Dying Light (PC, PS4, Xbox One)

13.02.2015 17:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Techland
Julkaisija: Warner Bros
Testattu: Playstation 4 ja PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC, PlayStation 4, Xbox One
Laitevaatimukset: Windows 7, Core i5-2500, 4 Gt keskusmuistia, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain, 40 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: 1, 2-4 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://dyinglightgame.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Zombeja, aurinkoa ja palmupuita. Hei, minähän olen pelannut tätä peliä vuosia sitten! Dead Island on puolalaisen Techla… mitä? Tämä ei ole Dead Island? Vaan jokin Dying Light?

Kyllä, Puolasta paukahtaa kovin tutun oloista peliä alkuvuoden piristykseksi: loputtomat zombiarmeijat odottavat tappajaansa ja ihmispoloiset pelastajiaan pelissä, joka tuntuu monilla tavoilla kovin tutulta. Joskus valitettavalla tavalla.

Kun puolalainen Techland tekee pelin, pelijournalistipiireissä alkaa arvuuttelu siitä, kumpi Techland nyt on kyseessä. Ei, ei ole olemassa kahta samannimistä firmaa, vaan yksi aika skitsofreninen sellainen. Techlandin tuotokset kun voivat olla joko persoonallisia, hurmaavalla tavalla rikkinäisiä ja mukavan erilaisia pelejä tai sitten persoonallisia ja totaalisen rikkinäisiä paskeita. Ja koskaan ei ennakkoon tiedä, kumpi tänään paketista pilkistää.

Dead Island oli vähän siinä välimaastossa. Zombien täyttämä paratiisisaari, todella erikoinen tunnelma ja erinomaisen mielenkiintoinen taistelusysteemi: zombien murhaamisesta tuli tosi hauskaa puuhaa, kun analogitikkua heiluttelemalla sai itse tähdätä aseensa heilautuksia ja näin sivallella poikki raajoja, murtaa polvia ja murskata kalloja.

Joo, tiedän. Tuo yllä oleva kappale ei anna minusta kovin tasapainoista tai hyvää kuvaa, mutta minkäs teet. Zombien pääasiallinen viihdefunktio on hajota näyttävästi ja mukavasti.

Mainitsen Dead Islandin lähinnä sen takia, että vaikka Dying Light ei kannakaan samaa nimeä ja niin ikään ongelmallisesta Spec Opsista tunnettu tiimi tekee virallista Dead Island 2:ta, ihan silleen oikeasti-oikeasti Dying Light on Dead Island 2. Hys, älä kerro kenellekään.

Ja sitten arvuuttelemaan, kumpi Techland tänään tulikaan vastaan.

Tervetuloa takaisin paratiisiin

Dead Island sijoittui trooppiselle paratiisisaarelle ja viimeistään Dying Lightin myötä tulee sellainen olo, että puolalaiset kaipaisivat vähän lämpimämpiin maisemiin. Se kun sijoittuu Lähi-idän valtioon, jossa palmut lepattavat lämpimässä tuulessa ja aurinko paistaa.

Dying Light on zombipeli siitä muotista, jossa zombien olemassaolo on ihan hyväksytty vakiojuttu. On olemassa lääkkeitä, joilla infektion saa pidettyä kurissa ja zombit ovatkin pelin tapahtumien alkaessa ikävä osa elämää.

Pelaaja saapuu zombi-infektion tuoreimpaan kohteeseen, Harranin pieneen kaupunkiin, joka on eristetty muusta maailmasta. Zombilaumat vellovat kaduilla ja eloonjääneet piileskelevät linnoitetuissa rakennuksissaan yksin tai pienissä porukoissa. Pelaaja on hallituksen salainen agentti, jonka tarkoituksena olisi infiltroida selviytyneiden yhteiskunta ja tutkia huhuja, joiden mukaan paikallinen höyrypää yrittää muuttaa zombiviruksen aseeksi ja vapauttaa sen maailman riesaksi.

Siinä sivussa sitten tutustutaan paikallisiin selviytyjiin: suuren kerrostalon hyviksiin, läheisen tornitalon suuruudenhulluun sotalordiin ja kymmeniin pienempiin porukoihin ja tahoihin, joista jokaisella olisi omia tekemistään odottavia tehtäviä. Koska kyse on vuoden 2001 jälkeen tehdystä pelistä, jo aivan alkumetreillä käy selväksi, että hallituksen porukatkaan eivät ehkä pelaa aivan puhtailla korteilla. Mitäs Harranissa oikeastaan tapahtuukaan?

