UUSIMMAT

Dungeonland (PC)

15.05.2013 14:00 | Miikka Lehtonen

Tekijä: Critical Studio
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows Vista, 2,6 GHz tuplaydinprosessori, 4 Gt keskusmuistia, DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-3 (samalla koneella ja internetissä)
Pelin kotisivu: Dungeonland
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Dungeonland on paperilla mainio idea: otetaan fantasia-aiheinen huvipuisto, jonka kaikki laitteet ovat kolmen pelaajan mätkyttelypelejä. Heitetään mukaan aimo annos huumoria ja hyvää meininkiä, eikä tuloksena voi olla muuta kuin mainio peli. Eihän?

Valitettavasti videopelit eivät ole paperia, sillä kehitystiimiltä on unohtunut peliä tuunatessaan parikin aika tärkeää asiaa, minkä seurauksena Dungeonland on täysi pannukakku.

Idea on todellakin mitä mainioin. Tausta-ajatuksena on fantasiahuvipuisto, jonka laitteet ovat eri teemojen mukaan tehtyjä miniroolipelejä. Välillä juostaan vaikka safaripuistossa pätkimässä pataan vihaisia apinoita ja luolamiehiä, toisinaan taas aivan muunlaisissa maisemissa. Mainio idea antaa kehitystiimin mielikuvituksen lentää, sillä tällaisessa ympäristössähän kaikki olisi mahdollista!

Ensimmäinen ongelma onkin, että ideasta on otettu irti kovin vähän. Lähinnä se, että kentillä on selkeän erilaiset teemat ja se, että välillä juostaan vaikka lahjamyymälän tai kahvilan läpi tappelun lomassa. Muuten mennään niin kovin peruslinjalla: vastaan puskee vihollisia kamalissa laumoissa ja niitä sitten kepitetään turpaan aarteiden toivossa.

Tarjolla on kolme sankaria: varas, soturi ja maagi, joista jokaisella on oma pelityylinsä, omat varusteensa ja omat kykynsä. Ideana olisi, että yhdestä kolmeen pelaajaa hyppää haluamansa sankariluokan puikkoihin ja sitten pistetään haisemaan. Jos kavereita ei löydy, saa seurakseen tekoälyn avustajia. Ja ne vasta haisevatkin.

Tekoäly? Missä pelaa?

Se Dungeonlandin suurin ongelma, se, joka vesittää koko pelin kaikilta muilta kuin sitkeiltä co-op-kaveriporukoilta on sysipaska tekoäly. Se on niin kurja, ettei sitä oikeastaan viitsi edes sanoa tekoälyksi. Tekoälyn kaverit juoksentelevat pelaajan mukana ja vähän mätkivät vihollisia, mutta kaikki muu puuttuu.

Kuten esimerkiksi kyky käyttää esineitä. Ideana on, että sankariporukalla on pelin alussa vain muutama yhteinen elämä. Kun joku kyykkää, muiden täytyy pikavauhtia herättää tämä tai yksi elämä katoaa. Kun ne loppuvat, se on game over. Välittömästi ja kertalaakista.

Tämähän on toki sangen vaikeaa, koska tehtävät kestävät reilut puoli tuntia kipale ja ruudulla riittää toimintaa. Niinpä jokaisella pelaajalla onkin pari parannuspulloa, joiden avulla voi napsia itsensä taas miltei täysiin kestoihin. Kiva idea, mutta tekoälyn jantterit eivät käytä niitä. Ikinä.

Kun kavereilla ei myöskään ole tippaakaan tilannetajua, ne kuolevat vähän väliä. Safarikentän ensimmäinen pomo on jättimäinen mato, joka mönkii kovaa vauhtia aina kulloinkin yhtä pelaajaa kohti ja popsii tämän kitaansa jos saa kiinni. Ideana olisi juosta karkuun ja johtaa mato suurten vihollislaumojen läpi, jolloin se syökin ne ja tehtävä helpottuu. Mutta tekoäly ei juokse, tekoäly ei vedä. Se seisoo tumput suorana paikallaan ja kuolee. Ja kuolee. Ja kuolee.

