Ensituntumat Kierrä Sker Ritual kaukaa – ”Selviytymiskauhupeli” on ainakin vielä early access -vaiheessa täysin kelvoton tekele

15.10.2022 11:05 Antti Voutilainen

Sker Ritual

Sker Ritual määrittelee selviytymiskauhun uudelleen. Peli on nykytilassa niin kauhea, että pelihahmon selviämisen sijaan joutuu pohtimaan, selviääkö pelistä itse.

Peligenrenä selviytymiskauhu tuo ensimmäisenä mieleen Amnesia: The Dark Descent– tai Resident Evil -pelit. Tekijöiden kuvauksen mukaan myös PC:llä early access -vaiheeseen saapunut Sker Ritual on selviytymiskauhua, mutta ihan tällaista en todellakaan osannut odottaa.

Peli alkaa.

Havahdut siihen, että kädessäsi on pistooli ja sinua lähestyy porukka, joka on ontuvasta askelluksesta ja örinästä päätellen tulossa Kotkan meripäiviltä. Kun tämä vihamieliseksi osoittautunut festarijengi on saateltu nahkurin orsille, eräkello kilahtaa ja tajuat, että tämähän on jumalauta vihollisaaltojen lahtausta eikä mitään selviytymiskauhua! Siis sitä samaa, mitä on nähty Killing Floorissa sekä useissa Call of Duty -peleissä.

Pelin nojaaminen vihollisaaltojen lahtaamiseen ei ole itsessään ongelma. Ongelma on enemmänkin se, ettei Sker Ritual kerro, keitä tai mitä nämä festariväen järjestyksenvalvojat ovat, miksi he ovat kurmoottamassa näitä väkijoukkoja ja mihin he pyrkivät. Jälkimmäisin on tavallaan selvä, he yrittävät selvitä. Käytännössä Sker Ritual jättää siis tarinan kokonaan väliin ja siirtyy suoraan toimintaan. Tarttumapintaa olisi ollut paljon enemmän, jos tapahtumia olisi taustoitettu vaikka edes tekstillä. Esimerkiksi Call of Duty -peleissä zombiräiskyttelyä taustoitetaan, jolloin pelaamiseen syntyy edes jonkin tason side.

Sker Ritual

Kehittäjän mukaan Sker Ritual on henkinen jatko-osa aiemmin julkaistulle Maid of Sker -pelille, joka on myös kauhupeli, mutta siinä tarina on erittäin väkevässä roolissa. Toki eroa on siinäkin, että Maid of Skerissä pelihahmo joutui väistelemään ja välttelemään vihollisia, kun taas Sker Ritualissa vihollisia katsotaan silmiin tähtäinjyvän takaa.

Tarinaton vihollisaaltojen lahtaaminen kävisi sekin, jos toiminta olisi viihdyttävää. Sker Ritualissa toiminta käy puuduttavaksi varsin nopeasti. Aseissa ei ole hirveästi potkua saati luonnetta ja niiden lataaminen kestää kauhistuttavan kauan. Eikä pidä unohtaa sitä, että aseissa ei ole lainkaan rekyyliä. Jos festarijengi sattuu tulemaan kohti sievässä jonossa, niin riittää, että kursorin asettaa ensimmäisen tulijan pään kohdalle ja nykäisee liipaisimen pohjaan. Takana tulevat saavat oman osansa kuularuiskusta, kun edellä kulkeva saa riittävän suuren lyijymyrkytyksen.

Taisteluun pientä maustetta tuo hiljalleen latautuvat erikoishyökkäykset. Toinen niistä on käytännössä polttopullo tai kranaatti, ja toisessa (miracle) pelihahmo hönkäisee ympärilleen vihollisen vahingoittavan aallon. Pelin edetessä näitä hyökkäyksiä saa paranneltua tehokkaammiksi. Pelikerrasta riippuen nämä erikoishyökkäykset olivat erilaisia eikä niitäkään taustoitettu yhtään sen paremmin kuin pelin tarinaa.

Sker Ritual

Sker Ritualin pelihahmo kykenee myös lähihyökkäykseen, mutta sen suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, ettei lyönnit tuntuneet rekisteröityvän kunnolla. Vaikka vihulainen oli iholla, pelihahmoni suorittama lyönti oli pelkkää kainalon tuuletusta. Lähitaistelulyönnin olisi toivonut olevan samankaltainen kuin Left 4 Dead -peleissä, joissa lyönti tuuppaa viholliset kauemmaksi pelaajan välittömästä läheisyydestä.

Sker Ritualissa varmin tapa päästä hengestään on ajautua nurkkaan vihollisjoukon ahdistamana. Viholliset etäämmälle tuuppiva melee-hyökkäys olisi ollut näissä tilanteissa se tervetullein tapa joukkojen hallintaan.

Vihollisaallot eivät ole kuitenkaan pelin varsinainen pihvi. Selviytyäkseen koitoksesta, pelaajien pitää löytää reitti ulos kartalta ja tämä taas vaatii pienempien ja suurempien välitavoitteiden suorittamista. Välitavotteina on seisoa tietyssä paikassa tietyn aikaa, karitsan saattaminen lihamyllyyn sekä erinäisten asioiden ja esineiden ammuskelu. Mukana on myös hentoa pulmanratkontaa, mutta pääasiassa tavoitteet ovat hyvin yksinkertaisia. Tätä kaikkea sotkee ja tukee vihollisaallot. Sotkemista on se, ettei tavoitetta pysty edistämään, kun jengi pyrkii uimaan liiveihin ja toisaalta tukee, sillä esimerkiksi jokaisen oven avaamiseen tarvitaan pisteitä, joita saa lahtaamalla vihollisia.

