Ensituntumat Diablo 2:n päivitetty versio voi olla järkytys – Aika on kullannut muistot, mutta silti klassikkopeli koukutti taas kerran

Diablo 2 tulee taas! Helvetin liekit lämmittävät jälleen wanhan naavaparran sydäntä ja todistavat, että kyllä sitä ennenkin osattiin.

Nykyisen Activision Blizzardin kärvistellessa myrkyllisen työkulttuurin seuraamuksista, voivat pelaajat ummistaa silmänsä ja palata lämpöisen puhtoiseen menneisyyteen, jolloin kaikki oli paremmin*. Silloin vielä pelaajatkin pitivät Blizzardista ja ennen kaikkea Diablo 2:sta, joka julkaisuvuonnaan 2000 räjäytti kaikkien tajunnan (ja yöunet).

Diablo 2: Resurrected herättää klassikkopelin horroksestaan tuomalla sen nykypelaajien ulottuville päivitettynä ja modernisoituna. Warcraft 3: Reforgedin virheistä on kuitenkin otettu opiksi. Peli julkaistaan paitsi täysin erillisenä versiona, se myös noudattaa paljon uskollisemmin alkuperäisteosta. Vaan eihän yli kaksi vuosikymmentä vuotta vanha peli voi pitää enää otteessaan?

Viime viikonloppuna suljetussa betassa ollut Resurrected todistaa, että vielä se vanha vihtahousu jaksaa pysyä nuorempien matkassa. Diablo 2 on nimittäin kaikin mittapuin tarkasteltuna auttamattoman vanhentunut genrensä edustaja, joka on sittemmin saanut parempia ja monipuolisempia seuraajia. Eikä Vicarious Visionsin heittämä kiiltävä maalikerros onnistu tätä peittelemään.

Myös omia muistoja sai päivitellä nykyaikaan, sillä pelatessa toistuvasti esiin noussut ajatus oli: ”Eihän se nyt näin yksinkertainen ollut, eihän?”

Vaan piru vie, en silti malta olla pelaamatta.

Diablo 2: Resurrected todistaa alkuperäisen pelin taianomaisuuden, johon parisen kymmentä vuosikertaa nuorempi allekirjoittanut upotti tuhansia tunteja. Vaikka nykyversioni ei moista määrää peliin enää aiokaan pistää, kyllähän se Natalyan setti ja Bartucin kynsi houkuttelisi silti lähteä grindaamaan. Se kertoo jo jotain pelin vetovoimasta.

Remasterointi ei viikonlopun pelisessioiden aikana muuta hirveästi peruspeliä, mutta lisää siihen kuitenkin joitain elämää parantavia päivityksiä.

Ulkoasu on luonnollisesti se merkittävin, ja Resurrected näyttää alkuperäiseen verrattuna upealta. Eritoten valaisuefektit tekevät ihmeitä pelin synkälle yleisilmeelle, mutta 4K:hon parannellut tekstuurit, hahmomallit ja luettavuus saavat pelin näyttämään miltei uudelta. Myös välianimaatiot on loihdittu kokonaan uusiksi vastaamaan nykypäivää. Kaiken alla pyörii silti vanha sotaratsu, jonka selkään voi palata kätevästi nappia painamalla suoraan lennosta.

Muita kivoja lisiä ovat entistä kookkaampi säilytystila, sillä jos loottipohjaiset pelit jotain tarvitsevat, niin tuhdin peräkontin arvotavaroille. Lisäksi yksi ja sama arkku toimii nyt myös kaikkien omien hahmojen vaatekaappina, joten muuleja ei enää tarvitse kouluttaa varusteiden siirtämiseksi. Kolikotkin siirtyvät kätevästi maasta automaattisesti taskuihin, minkä lisäksi konsoleille ensi kertaa saapuva peli tukee konsoliohjainta.

Ohjaintuki toimii upeasti ja muuttaa tutun hiiri ja näppäimistö -ohjattavuuden luontevasti padille. Itse asiassa ohjaimella pelatessa Diablo 2: Resurrected muuttaa käyttöliittymää kokonaan siten, että jokaiselle painikkeelle voi määrittää oman pikakomennon hahmon erikoiskyvyille. Tätä ratkaisua ei jostain syystä tarjota lainkaan hiirellä ja näppiksellä pelatessa, vaan tällöin täytyy turvautua alkuperäiseen ja huomattavasti kankeampaan malliin. Diablo 2:ssahan, ja siten myös Resurrectedissa, ei nimittäin ole kuin kaksi paikkaa aktiivisille kyvyille: hiiren oikea ja vasen painike.

Tämä kielii samalla alkuperäisen pelin vanhuudesta. Toisin kuin nykyisissä genren edustajissa, Diablo 2:ssa ei juuri kykyjen synergiaa nähdä. Peliin ensikertalaisina saapuville kokemus voi olla shokki – sitä se oli jopa asian kokonaan unohtaneelle veteraanille. Yksinkertaisuudessa on kuitenkin oma viehätyksensä, joka jaksaa kannatella edelleen. Eikä peliä suotta ole kehuttu ja nosteltu pelihistorian parhaimpien joukkoon.

Vaan jaksaako antiikki kiinnostaa enää kuin kuriositeettina?

Mekaniikan yksinkertaisuus ei nimittäin ole ainoa jäänne menneisyydestä, vaan rasittavia piirteitä tulee vastaan tämän tästä. Ja silti vielä seuraavan luolan, raunion, viemärin ja haaremin tekee mieli koluta läpi.

Kaikesta huolimatta.

Syyskuun lopulla julkaistava Diablo 2: Resurrected on silti kulttuuriteko, joka tuo yhden pelialan virstanpylväistä uusien pelaajien ulottuville. Tästä pelistä saamme kiittää lukuisia nykyisiä AAA-pelejä, ja nuo juuret ovat edelleen pirullisen nautinnollista koluttavaa.

Ainakin aikansa.

*Diablo 2 ei suinkaan ollut puhdas pulmunen sekään, vaan kärsi yhtä lailla viime vuosina suuremmin esille nousseesta crunchista. Diablo-sarjan luoja David Brevik kuvailikin jatko-osan 1,5 vuotta kestänyttä yhtäjaksoista raatamista ”elämänsä karmeimmaksi”. Lähde: Gamasutra.