Matkustimme Pariisiin pelaamaan Endless Dungeonia, eikä reissua joutunut katumaan
Muropaketti pyörähti Pariisissa testaamassa Amplitude Studiosin uutta torninpuolustuspeli Endless Dungeonia, joka julkaistaan 18. toukokuuta PC:lle, PlayStationille, Xboxille ja Switchille.
Alati laajentuvasta Endless-universumistaan parhaiten tunnettu Amplitude Studios on tuomassa jatkoa ranskalaisstudion vajaan kymmenen vuoden takaiselle Dungeon of the Endlessille. Alkuperäisen torninpuolustuspelin karsittu moninpeli keräsi kehittäjille odottamatonta suosiota, joten jatko-osa Endless Dungeon on suunniteltu alusta alkaen pelattavaksi kavereiden kanssa.
Endless Dungeon jatkaa edeltäjänsä jäljissä tarjoillen sarjakuvamaisen yhdistelmän torninpuolustusta ja tuplatattiräiskintää. Maksimissaan kolme pelaajaa tutkii hylättyä avaruusasemaa resurssien toivossa ja puolustavat samalla moninaisia vihollisia kiinnostavaa kristallibottia. Jokainen kenttä on luotu proseduraalisesti, joten yksikään taso ei ole toistensa kaltaisia.
Muropaketti pääsi testaamaan Endless Dungeonia ennakkoon Pariisissa sijaitsevan studion tiloissa maaliskuun puolivälissä. Testisessiot keskittyivät ensisijaisesti juuri pelattavuuden esittelyyn, joskin tapahtumassa paljastettiin myös hieman pelin saluunaan sijoittuvaa metaprogressiota. Roguelite-genren mukaisesti pelaajat pystyvät avaamaan tavernassa uusia aseita ja päivityksiä, muokkaamaan hahmojensa ulkonäköä sekä aktivoimaan juoksuja muokkaavia koktaileja. Taustoja kaipaavat voivat myös jutustella baarin muiden asiakkaiden kanssa ympäristöstään.
Varsinainen pelattavuus sijoittuu hylätyn avaruusaluksen hämärille käytäville, joiden läpi pelaajien on määrä kuljettaa kristallibottinsa turvaan. Käytännössä tasot on jaettu huoneisiin, joiden välillä pelaajat ovat aina turvassa vihollisilta. Kukin ovenavaus kartuttaa tiimin resurssipottia ruuan, tehtailun ja tieteen osalta, joilla vastaavassa järjestyksessä päivitellään hahmon kykyjä, ostetaan puolustustorneja sekä kehitetään uutta teknologiaa.
Huoneita avatessa näistä löytyy muun muassa varusteita jakavia arkkuja, resurssia lisääviä tehtaita tai hirviöpesäkkeitä. Jälkimmäiset synnyttävät pelaajien, tehtaiden ja tietenkin kristallibotin kimppuun käyviä vihollisia, jotka vaihtelevat pesän mukaan. Viholliset poikkeavat samalla toisistaan, ja esimerkiksi teleporttaavat robotit ovat heikkoja sähköä vastaan, kun taas hämähäkin kukistuvat parhaiten liekein tai myrkyin.
Vihollisia ei kuitenkaan spawnaa kuin tietyin etapein, joten pelaajilla on aikaa turvata etenemisensä pystyttämällä torneja haluamiinsa paikkoihin sekä sopimaan taktiikoista. Vihollisaallot aktivoituvat muun muassa uutta teknologiaa kehittäessä tai tiettyjä ovia aukaistaessa, joten näitä ei kannata tehdä summittain saati varsinkaan toisille kertomatta.
Alusta alkaen tiimipeliä silmäillen suunniteltu Endless Dungeon tarjoaa kovan haasteen jo alusta lähtien, eikä koitoksista selviä usein pelkästään sooloilemalla. Yksinpelatessakin mukana on kaksi tietokoneen ohjastamaa kumppania, joita pelaaja pystyy käskyttämään.
Etenemistään joutuu siten jossain määrin suunnittelemaan, sillä yhteisistä resursseista ei riitä kaikkea kaikille. Torneja ei kannata esimerkiksi pykätä ihan joka nurkkaan, vaan keskittää tulitus ensisijaisesti pesien ja kristallin lähelle. Uusia tornivariaatioita avautuu lisää teknologiaa kehittämällä, ja tulivoiman ohella näistä löytyy myös muun muassa vihollisia hidastavia tukipesäkkeitä.
Sama rajallisuus koskee myös omien hahmojen päivittämistä ruualla.
Endless Dungeonin kukin hahmo on yksilöllinen tuttavuus, jolla on omat vahvuudet, heikkoudet sekä erikoiskyvyt. Kaikki sankarit eivät pysty myöskään käyttämään kaikkia aseita, joten tiimikokoonpanoa kannattaa varioida tasapainoiseksi ja alueen mukaisesti. Kentistä toisinaan löytyvillä kehityspisteillä hahmojaan voi parantaa kenttäluontoisilla bonuksilla, jolloin vaikkapa Shroomin parannuksia voi boostata. Etenemisen kannalta saattaakin joutua miettimään, kannattaako juuri nyt pistää vähäiset resurssit ennemmin tulivoiman kuin parannuksen parantamiseen.
Kukin juoksu päättyy muutaman kentän jälkeen vielä isompaan pomotaisteluun, mutta yleisesti tunnettu fakta toimittajien kädettömyydestä todistettiin jälleen, kun tietääkseni yksikään meidän ryhmästä ei päässyt sellaista kokemaan. Mutta ihan oikeasti lupaan, että sellaisia on kyllä olemassa!
Endless Dungeonin useat eri keskenään risteävät järjestelmät ja mekaniikat vaikuttivat ennakon perusteella mielenkiintoisilta ja koukuttavilta, vaikka mikään pelissä ei suoranaisesti huutanut vallankumouksellisuutta. Pelattavuus ja pelilooppi on silti toteutettu onnistuneesti ja pelaaminen on hauskaa. Lisäksi kaikki on kuorrutettu näyttävän sarjakuvamaisen ulkoasun alle. Genren ystävät löytävät siten pelistä varmasti omansa ja tekemistä tuntikausiksi, etenkin hyvässä coop-seurassa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Muropaketti testasi Endless Dungeonia ensimmäisen kerran jo viime kesänä. Silloisen arviomme voi lukea täältä:
Ensituntumat | Endless Dungeon sekoittaa kiinnostavalla tavalla tornipuolustusta roguelite-genreen
