Empire: Total War (PC)

20.03.2009 17:11 Miikka Lehtonen

1700-luku oli vänkää aikaa. Ei mennyt montakaan vuotta ilman, että jossain päin Eurooppaa tunteet leimahtivat ja pian sen perään leimusivat kaupungit. Nopeasti kehittyvä teknologia avasi ovet uudenlaiselle aseistukselle , joilla erilaisia ideologioita ja argumentteja kelpasi levittää aiempaa tehokkaammin.

Tämä värikkäiden armeijoiden, pauhaavien tykkien ja paisuvien imperiumien aika on ollut inspiraationa myös legendaarisen Total War –pelisarjan uusimmalle osalle, joka ongelmistaan huolimatta kiilaa strategiapelien kirkkaimpaan kärkeen.

On vaikea uskoa, että Total War –sarjasta on nautittu jo yhdeksän vuoden ajan. Niin se aika rientää kun on kivaa ja kivaa on todella ollut, niin feodaaliajan Japanissa, antiikin Roomassa kuin keskiajan Euroopassakin. Vaihtuvista ajanjaksoista huolimatta pelisarja on kuitenkin polkenut tavallaan paikallaan, sillä pelattavuuden kannalta sillä ei ole paljonkaan väliä, onko keihäsmiehillä yllään nahkaa, kuparia vai levypanssaria.

Olikin siis korkea aika tuulettaa Total War –sarjaa kunnolla. Mikäpä olisikaan parempi tapa siihen kuin siirtää peli 1700-luvun imperiumien aikakauteen. Yleistyvät tuliaseet ja alati kehittyvät merivoimat tarkoittivat, että ajan sodat käytiin aivan uudenlaisilla tavoilla, joista riittää nyt vuosisatoja myöhemmin piristystä kaiken nähneille strategiapelaajille.

Empire: Total War tarjoaa kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkiä musketteja ja sotalaivoja, sillä se uudistaa klassista peliä monilla tavoilla. Osa uusista ratkaisuista on selkeästi hyviä, osa taas vaatii vähän enemmän pohdintaa.

Kaksi herkullista palaa

Perinteiseen tyyliin Empire: Total War jakautuu kahteen tyyliltään erilaiseen pelitilaan, strategiseen valtakunnan rakennukseen ja toiminnallisempiin taisteluihin. Pelin keskipisteessä olevassa Grand Campaignissa harjoitetaan molempia, mutta pelkästään sotimisesta pitävät voivat joko koluta pelin tarjoamia historiallisia yhteenottoja tai figupelien henkeen kasata omia armeijoitaan ostelemalla etukäteen sovitun pistemäärän verran yksiköitä ja sitten mättämällä tekoälyä tai kavereitaan.

Näin tekemällä menettää kuitenkin suuren osan pelin hohdosta, sillä kuten nimikin kertoo, ideana on rakentaa valtakuntaa. Uudistuksen tuulet ovat puhaltaneet urakalla strategiosiossa virtaviivaistaen monia asioita ja tarjoten reilusti lisää syvyyttä muihin. Lopputuloksena on strateginen pelitila, jonka pelaaminen on reilusti aiempaa mukavampaa, mutta samalla laajentuneiden vaikutusmahdollisuuksien myötä hitaampaa.

Kaikkien hyvien valtakuntapelien tyyliin pelaajan tehtävänä on kehittää kaupunkejaan, solmia diplomaattisia suhteita ja tutkia uutta teknologiaa. Aiemmissa pelisarjan osissa monet näistä toimista olivat joko auttamattoman yksinkertaisia tai todella rasittavia. Ei enää.

Kaupankäynti ja muut diplomaattiset toimet hoidetaan yksinkertaisista valikosta, josta Civilizationin tyyliin valitaan haluttu keskustelukumppani ja sitten esitetään ehtoja, uhkauksia ja lahjuksia, kunnes joko haluttu tavoite täyttyy tai Eurooppaan puhkeaa jälleen uusi sota. Samaten verotus ja muut yhteiskunnalliset kysymykset onnistuvat todella helposti.