Pelin pääjuoni on vähän mitä on, sillä se menee suunnilleen niin kuin tällaisissa zombipeleissä nyt yleensä meneekin. Huomattavasti kiintoisampia ovat sivutehtävät, joiden avulla esitellään pieniä vinjettejä arkisesta elämästä zombien täyttämässä maailmassa. Yksi hullu on linnoittautunut kotiinsa äitinsä ruumiin kanssa ja haluaa järjestää tälle kivan rentoutumisillan, jos pelaaja vain hakisi videovuokraamosta äiteen suosikkileffan ja jostain vähän suklaata. Toisaalla toinen hullu yrittää rakentaa kaupungin kaasuputkia hyödyntäen itselleen valtavan liekinheitinten suojaaman linnakkeen ja niin edelleen.

Sivutehtävät ovat pelattavuudeltaan sitä normaalia Dying Light / Dead Island –tasoa, eli juostaan paikkaan B zombeja murhaten tai väistellen, haetaan esine X ja palautetaan se takaisin pisteeseen A. Ja yleensä sitten kuullaan, että jotain meni pieleen ja edessä on pienet sivupolut pisteisiin C – n. Niitä kuitenkin jaksoi tehdä, koska tarinan yllättävät ja mustalla tavalla hauskat käänteet jaksoivat viihdyttää. Tästä siis peukkua Techlandille.

Murhaa tiesi tähtiin

Koska kadut nyt sattuvat olemaan täynnä zombeja, ne ovat aika vaarallisia paikkoja elää ja olla. Oikeastaan niiltä kannattaisi pysyä kokonaan pois ja liikkua mieluummin vaikka katoilla, jonne tavalliset korpsit eivät yleensä pääse.

Dying Lightissa tämä onnistuu ennakkoon paljon hypetetyn parkour-systeemin avulla. Oikeaa olkanappia pohjassa pitämällä päähenkilö kiipeilee kuin simpanssi, tarttuu pudotessaan ohi meneviin räystäisiin ja muuten assassinscreedaa kuin Ezio konsanaan. Ainakin hyvänä päivänä.

Useasti kävi kuitenkin niin, että korkeuksissa tehty hyppy päättyi kuolemaan, kun sankari ei jostain syystä jaksanutkaan tällä kertaa tarttua kiinni oletettuun etenemiskohtaan. On olemassa syy sille, miksi ensimmäisen persoonan hyppelyjutut ovat vähän ongelmallisia ja Dying Light on siitä oiva esimerkki. Tilojen hahmottaminen on joskus hankalaa jo ennen tökkiviä kontrolleja, mutta kyllä parkourin kanssa ihan pärjää.

Samaan systeemiin liittyvät myös mahdollisuudet vaikka liukua juoksusta ahtaiden aukkojen läpi tai väistellä tehokkaammin zombien lähentely-yrityksiä, ainakin kun kykytasot nousevat. Hetkinen, kykytasot? Kyllä, Dying Lightissa on kolme rinnakkaista kykypuuta, joista yksi on sidottu yleiseen tehtävien suorittamiseen, toinen kiipeilyyn ja kolmas taisteluun. Kun kiipeilee, kiipeilykyky kerää kokemusta. Kun hakkaa zombia päähän vasaralla, oppii paremmaksi taistelijaksi. Jos hakkaa zombia päähän palmusta roikkuessaan, oppii molempia ja niin edelleen.

Rinnakkaiset kykypuut ovat mainio idea ja toimivat käytännössäkin oikein kivasti. On tyydyttävää kehittää hahmoaan ja kun tarjolla on rinnakkaisia kykypuita ja etenemismenetelmiä, hauskuus vain nousee.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Taistelun osalta edessä on valitettavasti pieni pettymys. Pinnallisesti se toimii kuten Dead Islandissakin, eli valtaosa aseista on aika arkista kamaa: lyijyputkia, pesismailoja, puukkoja ja niin edelleen. Niillä sitten murskataan, leikellään ja ruhjotaan zombeja. Mutta voi, Dead Islandin analogista taistelua ei enää löydy, vaan huitominen tapahtuu nappia painelemalla. Kehitystiimi on todennut, että analoginen taistelu ei sopinut samaan peliin parkourin kanssa, joten toinen piti pudottaa.

Taistelu kärsii myös hieman siitä, että pelin ensimmäisten useamman tunnin ajan pelaaja tuntee itsensä täydeksi mopoksi. Yhtä zombia saa hakata päähän jakarilla puoli tusinaa kertaa ennen kuin kalmo talttuu ja sen jälkeen jakari onkin niin päreinä, että se vaatii kenttäkorjausta. Ja korjauksia voi tehdä vain muutaman ennen kuin ase hajoaa lopullisesti.

Kykyjen kertyessä ja aseiden ominaisuuksien parantuessa ongelma helpottuu ja loppua kohti pelaaja on jo niin ylivoimainen tappokone, että zombeista ei ole mitään vastusta. Valitettavasti käyrän alku- ja loppupäät ovat liian suuret: voimattomuutta ja ylivoimaisuutta on liikaa suhteessa siihen osaan pelistä, jossa taistelu tuntuu tyydyttävältä ja sopivan vaikealta. Harmi, koska sitä taistelua sitten kyllä riittääkin.