Itse yksin pelaillessani pääsin pomotaistelun kertaalleen läpi, kun kävi hirveä tuuri ja mato iski huomionsa joka kerta minuun, eikä tekoälyn avustajiini. Silti ne onnistuivat kuolemaan pari kertaa rivivihollisiin, mutta elämät eivät loppuneet kuin vasta seuraavassa huoneessa.

Jos aiot siis pelata Dungeonlandia yksin edes suuren osan ajasta, kannattaa lukeminen lopettaa tähän, sillä kaikki muu on toissijaista. Yksin pelattuna Dungeonland on kirjaimellisesti pelikelvoton. Oikeasti ja valitettavasti. Eikä se tilanne ole siitä paranemaan päin, sillä kehitystiimi on todennut, että heillä ei ole aikaa, resursseja tai kiinnostusta tekoälyn korjaamiseen. Heidän mielestään Dungeonland on moninpeli ja kaikki muun on toissijaista. Minulla olisi tästäkin vahvoja mielipiteitä, mutta palataan niihin myöhemmin ja annetaan ensin moninpelille tilaisuus. Tai yritetään edes.

Yksin, niin yksin…

Dungeonland tarjoaa mahdollisuuden niin jaetun ruudun moninpeliin kuin nettipeliinkin. Jälkimmäisessä on vain yksi ongelma: sain arvostelukappaleeni Jukalta jo muutaman viikkoa sitten ja olen siitä lähtien yrittänyt löytää netistä itselleni peliseuraa. Onnistuin siinä kerran. Muulloin tarjolla on joko ollut yksi tai kaksi täysinäistä peliä tai ei lainkaan muita pelaajia. Se on aika heikosti se. Ei toki sinänsä ihme: Steamin tilastojen perusteella Dungeonlandia pelaa viikoittain 20 pelaajaa. Kyllä, luit oikein.

Joten pelataan sitten samalla sohvalla. Kun vihdoin ruudulle saa kolme ihmissoturia, Dungeonland paljastuu ihan peruskivaksi mätöksi. Sellaiseksi, jota tahkoaa vaikka futis- tai lätkämatsin erätauolla urheilujuomaa naukkaillen sen aikaa, että kaikki huvipuiston eri alueet (kolme kappaletta) on nähty. Ja se on ikään kuin siinä se. Kuvaavasti omassa porukassamme alkoi tämän jälkeen kysely siitä, voisimmeko mitenkään pelata mieluummin vaikka Battleblock Theateria tai Trials Evolutionia, enkä rehellisesti sanoen keksinyt mitään syytä sanoa ei.

Dungeonlandista kun ei syvyyttä löydy. Idea miniroolipelistä olisi mitä mainioin: pelaajat voisivat nopeassa tahdissa kerätä kokemuspisteitä, saada tasoja ja uusia kykyjä, sekä löytää kamalaa tahtia loottia. Mutta ei. Lootti ostetaan tehtävien välissä kolikoilla ja suurin osa siitä on kosmeettista. Mitään pelin sisäistä kehitystä ei tapahdu.

Se kiinnostavin pelitila olisikin yhdistelmä co-opia ja PVP:tä. Dungeon Master Land –pelitilassa yksi kaveri astuu pelin taustapirun saappaisiin ja heittelee ennen peliä kasaamastaan korttipakasta pelaajien niskaan ansoja, hirviöitä ja muuta yllättävää. Kolme muuta sitten yrittää parhaan kykynsä mukaan pätkiä hirviöitä pataan ja putsata luolastoa.

Ongelma on kuitenkin se, että Dungeon Master Land on tasoitettu aivan päin mäntyä. Joko missasimme jotain todella oleellista – mikä on toki mahdollista, sillä peli ei juuri itseään selittele – tai sitten Dungeon Masterilta on koko ajan mana lopussa, jolloin hän ei pelaa kortteja ja vain katsoo vierestä, miten pelaajat kepittävät pataan vähäisiä vastaan valuvia hirviöitä. Uudet kortit ja täten mahdollisuudet avataan grindaamalla hi-taas-ti kolikoita ja ostelemalla sitten tavaraa pelin sisäisestä kaupasta. Jotain tahdista kertoo se, että Dungeonlandia googlaamalla löytää hyvin nopeasti keskustelua siitä, miten heksaeditorilla saa ohitettua kamalan hitaan grindin ja pääsee itse asiaan, pelaamaan.

