Endless Space (PC)
Tekijä: Amplitude Studios
Julkaisija: Iceberg Interactive
Testattu: PC Windows 7, Intel Core 2 Q9450, 4 Gt muistia, Radeon HD6870.
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai parempi, Core 2 Duo tai parempi, 2 Gt muistia, 256 Mt näytönohjainmuistia, DirectX 9.0c, 2 Gt kiintolevytilaa, DirectX 9 -yhteensopiva äänikortti
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Muuta: Ei aivan täysihintainen peli, Steamin normaalihinta noin 30 e.
Pelin kotisivu: http://endless-space.amplitude-studios.com/
Arvostelija: Janne Mikola
Horatio, imperiumin rikkain mies, lähti vuosikymmeniä sitten tuntemattomalle planeetalle avaruuden ääriin. Sieltä löytyneen muinaisen teknologian avulla hän täytti planeetan omilla klooneillaan. Nyt hän katsoo tähtiin, ja pohtii, miltä tuntuisi, jos koko universumi koostuisi hänen peilikuvistaan.
Ja hän on naapurisi. Olit sitten ylikansallisten yritysten sisäisen korruption syövyttämän imperiumin ruhtinas tai uskonnollisia piirteitä omaavien pakolaisten johtaja, nyt on aika toimia. Pelilautana sinulla on galaksi ja pelinappuloina miljardien kansalaisten tulevaisuus. Master of Orionin hengenheimolaiseksi kutsuttu Endless Space on julkaistu, ja nimestään huolimatta avaruus ei ole loputon. Kaikille ei ole tilaa.
Endless Space on kehitetty tavalla, jossa pelaajia on haluttu ottaa mukaan pelin toteutukseen mahdollisimman aikaisesta vaiheesta alkaen. Ranskalainen pelitalo Amplitude Studios on antanut pelin hankkineille pääsyn Games2Gether-ohjelmaan, jossa pelaajilla on valta äänestää tulevista ominaisuusmuutoksista ja kehityssuunnista. Endless Space on julkaistu vain sähköisenä, ja pohjimmiltaan kyse on indietuotoksesta.
Ulkoisesti sitä ei kyllä uskaltaisi veikata. Peli on kaunis kuin tähdenlento. Galaksin tuijottelu menee puhtaasti planetaarion ihailuna, ja se vähäinen määrä varsinaista taidetta, mikä pelistä löytyy, on aivan uskomatonta. Alastair Reynolds -tyyppistä estetiikkaa ja scififiiliksiä on tarjolla roppakaupalla. Kyse on ensimmäisestä kohtaamastani videopelistä, jonka latausruudun olen laittanut työpöytäni taustakuvaksi.
Myös sisällön määrä on aivan samoissa mittasuhteissa kuin vaikkapa Civilization V:ssä, 4X-genren kruunaamattomassa valtiaassa. Endless Spacen teknologiapuiden koot ovat kiitettäviä, pelattavissa olevia osapuolia on ostetusta versiosta riippuen kahdeksan tai yhdeksän, ja yksiköiden määrä on käytännössä loputon, kiitos järjestelmän, joka antaa suunnitella ja rakentaa itse omat avaruusaluksesi erilaisia komponentteja yhdistelemällä.
Peli on haastava jo ennen New Game -nappulaa
Galaksin herruudesta kamppailevat osapuolet on toteutettu aika mielenkiintoisesti. Niitä olisi helppo kritisoida sen varjolla, että yksikään ei ole mieluisa. Toisaalta on hieno homma, että peli on ensimmäisestä toimenpiteestään alkaen tiukkojen päätösten tekemistä. Jotain joutuu uhraamaan, että jotain muuta voi saada. Ongelma ratkeaa pelillisten asioiden kannalta viimeistään sillä, että hyödyntää pelin mahdollisuutta luoda oma, haluttuun pelityyliin soveltuva rotu.
