaajalla.

Hommaa ei peliseuran ja ylimääräisten pelikopioiden puuttuessa voitu testata, mutta ainakin lupausten perusteella ad-hoc henkisesti toimiva moninpeli kuulostaa lupaavalta, ja pelimekaniikasta huomaa selkeästi että homma on rakennettu moninpeliä silmällä pitäen.

Samalla huomaa myös konsolien mukanaolon: kontrollimekaniikka on selkeästi konsoleihin päin kallellaan, ja hiiri+näppis-yhdistelmän sijasta olisin melkein mieluummin pelannut tätä padilla. Kontrollit eivät missään nimessä näinkään ole huonot, mutta sieluni vallannut konsolipeelo näki padipelaamisen edut saman tien.

Ennen pelin käynnistämistä allekirjoittaneen suhtautuminen Dungeon Siege 3:een on ollut varovaisen toiveikasta, nyt fiilikset ovat aikalailla katossa. Mitään maata järisyttävää huippupeliä tuskin on luvassa, mutta ainekset keskimääräistä parempaa toimintaroolipeliin ovat enemmän kuin kasassa, lupaavan kuuloisesta moninpelistä puhumattakaan. Näillä eväillä on hyvä odottaa lopullista peliä ja toivoa, että Obsidian on saanut aikaiseksi loppuun asti mukanaan pitävän tarinan.

Lisää aiheesta

Dungeon Siege 2 (pc)

Reilun kolmen vuoden takainen Dungeon Siege oli viihdyttävä hack & slash -peli, jossa pelaaja joko yksin tai ryhmänsä kanssa kulki pitkin tunnelimaista maastoa pieksemässä loputtomia vihollismassoja takaisin tuonelaan. Lineaarisesta etenemisestään huolimatta peli oli tautisen addiktiivinen ja jätti monet kaipaamaan lisää samaa herkkua, jota nyt tarjoillaan iso kauhallinen.

Space Siege (PC)

”Pelimaailman yksinkertainen totuus: kun Chris Taylor ja hänen tiiminsä julkaisevat pelin, meikäläisen korvat höröttävät innosta. Sen verran hyvän maineen mies on kuitenkin ansainnut Total Annihilationin ja Dungeon Siegen kaltaisilla peleillään.

Nyt kaikki ei kuitenkaan näytä olevan aivan kohdallaan, sillä vaikka tiimin uutukainen on ihan kelvollinen peli, se on kaukana Gas Powered Gamesin totutusta tasosta. Mitä tapahtui, Space Siege?