Echochrome II (PS3)

15.04.2011 17:52 Petteri Kaakinen

Tekijä: Japan Studio
Julkaisija: Sony
Testattu: PlayStation 3
Saatavilla: PlayStation 3
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: Echochrome II
Arvostelija: Petteri Kaakinen

Ensimmäinen Echochrome oli varsin minimalistinen ja hidastempoinen puzzlepeli, jonka pulmanratkonnassa kikkailtiin perspektiivillä. Sitä seuranneessa Echoshiftissä ratkottiin monimutkaisia mannekiinin tekojen nauhoittamiseen perustuvia kenttiä.

Echochrome II ei tyydy sekään toistamaan edeltäjiensä ideoita, vaan tarjoaa Move-ohjaimen liikutteluun perustuvalla varjoleikittelyllään jälleen uuden kiinnostavan tavan auttaa mannekiinia pääsemään tavoitteeseensa.

Echochrome II on edeltäjiensä tapaan periaatteiltaan yksinkertainen. Move-ohjain hoitaa taskulampun virkaa. Pelaaja valaisee sillä ruudulla näkyviä palikkamuodostelmia luodakseen seinille varjoja. Varjojen muotojen tulisi olla sellainen, että mannekiini pääsee etenemään maaliin asti.

Varjoisia pulmia

Pelin monimutkaisuus syntyy alati mutkistuvien palikkamuodostelmien hahmottamisesta ja mahdollisten varjomuodostumien hoksaamisesta. Kaikki kentät voi käydä läpi muutamalla eri tavalla. Ensimmäinen on helpoin, sillä silloin ei tarvitse kuin löytää suorin reitti maaliin. Se on myös kätevä tapa tutustua kenttiin.

Toisissa pelitavoissa tavoite on joko maalata tarpeeksi suuri osa palikoista ohjaamalla mannekiini kävelemään niiden varjojen päälle, tai sitten kerätä mannekiinin kaiut, jotka on ripoteltu ympäri kenttää. Nämä tarjoavat usein huomattavasti enemmän haastetta kuin pelkkä maalin tavoittelu.

Echochromessa on yli sata kenttää, joten kaikkien niiden täydellisessä läpikäymisessä kestää oma aikansa. Tämän lisäksi voi luoda itse omia kenttiä ja jakaa niitä muiden kanssa. Kenttäeditoria on kieltämättä aika haastava käyttää, sillä oikeasti hyvien kenttien tekeminen vaatii hyvää tilan tajua.

Kentissä on edelleen ensimmäisestä Echochromesta tuttuja esteitä ja piirteitä, eli pelaajan täytyy tilanteesta riippuen pudottaa mannekiini koloista tai pompauttaa tämä esteiden ohi. Lampulla leikkiminen tuo pelaamiseen kuitenkin omanlaisensa lisänsä, sillä kentän tietyt piirteet voivat olla niin esteitä kuin apukeinoja etenemiseenkin.

Yksi ehkä nerokkaimmista ominaisuuksista on pelin trailereissakin vilautetut piilotetut varjohahmot. Sen lisäksi, että kentät voi läpäistä edellä mainituissa eri pelimuodoissa, niistä voi yrittää löytää piilotettuja hahmoja, kuten kilpikonnia ja käärmeitä, jotka paljastuvat kun palikkakasoja osoittaa lampulla juuri oikeasta suunnasta.

Echochrome II:n ainoa hieman ärsyttävämpi puoli on se, ettei virtuaalinen taskulamppu käytännössä osoita sinne mihin pelaaja osoittaa Movella. Pelaajan on totuttava ajattelemaan sitä, että ohjaa taskulamppua tv:n sisäisessä maailmassa. Kyse ei ole niinkään ohjaimen tarkkuudesta, sillä se havaitsee pienimmätkin liikkeet, vaan siitä miten peli on rakennettu. Tämä on toisaalta tottumiskysymys, mutta se tekee pelaamisesta ehkä hieman kömpelömpää kuin sen pitäisi olla.

Kuten edeltäjänsä, Echochrome II ei välttämättä sekään ole aivan jokaisen puzzle-pelien fanin makuun. Se on varsin hidastempoinen ja vaikka muutamat eri pelimuodot tarjoavat hieman monipuolisuutta, taskulampun osoittelu alkaa jossain vaiheessa toistaa itseään ja kentillä on uusien kikkojen sijaan tarjota vain lisää pituutta. Sen tapa hyödyntää Movea on kuitenkin nerokas. Jos puzzle-pelit yhtään kiinnostavat, sille kannattaa antaa mahdollisuus.

Lisää aiheesta

Echochrome (PSP, PS3)

Vaikka Echochrome ei luo samalla tavalla täysin uudenlaista genreä, sen pelimekaniikka on silti jotain täysin uudenlaista. Samalla se on peli, jota jokaisen itseään kunnioittavan puzzle-pelien fanin kannattaisi kokeilla.

Echoshift (PS3, PSP)

Siinä missä vuonna 2008 julkaistu Echochrome oli perspektiivillä kikkailua, alkuvuodesta puolihuomaamatta ilmestyneessä Echoshiftissä leikitään enemmänkin ajalla. Echochromesta tutut mannekiinit tekevät paluun, mutta Escherin mahdottomien portaiden kaltaiset visuaaliset harhat on jätetty pois. Vaikka Echoshift ei ole idealtaan aivan niin omaperäinen kuin Echochrome, se on kuitenkin parempi pelinä, koska Echochromea haitanneet pikkulapsukset puuttuvat.