Kannattaa myös huomata tylyt laitteistovaatimukset. Dungeonland vaatii näin karun näköiseksi peliksi koneelta paljon ja silti pyörii huonosti. Oma näytönohjaimeni huutaa tulipunaisena ja silti FPS liikkuu 30:n huitteilla.

Niinpä Dungeonland meneekin siihen tylyimpään pelien kategoriaan: siihen, jossa teoriassa olisi ollut ideaa vaikka mihin, mutta josta ei lepsun toteutuksen takia irtoa kuin harmitusta ja turhautumista. Kehitystiimin kunniaksi on todettava, että he yrittävät. Pojat osallistuvat aktiivisesti keskusteluun Steamin foorumeilla ja lupailevat peliinsä parannuksia, mutta eivät tarpeeksi nopeasti eivätkä oikeissa paikoissa. Prioriteetti tuntuu tällä hetkellä olevan maksullisen DLC:n kehittäminen, mikä on saanut ne pelin vähäisetkin ystävät raivostumaan. Eikä suotta.

Henkilökohtaisesti minun sympatiani Dungeonlandia kohtaan loppui siihen, kun yksinpeli osoittautui kirjaimellisesti pelikelvottomaksi. Kehitystiimi koittaa väittää, että ei sitä ole edes tarkoitettu pelattavaksi vaan vain satunnaiseen kikkailuun. Mutta sori, pojat. Ei mene läpi. Jos pelissä on yksinpeli, jota vieläpä mainostetaan (”pelaa kaverien tai bottien kanssa!”) ja se on tämän jälkeen kirjaimellisesti pelikelvoton, joku on töpännyt ja reippaasti. Ja jos tämän jälkeen ensimmäinen reaktio on selittely ja olankohauttelu korjaamisen sijaan, homma alkaakin olla jo taputeltu.

Jos Dungeonlandin sattuu löytämään Steam-alesta niin, että four pack irtoaa vaikka vitosella, kaveriporukka saa siitä kyllä yhden illan kaljoittelupeliksi viihdettä, mutta paljon enempää siitä ei kyllä nykykunnossa viitsi maksaa. Ja luoja varjele, jos aiot pelata yksin: silloin en maksaisi tästä penniäkään.

 

Toinen mielipide

Syystä tai toisesta näin tovi Miikan arvostelun jälkeen, ovat omat kokemukseni peliseuran löytämisestä lievästi erilaiset. Itse luotuun verkkopeliin saapuu täysi miehitys yhden tehtävän aikana ja lobbysysteemi on riittävän fiksu, jotta samalla porukalla pystyy jatkamaan niin pitkään, kunnes jotakuta väsyttää. Drop-in, drop-out -tyyppisen moninpelin mekanismit ovat yllättävänkin hyvin toteutettuja. Sinänsä Miikka puhuu ihan asiaa; pelaajamäärät ovat periaatteessa huvittavan alhaisia, mutta samapa se on kolmen pelaajan coopissa, kunhan tiimi saadaan täyteen.

Tusinatavaraa

Pureudutaanpa sitten itse peliin. Yksinkertaisesti en vain ymmärrä, miksi pelaisin Dungeonlandia aikakaudella, jolloin tarjolla on tuoreita Diabloja ja Torchlightejä. Vaikkei peli ole missään varsinaisesti järkyttävän huono, on siinä syvyyttä niin paljon vähemmän kuin muissa vastaavissa, että hiukan heikottaa. Peli markkinoi itseään verkkosivuillaan toteamalla seuraavaa: ”Tusinoittain vihollisia, esineitä, kykyjä ja minipomoja”. Kyllä, tusinoittain. Tusinoittain.

