Uusimmat

EA Sports MMA (PS3, Xbox 360)

25.11.2010 15:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: EA Tiburon
Julkaisija: EA Sports
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia:  1-2 (sama kone, Internet)
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/games/mma
Arvostelija:
Miikka Lehtonen

 

Jos lähdetään puhumaan MMA:sta, eli niin sanotusta vapaaottelusta, monet tuntevat varmasti UFC:n, josta on muodostunut käytännössä synonyymi koko lajin kanssa. Mutta se ei ole suinkaan ainoa liiga, jossa hikiset miehet ottelevat kunnian kentillä.Vähemmän tunnetut sarjat voivat olla Suomesta katsottuna täydessä media-katveessa, mutta pelien osalta ne ottavat juuri nyt haltuunsa piikkipaikan: vastoin kaikkia odotuksia EA Sports MMA näyttää UFC:lle, mistä kana pissii.

THQ:n UFC Undisputed 2009 oli hyvä näkemys MMA:sta, vieläpä ensimmäistä kertaa. Yrittäjiä oli ollut vähän ja onnistuminen oli ollut heikkoa, mutta UFC korjasi tämän. Pelissä oli ongelmansa, mutta hei – sitä varten jatko-osat keksittiin.

Tai niin kuvittelimme, sillä eihän se jatko-osa juuri pelin ongelmia korjannut ja tuntui enemmänkin vuosipäivitykseltä. Ihan kiva peli edelleen, mutta parannettavaa jäi. Ja nyt EA Sports MMA sitten ottaa ja parantaa.

Are you ready?

EA Sports MMA lähestyy lajia eri suunnasta kuin UFC, kuten jo nimestäkin huomaa. UFC:ssä pääosassa on UFC. Dana Whiten egoa hierotaan yhdessä sarjan ottelijoiden kanssa. Ja mikäs siinä hieroessa, ovathan he lajinsa tunnetuimpia miehiä ja Whiten ansiota on, että MMA on lajina näinkin tunnettu.

Mutta samalla peli missaa suuren osan UFC-maailmasta, sillä jostain ne ottelijat tulevat UFC:hen useampia matseja jo vyönsä alla. Ja tähän etappiin EA Sports MMA keskittyy. Paino ei ole millään yhdellä sarjalla, vaikka lisenssit muun muassa Strikeforceen, Weapons of Destructioniin ja Renegade Fighting Leagueen löytyvätkin.

Niihin keskittymisen sijaan peli kertoo pelaajan tarinan tämän matkatessa Bas Ruttenin salilta kohti MMA-ammattiuraansa ja tähtiä. Bas on monien muiden MMA-veteraanien ohella mukana pelissä heittelemässä kommentteja ja toimii pelaajan oppaana koko matkan ajan. Jos siis pidät miehen hollantilaisista sukkeluuksista, lienet huumassa.

Perinteisesti – jos siis kahden pelin perusteella voi perinteistä puhua – juuri uratilat ovat olleet MMA-pelien suuri heikkous. Kukapa jaksaisi tahkota samoja kämäisiä harjoituksia uudelleen ja uudelleen grindatessaan hahmolleen lisää pisteitä? En minä ainakaan ja niinpä uratilat yleensä jäävät jo parin päivän jälkeen.

EA Sports MMA paikkaa ongelman pistämällä pelaajan vetämään kunkin harjoituksen vain kerran. Sen lopuksi suorituksesta jaetaan arvosana ja jatkossa voi yhtä nappia painamalla kilauttaa hahmolleen tienatun suorituksen verran pisteitä. Jos oppii asiat kerralla, hittoako niitä enää treenaamaan?

Pelin uratila on muutenkin siitä kiva, että se oikeasti opettaa pelaamaan. Tämä on hyvä, sillä tutorial on luokattoman huono. Siinä hypätään kehään mätkimään vastustajaa ja aina kun pelaaja tekee jotain, peli kertoo, mitä tämä teki. Uratila keskittyy erilaisiin oikeisiin harjoituksiin, joissa oppii vaikka hyödyllisiä lyöntiyhdistelmiä tai tekniikoita mattopainia varten. Hyödyllistä kamaa!

Muuten sitten mennäänkin tutulla tavalla. Kahdeksan viikon välein on matsi, joka viikolla saa harjoitella yhtä asiaa ja uraputki kulkee teoriassa alati ylöspäin. En tiedä, onko uratila vieläkään se pelin suurin houkutus, mutta ainakin se on metrin kiinnostavampi kuin UFC:n synkeä täyspakkausmarssi.

Are YOU ready?

Jos uratila paikkailee UFC Undisputedin ongelmia, itse ottelutapahtuma tarjoaa erilaisen perspektiivin MMA-otteluun. EA:n versio lainailee vaikutteita Fight Night -peleistä, sillä lyönnit ja potkut tapahtuvat oikeaa analogitikkua pyörittelemällä eri nappeja pohjassa pitäen. UFC-veteraanilla meni aluksi sormi suuhun, mutta kun EA:n näkemykseen tottui, ainakin itse pidin sitä parempana.

Periaatteessa liikkeet ovat samanlaisia, halusi sitten potkia tai lyödä, ja näin pääsin ainakin itse sangen nopeasti siihen vaiheeseen, jossa erilaiset iskut lähtivät suoraan selkäytimestä. Pelimoottoria on muutenkin tuunattu loogisempaan suuntaan: samat napit yrittävät aina päästä parempaan asemaan tai irtautuvat, oli kyseessä sitten mikä tahansa mattoasento tai vaikka muay thai -sidonta. Näin pääsee jälleen helposti siihen tilanteeseen, ettei tarvitse miettiä, miten asia tehdään, pitää vain tietää, mitä haluaa tehdä.