Myös teknologian kehitystä on syvennetty reilusti, sillä peli tarjoaa nyt kunnolliset teknologiapuut. Niiden kautta pelaaja voi kehittää valtakuntaansa haluamaansa suuntaan useita eri polkuja pitkin, painottaen joko sotateknologiaa, yhteiskunnallisia hyödykkeitä tai älyllisiä harrastuksia. Hienona oivalluksena kunkin yliopistoistaan voi käskeä tutkimaan erillistä osa-aluetta.

Uutta ovat myös herrasmiehet, jotka ovat eräänlainen yhdistelmä vanhoista peleistä tuttuja vakoojia ja saarnamiehiä. Vähän väliä kaupunkeihin ilmestyvät herrasmiehet voi nakittaa vaikkapa avustamaan yliopistojen tutkimuksia tai vetelehtimään vastustajien kaupungeissa, harrastaen ylellisiä paheellisuuksia ja kaksintaistellen vastustajan herrasmiesten kanssa.

Pienempiä muutoksia, viilauksia ja uudistuksia on tullut pienen kirjan verran, joten kokeneella komentajallakin voi mennä sormi suuhun. Kaikkien pelaajien kannattaakin tutustua mainioon Road to Independence –kampanjaan, jossa peli opettaa Amerikan itsenäistymisen myötä pelaajalle pelin eri osa-alueita ja johdattaa kädestä pitäen tutustumaan saloihinsa.

Musketti jyrisee

Valtakuntaansa voi rakentaa vaikka kuinka monessa pelissä, mutta harva tarjoaa yhtä hienoa tai pikkutarkasti toteutettua sotimista kuin Total War –sarja. Vaikka Empire: Total War tarjoaa täysin uutena ominaisuutena meritaistelut, myös maalla on tapahtunut suuria muutoksia.

Suuret muutokset selittyvät yksinkertaisesti hyppäyksellä keskiajasta keskelle ruudin aikakautta. Siinä missä aiemmin valtaosa yksiköistä lähitaisteli, nyt miltei kaikilla on kädessään musketti tai jokin muu tuliase. Mahtuupa mukaan toki myös krenatöörejä, rakuunoita ja muita erikoistuneempia joukkoja. Oli käytössä sitten mikä porukka tahansa, sotiminen on radikaalisti erilaista kuin aiemmin.

Saatan olla 1700-luvun sodankäynnin innokkaana ihailijana hieman puolueellinen kommentoija, mutta minulle Empiren sotiminen maistui makeammin kuin mikään Total War sitten alkuperäisen Medievalin. Massiiviset armeijat marssivat toisiaan kohti ratsuväen ja kevyen jalkaväen hätyytellessä toisiaan laidoilla. Tykistö pauhaa, kuulat repivät lihaa kappaleiksi ja lopulta muodostelmat ovat tulietäisyydellä. Musketit räiskyvät, miehiä kaatuu ja komentajat yrittävät kannustaa miehiään seisomaan ja taistelemaan. Siinä on, pojat, sitä meininkiä!

Strategisen ja taktisen pelitilan välillä nähdään myös aiempaa parempaa synergiaa, sillä teknologian kehitykset tuovat yksiköille konkreettisia uudistuksia. Alun rivimies on onneton mortti, joka osaa marssia rykelmässä kohti vihollista, ampua yhdellä rivillä ja tunkea aseensa piippuun pistimen, jota ei saa sieltä enää pois.

Kun teknologia kehittyy, yksiköt marssivat särmemmin, ampuvat monissa riveissä – tai vaikka osastoittain – ja osaavat omaksua erilaisia muodostelmia. Ensimmäisenä vaikkapa krenatöörit tai tulitusrivit keksinyt saa mielettömän edun vihamiehiinsä verrattuna, mikä pitää asekehityksen kiivaana.

Täysin uutta on mahdollisuus meritaisteluun, mikä sopii ajan henkeen erinomaisesti ja on sekä pahuksen näyttävää että hauskaa. Merisota vaatii luonnollisesti aivan omanlaisensa taktiikat ja jopa erilaisen ajattelutavan maataisteluun verrattuna. Oppimiskäyrä tuntuu jyrkältä mutta palkitsevalta. Oppiminen on kivaa, kun huikean komeat laivat pommittavat toisiaan täyslaidallisilla ja räjähtelevät pitkin aaltoja.