Sker Ritual

Hulluinta Sker Ritualissa onkin se, että mitä useamman vihollisaallon putsaat, sitä syvemmäksi kaivat omaa hautaasi. Viidennentoista aallon jälkeen aallot vaikeutuvat huomattavan paljon. Vihollisten määrä ja kestävyys kasvaa jokaisella, mutta 15 jälkeen vaikeus tuntui suorastaan pompsahtavan. Mitä vaikeammaksi aallot käyvät, sitä vaikeammaksi käy myös välitavoitteiden suorittaminen. Siksipä ainoaksi tavaksi läpäistä peli oli säästää aallon viimeisen hirviön henkeä niin kauan kuin mahdollista.

Kieltämättä näky oli varsin koominen, kun viimeinen hirviö laahustaa pelaajan perässä kuin ilmaista ämpäriä tavoitteleva ostarizombi.

Vihollisista puheen ollen: festarikarjan lisäksi pelikenttää kansoittaa eliittiviholliset, jotka kestävät oletuksena kuritusta muita enemmän. Kestävyyden lisäksi niillä on omat hyökkäyksensä. Esimerkiksi tulimörkö ampuu tulipalloja ja kuollessaan räjähtää tehden vahinkoa ympäristölleen. Mieleenpainuvin tapaus oli jääkaapin kokoinen mörssäri, joka näyttää pukeutuneen ykkösiin kuin mennäkseen firman pikkujouluihin ja on laittanut päähänsä keskustelun avaajaksi knallin. Kasvot peittävä juuttisäkki antoi kuitenkin ymmärtää, että sanat ovat loppuneet ja nyrkit hoitavat puhumisen. Tämä juhlakalu toimii myös kentän pomovihollisena, joskin pomo on koosta päätellen terästänyt aamupuuronsa steroideilla.

Sker Ritual

Sker Ritualin selvästä keskeneräisyydestä kielivät erinäiset bugit. Pariin otteeseen viholliset jäivät jumittamaan yhteen nippuun eikä pelaajan läsnäolo poikkeuksellisesti heitä häirinnyt. Vastaava ajatuskatkos tapahtui myöskin pomovihollisella, joka jäätyi paikalleen kesken taistelun. Se ei tosin harmittanut yhtään, vaan tuntui enemmänkin kalavelkojen maksamiselta. Eikä niin pitkälle päästyä tullut mielenkään aloittaa koko rumbaa uudestaan alusta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että paikoilleen jumittuneet vihollisetkin olivat enemmänkin siunaus, koska silloin välitavoitteita pystyi edistämään ilman häiriötekijöitä.

Yksi pelin tunnelmaa nakertava tekijä oli se, ettei pelissä ole musiikkia päävalikkoa lukuun ottamatta. Pelatessa korviin kantautuu lähinnä vihollisten örinä, pyssyjen pauke ja askelten äänet. Tässä tapauksessa musiikki olisi voinut tarjota paljonkin tunnelman nostattamiseksi. Edeltäneessä Maid of Skerissä musiikkia hyödynnettiin varsin aktiivisesti ja lisäksi musiikki oli siinä kantavassa roolissa.

Sker Ritual

Sker Ritualin visuaalisessa toteutuksessa ei ole hirveästi motkotettavaa. Sen sijaan motkottamista riittää optimoinnista, sillä suuremmissa kahakoissa ruudunpäivitys tapasi tippua merkittävästi niin vanhemmalla kuin uudemmallakin tietokoneella. Pelin visuaalinen anti ei oikein pystynyt perustelemaan tehojen rohmuamista.

Pelissä on tällä hetkellä saatavilla ainoastaan yksi episodi (Cursed Lands of Lavernock). Käytännössä siis yksi kenttä. Sen läpäisee noin tunnissa sen jälkeen, kun on oppinut optimoimaan välitavoitteiden suorittamisen. Pelin ääressä vietetystä neljästä tunnista vajaat kolme meni opetteluun ja reilu tunti onnistuneeseen läpäisyyn.

Kehittäjän julkaiseman tiekartan mukaan seuraava kartta eli episodi The Ashes of Sker Hotel on määrä julkaista joulukuussa. Sitä seuraava julkaistaan helmikuussa ja viimeinen huhtikuussa. Tiekartassa ei mainita mitään tarinan pohjustamisesta tai musiikeista. Luvassa on siis lisää samaa vihollisaaltojen lahtausta säästöliekillä, jos luvattua on uskominen.

Sker Ritual kaipaa kipeästi tarinaa ja taustoitusta, mutta myös hienosäätöä vihollisaaltojen vaikeuskäyrään. Kehittäjä tuskin tarkoitti, että aallon viimeistä raahustajaa pidetään tarkoituksella elossa, jotta pelin haaste pysyy siedettävänä. Kuin kääntääkseen puukkoa haavassa, pelistä löytyy myös avattavaa kosmeettista tauhkaa. Roina avataan pelin sisäisillä kokemuspisteillä, eli pelaajan kukkaro on onneksi turvassa. Huvittavaa tilanteessa on se, että peliin on survottu ”palkitseva” kokemuspistejärjestelmä, mutta ei laisinkaan peliä taustoittavaa tarinaa.

Tässä kohtaa early accessia Sker Ritual kannattaa kiertää hyvin kaukaa. Turvallisinta on odottaa huhtikuuhun, jolloin kaikkien episodien pitäisi olla pelattavissa. Eli sitten, kun pelissä on hieman sisältöäkin. Yhden episodin uudelleenpeluuarvo kun lähentelee nollaa.

Jos veri vetää vihollisaaltojen lanaamiseen, kannattaa kääntyä Killing Floor -pelien puoleen.