Ongelmiakin on. Peli välttää kaikenlaista nappuloiden spämmäystä ja luottaa sen sijaan yhteen, oikeaan aikaan suoritettuun painallukseen. Kun kaveri yrittää kiepauttaa itsensä irti sidonnasta, ohjain tärisee ja pelaajalla on hetki aikaa painaa B:tä. Mutta peli ei anna mitään palautetta siitä, rekisteröitiinkö painallus vai ei. Ehkä, ehkä painoitkin liian aikaisin ja vielä olisi ollut aikaa! Ongelmaa pahentaa se, että ottelijat kiermurtelevat koko ajan hieman, mikä näyttää kyllä realistiselta mutta hämäävältä.

Yhdessä asiassa oikea-aikaiset painallukset loistavat, nimittäin lukoissa ja submission-otteissa. Nappuloiden spämmäyksen sijaan EA Sports MMA:n submissionit ovat minipelejä. Kuristettaessa pitää yrittää pyöritellä oikeaa analogitikkua ympäriinsä etsien pitävää otetta, mutta pyörittäessä pelaajan stamina-mittari kutistuu vauhdilla. Helppaaminen palauttaa energiaa, mutta kaveri voi päästä karkuun – tai kuristaa sinut tajuttomaksi.

Nivellukot taas tehdään rytmittämällä ponnistusjaksoja, jotka imevät niin ikään hirmuvauhdilla staminaa. Taas pitää palauttaa hetki ja sitten yrittää uudelleen. Itse pidin tästä tyylistä paljon UFC:tä enemmän, sillä nyt submissionit tuntuvat todellisilta kaksinkamppailuilta molempien yrittäessä reagoida toisen temppuihin ja pitää itsensä hyvissä asemissa.

Kokonaisuutena pidin siis EA:n tappelumoottorista todella kovasti. Tämä saattaa kuitenkin johtua siitä, että se vain upposi selkärankaani UFC:n vastaavaa paremmin. Kumpikaan tapa ei ole huono, itse pidän vain tästä enemmän.

Let’s get it on!

Jos EA Sports MMA jossain pyrkii todella uusiin juttuihin, niin moninpelissään. Tarjolla on tietenkin tavallisia turpasaunoja joko valmiilla ottelijoilla tai pelaajan omalla luomuksella. Peliinsä voi myös ladata muiden tekemiä ottelijoita ja tietenkin kaikki UFC-suuruudet Chuck Liddellistä Brock Lesnariin löytyivät palvelusta noin nanosekunti julkaisun jälkeen.

Mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, että pelin keskipisteessä on idea pelaajien liigoista ja eräänlaisista PVP-lähetyksistä. Jos pärjää hyvin otteluissaan ja nauhoittaa peliin hyviä herjavideoita, voi saada kutsun EA Sportsin järjestämään livelähetykseen, jossa pelaajat ottelevat keskenään täyden fight cardin aitojen selostajien kommentoidessa ottelutapahtumia.

Tarjolla on myös erilaisia mestaruusvöitä ja sponsorien järjestämiä turnauksia, joissa voi kisata oikeista palkinnoista, kuin aidolla MMA-uralla konsanaan.

Näitä ominaisuuksia ei toki päästy kokeilemaan itse, sillä enhän minä pelissä niin hyvä ollut, saati sitten että alentuisin uhoamaan webbikameran edessä, mutta idea on hyvä. Jos pelaajat nappaavat syötin, peli saattoi voittaa itselleen reippaan pitkän eliniän online-pelinä. Tai sitten ketään ei kiinnosta ja moninpeli on kuin hautausmaa jouluun mennessä. Henkimaailman juttuja.

Mutta kävi miten kävi, laadusta se ei ole kiinni. Olin itse muiden mukana pyörittelemässä silmiäni, kun EA Sports julkisti EA Sports MMA:n vuoden 2009 E3-tapahtumassa. Peli haiskahti yritykseltä ratsastaa UFC:n hännyksillä, mutta olisi pitänyt luottaa Peter Mooren puljuun enemmän: EA löysi peliin tuoreen ja toimivan näkökulman ja itse asiassa nousi UFC:n ohi minun ykkösvalinnakseni MMA-pelien saralla.

Se on toki ikävä juttu, että todennäköisesti pelaajat eivät tunne pelistä kuin ne pari UFC:n mahtikäskyä uhmannutta veteraaniottelijaa, eivätkä wanhat klassikot ja UFC-hylkiöt välttämättä paikkaa UFC-tähtien jälkeensä jättämää aukkoa, mutta jos tästä ongelmasta pääsee yli, tarjolla on palkitseva ja toimiva pelikokemus. Ja hei, vaikka EA Sports MMA ei iskisikään, ehkä pelin olemassaolo tuikkaa tulen THQ:n persiin alle ja ensi vuoden UFC-peli ottaa oikeasti askeleita eteenpäin. Kävi miten kävi, pelaajat voittavat.

 

Lue myös

Bloody Good Time (PC, Xbox 360)

Castlevania: Lords of Shadow (PS3, Xbox 360)

God of War: Ghost of Sparta (PSP)

Call of Duty: Black Ops (PC, PS3, Xbox 360)

Fable III (PC, Xbox 360)

Assassin’s Creed Brotherhood (PC, PS3, Xbox 360)