Merellä laivoja komennetaan itsenäisinä yksiöinä ja peli luonnollisesti mallintaa tuulen suunnat ja muut oleelliset kysymykset pikkutarkasti. Olen itse väärä mies kommentoimaan merisodan realismia, mutta netissä isot pojat ovat kehuneet, että oikeat laivastostrategiat toimivat hyvin ja niiden käyttö kannattaa, joten realismia tuntuisi löytyvän. Kokonaisuutena merisota on mainio ja kaivattu uudistus peliin, sillä se tuo aivan uudenlaisia piirteitä luonnollisesti uudenlaisten taisteluiden, mutta myös strategisten optioiden avulla. Mikäs sen mukavampaa kuin katkaista vihollisen elintärkeät merireitit ja pistää satamat piiritykseen?

Ongelmistaan huolimatta erinomainen

Empire: Total War on todella hyvä, jopa erinomainen peli. Se näyttää strategiapeliksi törkeän hyvältä, on todella hauska pelata ja yllättävän helppo oppia. Se ei kuitenkaan ole täydellinen peli, eikä aina kovin helppo rakastettava. Creative Assemblyn perinteiseen tyyliin en nimittäin kutsuisi sitä DVD-levyiltä löytyvää versiota pelistä mitenkään valmiiksi.

Testijakson aikana peliin julkaistiin jo iso päivitys, joka muun muassa korjasi kourallisen epäsäännöllisiä kaatumisia ja talletusten korruptoitumisia, sekä mahdollistaa Alt-Tabbaamisen ulos pelistä ilman, että koko roska kaatuu käsiin. Tämmöinen tapaus.

Sarkaa riittää edelleen, sillä peli kaatuilee edelleen välillä – joskin nyt jo sangen harvoin – ja tekoälyn toiminta vaihtelee akselilla ”pelottavan realistinen / Paris Hilton huonona päivänä”. Jos käy tuuri, tekoäly tekee hienoja väijytyksiä, koukkailee upeasti selustaan ja tarjoaa todella hauskan ja jännittävän vastuksen.

Jos käy huono tuuri, naapurin kärpäsenkakka-kokoluokan valtio julistaa yllättäen sodan 1700-luvun suurimmalle sotilasmahdille ja sitten pyörii taistelussa 120 miehensä kanssa ympyrää pellolla, kun kymmenet tykit jauhavat lantsareita ketsupiksi. Tämän jälkeen naapuri pyytää rauhaa, mutta aloittaa heti perään uuden sodan.

Nämä ongelmat kuitenkin kestää, vieläpä mielellään, sillä pelillä on suorastaan eläimellistä vetovoimaa. Siitä lähtien kun posti toi pelin arvosteluun, jokainen yöni on venähtänyt aamuyön pikkutunneille, Preussi-Suomen valtakuntani levittäessä arvojaan (”makkaraa ja kaljaa kaikille”) pitkin vähempiosaisia kansoja.

Pelattava ei myöskään lopu ihan heti kesken, sillä peli tarjoaa kolme suurikokoista ja yksityiskohtaista kampanjakarttaa, yli 50 pelattavaa valtiota ja toista sataa vuotta pitkän kampanjan. Lähitulevaisuudessa mukaan tulee vieläpä mahdollisuus pelata Grand Campaignia kaverinsa kanssa niin, että molemmat hyppäävät vuoron perään tietokoneen rooliin taistelemaan kaveriaan vastaan sotakentillä.

Empire: Total War tarjoaa herkullisen kiehtovan aiheen, kietoo sen hemaisevan herkulliseen tekniseen toteutukseen ja kuorruttaa huipputason pelattavuudella. Markkinoiden parhaita strategiapelejä.

Tekijä: Creative Assembly
Julkaisija: Sega
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Duo E6600, Radeon HD4870, 4 Gt keskusmuistia
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP / Vista, 2,4GHz prosessori, 1 Gt keskusmuistia, 256 Mt Shader Model 2.0 -yhteensopiva näytönohjain
Muuta: Myydään myös Steamin välityksellä
Pelin kotisivu: http://www.totalwar.com/empire/
Miikka Lehtonen