UUSIMMAT

Ensituntumat: Code Vein viihdyttää varmasti, mutta onko siitä peligenrensä klassikoksi?

05.06.2019 20:30 | Joonas Pikkarainen

Verta, vampyyreja ja animetyttöjä. Bandai Namcon myöhästellyt toimintapeli tuntuu kulkevan Souls-peleistä tuttua polkua muutamin uusin opein.


Julkaisupäivä: 2019
Studio: Bandai Namco Studios
Julkaisija: Bandai Namco Entertainment
Saatavilla: PC (Windows), PlayStation 4 (testattu) & Xbox One
Pelaajia: 2
Ikäraja: 16
Peliä pelattu ennakkoa varten: 6 tuntia


FromSoftwaren vuosikymmenen takainen Demon’s Souls esitteli pelaajille ilmiöksi muodostuneen alalajin, jota on sittemmin viljelty miltei joka toisen pelin kohdalla. Manttelia on tosin lähdetty hakemaan usein väärin perustein pelkän haasteen varjolla, eivätkä monet valeperijättäret ole siten ymmärtäneet Souls-sarjan todellista ydintä. Saman julkaisijan tehtaalta saapuva Code Vein liikkuu sen sijaan hyvin likellä esikuvaansa.

Code Vein muuttaa synkän keskiaikaisfantasian synkäksi vampyyrianimeksi, jossa joukko verenimijöitä kituuttelee tuhoutuneen kaupungin raunioissa. Pelaaja herää muistinsa menettäneen isopovisen vaalean tytön hellästä huomasta, jonka kupeista tie päätyy lähes välittömästi orjatyöläiseksi etsimään harvinaiseksi muodostunutta verta. Ihmiset ovat ilmeisesti imetty lähes sukupuuttoon, eikä punaista nektaria saa enää kuin myyttisten valkopuiden oksilta. Jossain on kuollut myös vampyyrikuningatar.

Viime viikonloppuna järjestetyssä stressidemossa ennätettiin saada maistiainen vain pelin ensimmäisestä tarinatehtävästä, joten liian syvälle hurmeiseen kerrontaan ei vielä ehtinyt syventymään. Tarjolla tuntuisi olevan kuitenkin perinteistä animeilottelua niin hyvässä kuin pahassa, joskin lopputuotos näyttää, kumpaan suuntaan vaaka lopulta kallistuu.

Juonen sijaan noin kuuden tunnin edestä sisältöä tarjonnut demo antoi paremman kuvan varsinaisesta pelattavuudesta. Souls-vibat luodaan polveilevilla kentillä sekä katveeseen piilotetuilla vihollisilla, jotka iskevät kirveensä pelaajan selkään juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan. Valkoköynnökset tarjoavat taas hetken turvaa ja päivitystuokion vihollisten ruhoista irtoavaa esanssia vastaan, mutta tästä saa palkkioksi uudelleen kenttään syntyvät vastustajat.

Vihollisia vastaan taistellaan liudalla erilaisia aseita, jotka vaihtelevat hyökkäysanimaatioiden, nopeuksien ja statsien suhteen. Pääpaino tuntuu keskittyvän esittelyn perusteella lähitaisteluaseisiin, mutta mukana on myös kivääreitä sekä taikavoimia. Kaikkea voi päivitellä paremmiksi ja varustaa erinäisillä lisäelementeillä, joten kunhan pelin vihollisvalikoima onnistutaan vain pitämään vaihtelevana, itse toiminta lunastanee paikkansa genren sisällä. Pintaa syvemmältä löytyy myös erinäisiä horjutusmekaniikkoja, erikoisliikkeiksi piilotettuja komboja ja muuta hyvin tutunnäköistä metadataa, joiden toimivuudesta ei tässä vaiheessa voi sanoa vielä mitään.

Asteen omaperäisempään suuntaan Code Vein vie lajityyppiä hahmoluokillaan.

Omaa vampyyria voi muuttaa suoraan lennosta tietyiltä vihollisilta saatavilla verikoodeilla, jotka keskittyvät erilaisiin pelityyleihin ja uniikkeihin ominaisuuksiin. Osa voi olla erikoistunut esimerkiksi taikoihin, jolloin veren lahjoista saa itselleen passiivisia bonuksia manaan sekä erilaisia hyökkäys- ja puolustustaikoja. Lähitaisteluun keskittyvät verikoodit voivat puolestaan antaa tehokkaita komboiskuja tai väistöliikkeitä.

Erikoiskykyjä ei ole kuitenkaan sidottu täysin hahmoluokkiin, vaan kunkin yksittäisen piirteen voi omaksua luontaiseksi ominaisuudeksi käyttämällä sitä tarpeeksi pitkään. Näin esimerkiksi alkuun vain berserkerillä olevaa vahinkoboostia voi hyödyntää myös loitsuihin erikoistuneella velhoverellä, kunhan kyvyn vaatimat rajoitteet vain täyttyvät. Tämä mahdollistaa käytännössä lukuisia erilaisia pelityylejä, joita monipuolistaa entisestään varsinaisten aseiden kirjo.

Toinen poikkeava lisä on mukana kulkeva kumppani, jonka voi korvata halutessaan kaverilla.

Kullakin apurilla on kuuleman mukaan taustatarinat ja turinoinnit, mutta testissä heitä pääsi testaamaan vain tarinattomassa lisäluolastossa. Toinen käsipari tuo toimintaan mielenkiintoisen lisävivahteen, sillä kaikki viholliset eivät välttämättä syöksy suoraan pelaajan kimppuun. Tekoäly tuntuu myös taikovan aktiivisesti erinäisiä suojaavia loitsuja sekä nostaa kaatuvan pelaajan toisinaan ylös, mikä helpottaa etenemistä ja tekee pelistä asteen lähestyttävämmän. Vihollisissa ja pomoissa riittää silti haastetta.

Code Vein tuntuukin ennakon perusteella samanaikaisesti tutulta ja kiinnostavan erilaiselta. Uskaltaisin väittää jo näin lyhyen testin perusteella, että genren fanit viihtyvät takuuvarmasti pelin parissa, mutta nouseeko se FromSoftwaren klassikoiden rinnalle on sitten asia erikseen. Täysin tyylipuhtaaseen Souls-kopioon ei kannata kuitenkaan varautua, sillä pelkästään erinäiset erikoisliikkeet puskevat taistelumekaniikkaa selkeästi omaan mielenkiintoiseen suuntaan.

Ja vaikka genressä on nähtävissä jo pientä ylitarjontaa, sieltä uupuvat vielä Code Veinin markkinarakoon iskevät animevampyyrit.