Toisille 4X-pelien pelaaminen on kuitenkin tietynlaista roolipelaamista; Europe Universaliksessa aloitetaan uusi peli Ruotsilla ja annetaan ensimmäisessä mahdollisessa paikassa Suomelle itsenäisyys. Minulla on pieni kutina, että tuollaisia itse peliin lisättäviä tavoitteita ja fiiliksiä on tarjolla olevien factioneiden osalta vaikea keksiä. Pelin taustalle on toki kirjoitettu pienet liturgiat ihan kelvollista mytologiaa maailman vanhimmasta rodusta, Endlessistä, ja itse kunkin suhteesta heihin, mutta tekstiä on vaan kovin vähän. Osapuolien persoonallisuudet ja niiden väliset jännitteet jäävät latteiksi eikä ensivaikutelman lupaamaa korkealentoista avaruuseeppisyyttä ole sitten kuitenkaan tarjolla. Ja jos luo itse oman rodun, on luonnollisesti täysin turha odottaa, että sillä olisi mitään kiinnostavaa paikkaa galaksin historiassa.
Ei 4X-peliä voi tarinan vuoksi roviolla polttaa
Imperiumin hallinta, eli 4X-genreen kuuluvan pelin se varsinainen 4X-puuhastelu, on tehty mielestäni erittäin hyvin. Se on syvällistä ja monipuolista, mutta siitä huolimatta käyttöliittymä on yksi helpompia sisäistettäviä, mitä olen nähnyt tässä genressä.
Tutoriaali on megatylsää sorttia, , vain pelinsisäinen kopio manuaalista, mutta opettaa se sentään kaiken oleellisen. Itse tosin totesin itselleni sopivammaksi tavaksi yrityksen ja erehdyksen, kiitos intuitiivisen käyttöliittymän. Kaksi tai kolme noin sadanteen kierrokseen pelattua pelikertaa siinä meni, että olin omatoimisesti oppinut sekä pelimekaniikan perusteet, että käyttöliittymän kehittyneetkin ominaisuudet.
Pienenä ohjenuorana aloitteleville 4X-ruhtinaille voisin sanoa, että pitämällä imperiumin intohimoisen tyytyväisenä (”fervent”) ja laajentumalla erittäin hallitusti ja harkitusti pääsee todella pitkälle. Omalla kohdallani pari ensimmäistä pelikierrosta kaatuivat liialliseen ahneuteen. Harkintaa ja kriittisyyttä pitää käyttää hieman enemmän, kuin vaikkapa Civilizationissa.
Taistelu on yksinkertaista
Pelin suurimmaksi pettymykseksi muodostuu taistelu. Ihan mistään Civilizationin ”siirrä joukot toisen joukon päälle ja katso mitä tapahtuu” -taistelumekaniikasta ei sentään ole kyse… ellet sitten niin halua toimia, sillä automaattinen taisteluvaihtoehtohan tekee juuri pitkälti tuon.
Paljon sitä mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, miten manuaalinen taistelu toimii. Esimerkiksi Master of Orion -sarjassahan taistelu oli taktinen, vuoropohjainen yhteenotto, jossa pelaaja pääsi antamaan komentoja omalle laivastolleen alus kerrallaan. Endless Spacessa manuaalinenkin taistelu on käytännössä automaattinen. Siinä pelaajan toimenpiteiksi jää taistelustrategian määrittäminen, samalla kun vastustaja tekee vastaavat määritykset omalle laivastolleen.
Käytännössä tämä toimii niin, että pelaaja valitsee kolme kappaletta teknologiasta ja laivastoa johtavista sankareista riippuvaisia taistelukortteja, yhden kuhunkin taistelun vaiheeseen. Pelaaja voi esimerkiksi päättää, että heti taistelun alkuun suoritetaan vihollisen tähtäysjärjestelmiä häiritseviä hakkerointitoimenpiteitä, taistelun puolivälissä korjataan omaa alusta, ja taistelun lopussa tehostetaan oman laivaston suojia.
Korteilla on myös vastustajan kortteja ylikirjoittavia ominaisuuksia, ja valinnathan tehdään tietenkin tietämättä, mitä vastustajalta on tulossa. Valistuneita veikkauksia tietenkin voi tehdä, mm. laivastojen voimasuhteiden, kaluston kunnon ja aseistuksen pohjalta. Huonossa hapessa olevaa laivastoa todennäköisesti korjataan ensimmäisellä kierroksella, ja aivan alivoimainen alusryhmä yrittää luultavasti karkuun. Ensimmäisessä tapauksessa kannattanee mitätöidä vastustajan korjaustoimenpiteet, ja toisessa ladata aivan kaikki ruuti pitkän matkan aseisiin ennen kuin vihollinen on karussa.
Taustalla oleva logiikka toimii
Taistelujärjestelmässä on kyllä jokseenkin järkeä. Nopealla hiirikädellä (tai pitämällä itsensä kokoajan kartalla kaikesta) voi ennen taistelua tutkia vihollisen laivastoa ja huomata, että aseistus koostuu esimerkiksi pääasiassa ohjuksista. Tällöin lasereita torjuviin suojiin ei pahemmin kannata panostaa, vaan fiksumpaa voisi olla valita ohjuksia alas ampuvia pattereita tehostava kortti. Jos taas et ehdi ottamaan selvää vihollisen fleetistä ennen mähinöiden alkua, joudut taistelemaan kamppailun alun kuin sokkona. Idea on hyvä.
Kaiken lisäksi tekoäly osaa kyllä ainakin tappelun perusteet. On ihan mukavaa katsella miten loogisesti naapuriaurinkokunnassa pesää pitävät loputtomat Horatiot osaavat vastata ihan oikeanlaisilla hyökkäävillä ja puolustavilla aluskokoonpanoilla, kun itse koitan kikkailla heitä vastaan pelkkiä ohjuksia täyteen lastatuilla jättipaateilla. 
Ei aivan niin upottava kuin toivoin
Vaikka kyseessä on indie-peli, joka ei näytä eikä tunnu indie-peliltä (siis pääasiassa hyvässä mielessä), eräässä osa-alueessa pienemmät tuotantoarvot paistavat läpi: musiikki. Itselläni toivelistalla Endless Spacen suhteen oli pimenevien kesäöiden läpi kestäviä transsinomaiseen tilaan upottavia pelisessioita omaa avaruusimperiumiani hallinnoiden ja ihaillen, hypnotisoivaa avaruus-ambientia kuunnellen. Raidat alkavat kuitenkin kyllästyttää hyvin nopeasti, helposti jo ensimmäisen pelin aikana.
Lupaava, mutta lopulta persoonattomaksi osoittautuva universumi ja lähinnä monipuoliselta kivi-paperi-sakset -mekaniikalta tuntuva taistelu jättävät peliin niin ison kolhun, että mistään genreä mullistavasta teoksesta ei ole kyse. Varsinainen imperiumin hallinta, eli siis tieteen, teknologian ja ympäristön tutkiminen, imperiumin laajentaminen, käytössä olevien resurssien hallinnointi ja hyväksikäyttö ja jopa armeijoiden hallinta karttatilassa ylittävät kuitenkin mielestäni paljon nimekkäämpien kilpailijoiden standardit reilulla hajuraolla. Käyttöliittymän liukkaus mahdollistaa peliin sukeltamisen myös tyylilajia tuntemattomilta pelaajilta, ja vanhat parrat tulevat huomaamaan joutuvansa opettelemaan pari juttua uudestaan.
Lue myös
Amazing Spider-Man (PS3, Xbox 360)
Scania Truck Driving Simulator: The Game (PC)
Steel Battalion: Heavy Armor (Xbox 360)
Theatrhythm Final Fantasy (3DS)