Taistelusysteemi on ihan kelpo perustoteutus hiirentappo-RPG:n tappelusta. Ongelma? Siinäkään mikään ei erityisesti viehätä. Mietitään vaikka League of Legendsiä tai Dota 2:ta. Molemmissa on satoja sankareita, ja kaikista niistä on tehty ominaisuuksiltaan uskomattoman erilaisia, monipuolisia, kiinnostavia ja innostavia. Hahmojen kyvyt ovat jännittäviä ja niillä tekee kentällä isoja juttuja. Dungeonlandiin on koodailtu sisään kolme kovista, mutta edes niille ei ole onnistuttu loihtimaan persoonallisuutta. Ja puhun nyt pelillisestä persoonallisuudesta, en niinkään huvittavista välispiikeistä tai hassusta naamataiteesta. Kolme sankariamme ovat aivan liian geneerisiä.

Kontrolleissa hieman kulmakarvoja nostattaa se, että peli on selvästi suunniteltu padilla pelattavaksi. Tästä jopa muistutetaan ympäri latausruutuja ja valikoita. Ei siinä mitään, kyllähän PC-miehelläkin padi pitää olla. Ihmetyttää vain, että miksi tähän on päädytty. Pohjimmiltaan tällaiset toiminta-RPG:t ovat näppis- ja hiirimiesten pelejä PC-pelaamisen alkuhämäristä. Lisäksi Dungeonland on julkaistu vain tietokoneille, joten miksi padipelattavuuteen on panostettu noin paljon?

Evil Overlord Foundation

Uudelleenpelattavuus on suunniteltu aika pahasti perse edellä puuhun -periaatteen mukaisesti. Nämä Dungeonlandin kaltaiset naksuthan ovat tarkoitettu pelattavaksi käytännössä ikuisesti. Niin tälläkin kertaa. Loottaa, loottaa, loottaa. Nyt vaan pelin sisällön määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Yksi tehtävä kestää puoli tuntia, ja erilaisia tutkittavia alueita pelissä on kuutisen kappaletta. Lyhyellä matikalla pessimisti laskee tästä, että varsinaista sisältöä pelissä on kolmen tunnin verran. Tämän jälkeen kaikki lisäpelattava perustuu uusiin vaikeustasoihin ja uusiin haasteisiin samoissa ympyröissä. Ja loottimiseen.

Vaan kun edes tavaran etsiminen ei tunnu miltään. Kun joku japanilaisista vaiheista koostuvista pomoista on kaadettu, ilmestyy ruudulle hirmuisen kokoisia arkkuja, joita avaamalla ruutu täyttyy aarteista kuin Diablossa ikään. Harmi vaan, että maailmasta kerätään pelkkää rahaa. Suurikaan lootti ei tunnu missään, eikä peli tarjoa edes teoreettista mahdollisuutta innostua jostain löydetystä tavarasta tai jännittää, jotta mitä arkusta tällä kertaa paljastuu.

Kun Criticalilta kysytään, että mikä heidän pelistään tekee uniikin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: Dungeon Master Mode. Totta, tätä harvemmin nykypäivänä näkee. Ongelma vaan, että Dungeon Masterina pelaaminen on ällistyttävän tylsää. Pelaaja valitsee hieman Descent: Journey to the Underdark -lautapelin tyyliin kortteja, joita latoo pöytään. Näiden pohjalta maailmassa tapahtuu asioita. Kontrollia tapahtumiin ei juuri ole, ja suurin osa ajasta menee lähinnä katsellessa sankarien vauhdikasta etenemistä pitkin maita ja mantuja.

Jännittävää.

Janne Mikola

 

 

Lue myös

Cities in Motion 2 (Mac, PC)

Command Ops: Battles from the Bulge (PC)

Defiance (PC, PS3, Xbox 360)

Far Cry 3: Blood Dragon (PC, PS3, Xbox 360)

Guacamelee! (PS3, PSV)

Injustice: Gods Among Us (PS3, Wii U, Xbox 360)

Monster Hunter 3 Ultimate (3DS)

Soul Sacrifice (PSV)