Ja yöllä? Silloin ei ulos kannata lähteä laisinkaan.

They mostly come out at night… mostly

Toinen Dying Lightin hypetetty ominaisuus on sen vuorokaudenaikojen mukaan rytmitetty pelattavuus. Valtaosan ajasta on päivä, jolloin zombit ovat aika pliisua kamaa ja lähinnä vaarallisia vain suurissa laumoissa. Mutta kun aurinko laskee, alkaa kauhun kymmenminuuttinen. Yöllä raunioista ryömii esiin erikoiszombeja, jotka kiipeilevät kuin apinat, tappavat pelaajan parilla lyönnillä ja havaitsevat tämän todella kaukaa.

Yöllä kannattaisikin siis pysyä piilossa, sillä silloin hengenlähtö on lähellä ja ideana olisi enemmänkin edetä hitaasti raunioissa väistellen zombeja. Väistelyssä auttaa se, että pelaaja näkee superzombien näkökentät tutkassaan ja lisäksi pystyy aistimaan nämä seinien läpi.

Joskus yöllä kuitenkin pitää lähteä ulos, sillä monet tehtävät vaativat sitä. Ja yöllä kaikki kokemuspistebonukset tuplataan, joten jos onnistuu olemaan koko yön ulkona hengissä selviten, saa vielä muhkean lisäbonuksen. Joten niin sitä vain veri vetää pihalle.

Itse en ollut yöstä ihan niin huumassa kuin jotkut muut, sillä minua yliluonnollisen tehokkaat superzombit enemmänkin ärsyttivät kuin jännittivät. Tuntuu että he havaitsevat pelaajan epäreilun hyvin ja kun yksi lähtee perään, muut seuraavat kannoilla. Superzombeja on myös suunnilleen joka korttelissa, joten eteneminen on hidasta ja tuskallista. Heitetään tähän väliin sitten vielä yksi parkour-järjestelmän töksähdys ja sujuvaksi suunnitellun seinänylityksen muuttuminen törmäykseksi, jolloin hengenlähdöt ovat aika tiheitä ja usein turhauttavia.

Kannattaa siis pysyä öisin sisällä.

Craftausta ja co-opia

Siinä sitä Dying Lightia sitten suunnilleen oli. Heitellään mukaan vielä niitä muitakin Dead Island –juttuja, eli mahdollisuus rakennella varusteita ja tarvikkeita maailmasta loottimistaan esineistä ja co-op, jossa peliinsä voi kutsua maksimissaan kolme kaveria aiheuttamaan lisäkaaosta. Hauskaa, mutta testijakson aikana valitettavan harvinaista puuhaa. Testaamatta jäi myös mahdollisuus tunkeutua muiden peliin yliluonnollisena superzombina, sillä kaikki potentiaaliset uhrit lopettivat pelin heti kun invaasio alkoi, eikä kukaan tullut minun peliini vierailemaan.

Puhutaanpa vielä tekniikasta. Itse pelasin sekä PlayStation 4:llä että PC:llä. PlayStation 4 –versio pyörii hyvin ja näyttää hyvältä. Aletaan olla siinä pisteessä, missä next gen –pelit oikeasti näyttävät next geniltä.

PC-versio on tietenkin paremman näköinen. Joko vähän tai reilusti, riippuen konehuoneen tehoista ja tuurista. Peli kun vaatii koneelta paljon ja pelaajalta sen verran onnea, että lukuisat ja paljon puhutut ongelmat eivät satu vaivaamaan. Monilla pelaajilla peli pyörii surkeasti vaikka kaikki detailit pudottaisi minimiin, eikä mitään hyviä selityksiä ongelmaan tunnu löytyvän. Techland päivittää ja päivittelee, joten ehkä se tästä vielä.

Kokonaisuutena Dying Light on sitä parempaa Techlandia. Se on kiinnostava ja mukavan erilainen toimintapeli, jossa on kuitenkin ongelmia. Osa on teknisiä, osa on bugeja ja osa on suunnittelujuttuja. Jos niitä olisi hieman viilailtu pois ja peli olisi sujuvampi, luotettavampi ja tiiviimpi, arvosana olisi helposti korkeampi ja peukkukin voisi nousta. Nyt jäädään sinne ”kiva, mutta ongelmallinen” –limboon: itse tunsin jo arvostelujakson lopussa intoni laskevan selvästi ja peli olisi todennäköisesti jäänyt kesken, ellei arvostelua varten olisi pitänyt vähän yrittää.

Lataa: Survivor Handbook -opaskirja (ZIP/PDF, 5,4 Mt)

Lataa: Tricks and Tips -opaskirja (ZIP/PDF, 0,8 Mt)

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet