Ensituntumat: Toivottavasti Tom Clancy’s Ghost Recon Breakpoint loppuu paremmin kuin alkaa

03.09.2019 20:00 | Joonas Pikkarainen

Uusi maa, uudenvanhat kujeet. Ubisoftin toin… kolm… nelj… jälleen yksi avoimen maailman räiskintäpeli päivittyy jatko-osan myötä entistä täyteläisemmäksi, laajemmaksi ja – paremmaksi?

Tom Clancyn fiktiivinen erikoisjoukkoihin keskittyvä pelisarja Ghost Recon valmistautuu ensi kuussa uusintakierrokselle Ghost Recon Breakpointin merkeissä, mutta ennen virallisen operaation käynnistystä joukko aaveita lähetettiin Auroaan tiedustelemaan paikat valmiiksi. Pariisissa järjestetyssä ennakkotilaisuudessa Ubisoft Paris esitteli tulevaa toimintapelijatkoa Muropaketille ja muille pelimedioille lähes kuuden tunnin edestä, minkä aikana tuntumaa otettiin sooloilun, yhteistyön kuin kilpailullisen moninpelinkin parissa.

Ghost Recon Breakpoint siirtää tapahtumat Boliviasta Tyynellä valtamerellä sijaitsevalle fiktiiviselle Auroan saarelle, joka on antanut tekijöille samalla vapaammat kädet luoda sisältöä ja suunnitella tulevaisuutta. Pelkästään pelialueen topografiaa tutkailemalla vierekkäiset sektorit saattavat muuttua miljööltään lumisista vuorenhuipuista hiostavaan sademetsään, minkä lisäksi Auroaa ympäröivä saaristo antaa mahdollisuuden pullauttaa kartalle kokonaan uusia pelialueita jatkossa. Saarella on myös oma historiansa, jonka tekijöiden mukaan voi lukea luolamaalauksista ja muista salaisuuksista.

Aurinkomatka auvoiseen Auroaan alkaa yksisuuntaisen menolipun puitteissa, kun saarella majailevaa Skell Technology -firmaa tutkimaan tulevien aaveiden menopelit ammutaan alas. Premissi toimii samalla rehevänä maaperänä kehittäjien tavoitteelle kääntää Wildlandsin metsästäjäasetelma metsästetyksi pelaajien joutuessa taistelemaan määrällisesti isompaa ja teknologisesti kehittyneempää palkka-armeijaa vastaan – siis aivan kuten kaikissa muissakin peleissä.

Muuttunutta asetelmaa tuetaan tosin ”sotilaallisella selviytymismekaniikalla”, joka on saanut markkinapuheissa aavistuksen väärän kaiun. Kyse ei suinkaan ole selviytymispelien armottomasta janon, nälän ja väsymyksen jatkuvasta vahtaamisesta, vaan suurimmaksi osaksi paljon roolipelimäisemmistä lisistä. Esimerkiksi aseitaan putsaamalla, muonaa syömällä ja vettä juomalla itselleen saa hetkellisiä statsiboosteja, jotka avittavat kaikkea tähtäyksestä kokemuspisteiden keruuseen. Lisäksi muonapusseja, lääkintäpakkauksia ja vastaavia voi kyhätä leirillä taskuun, kunhan ympäristöstä on ensin napannut kaikki mahdolliset kasvit, sienet, ruuvit ja mutterit matkaan.

Kokemuksen vanavedessä saapuvat luonnollisesti hahmonkehitys sekä tasolukitut sektorit, jotka eivät sovi täysin yhteen Ghost Recon -sarjan realismiin pyrkivän ajatuksen kanssa. Toisin kuin The Divisionissa, viholliset kaatuvat pelaajan lailla edelleen jo muutamista osumista, mutta siitä huolimatta varusteita pitää päivittää värikoodatuin kamoin aina paremmaksi, jotta vaikeammille sektoreille on asiaa. Liian isotasoiset vastustajat kestävät puolestaan enemmän luotia – koska syyt – ja vastaavasti pelaaja kaatuu entistä herkemmin.

Samantasoisia vastaan pelatessa touhu on onneksi aavistuksen armollisempaa pelaajalle. Uusi haavoittumismekaniikka antaa anteeksi muutaman vastaanotetun lyijyn edestä, mutta nämä usein hankaloittavat esimerkiksi pelaajan liikkumista tai tähtäystä. Paikkaus vie lisäksi aikansa, joten kesken kiivaiden tulitaisteluiden sopivaa lepohetkeä ei välttämättä yksinkertaisesti ole. Parhaimmillaan taistot saattavatkin kehkeytyä eeppisiksi selviytymistaistoiksi, jossa jalka linkaten paetaan ylivoimaiseksi käynyttä vihollista haavoittunut kaveri selässä luoteja väistellen.

Omalla kohdallani tällaiset kokemukset jäivät tosin vain haaveiksi, sillä vaikeimmallakin tasolla pelaaja on laaki ja vainaa -mentaliteetin vuoksi melkoinen yhden miehen armeija. Isommatkin vartiot saa tiputettua nopeasti peräkkäisillä pää- tai vartalolaukauksilla ennen kuin nämä ennättävät reagoimaan, eikä ainakaan ensimmäisen neljän tunnin aikana kuviot juuri muuttuneet. Toki tämä edellyttää edelleen huolellista pelityyliä, lähes nollatoleranssia virheille sekä tarkkaa sihtiä, sillä huolimattomuusvirheistä rangaistaan ankarasti.

Tämä oli ennakossa havaitsemiani suurimpia potentiaalisia ongelmatekijöitä, sillä pelattavuuden kannalta Ghost Recon Breakpoint voi käydä edeltäjänsä lailla hyvin nopeasti itseään toistavaksi. Avoin maailma ei myöskään tarjoa niin hyviä puitteita tiukalle kenttäsuunnittelulle kuin esimerkiksi The Division 2:n erinomaiset sisätilat. Breakpointin alkuvaiheet eivät ainakaan lieventäneet tätä epäilystä, ja sama fiilis kattoi lisäksi tehtävärakenteen. Tarina- ja sivutehtävät tarjosivat pelillisesti hyvin samankaltaista räiskintää toistensa kera, ja näiden ohella saarta pystyi tutkimaan niin ikään hyvin identtisiin kuvioihin vieviä uusia aseita ja komponentteja metsästämällä.

Kehittäjillä on tosin tähän ongelmaan ratkaisu nimeltä dronet. Saarella tukikohtaa pitävä Skell Technology on erikoistunut robottiteknologiaan, jonka palkka-armeija on valjastanut omaan sotaisaan käyttöönsä. Tämä tarjoaa samalla studiolle lukemattomia tapoja modifioida maalla ja ilmassa kulkevia droneja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin, joista alun aikana kerkesi törmäämään muutamaan. Nämä kieltämättä toivat taisteluihin omat niksit – ja muistuttaa läheisesti The Divisionia – mutta ne lisäävät samalla peliin sen monien pelkäämän sanahirviön: luotisieniviholliset.

Tässä vaiheessa on kuitenkin pakko vielä tarkentaa, että yllä olevat fiilikset perustuvat vain pelin alkuvaiheisiin.

Toinen puoli kokemuspisteillä on oman tason nostamisen lisäksi uusien kykyjen aukaisu. Pelissä on julkaisussa neljä hahmoluokkaa, joiden välillä voi vaihtaa vapaasti leirinuotion ääressä ja jotka tarjoavat pieniä etuja tietyille pelityyleille. Panther kulkee esimerkiksi hiljaisemmin ja pystyy katoamaan savukranaatin taakse, kun taas Sharpshooter napsii vihollisia tehokkaammin etäältä. Näille ei ole siunattu erillistä kykypuuta, vaan muut avattavat ovat kaikille yhteisiä.

Valtaosa lukituista kyvyistä on erilaisia passiivisia parannuksia tai etuja, jotka on aktivoitava erikseen. Osa lukituista kasvattaa esimerkiksi lippaiden tai lääkintäpakkausten määrää, kun taas edut saattavat lisätä vaikkapa vahinkoa ja latausnopeutta 20 %. Näiden ohella kykypuun oksiin on piilotettu muun muassa entistä paremmat asepäivitykset, yönäkölasit, kaasupolttimet, erikoiskranaatit sekä ajoneuvot. Yksinäisten susien kantamuksiin kannattaa puolestaan avata tappavat pienoisdronet yhteislaukauksia varten.

Hahmonkehitys kantaa yksinpelin lisäksi kilpailulliseen moninpeliin, joka koostuu julkaisussa kahdesta 4v4-pelimuodosta: perinteisistä tappomatseista sekä pommin kanssa pelattavasta hyökkäys ja puolustus -variantista. Reilun tunnin session perusteella pienet tiimikoot sekä emopelistä lainattu realistisuus luotien osalta saa toiminnan tuntumaan enemmän Counter-Strikeltä kuin Call of Dutylta, mikä vetoaa varmasti taktisen räiskinnän ystäviin.

Moninpeliä on lisäksi ehostettu Wildlandsista lisäämällä muun muassa tappomatseihin battle royale -peleistä tutun kutistuvan kehän, jotta matsit eivät pitkittyisi enää makkaranpaistokisoiksi. Vaihtoehtoisesti kartan keskellä sijaitsevaan päätteeseen hakkeroimalla vastustajat paljastuvat hetkellisesti omalle tiimille, minkä lisäksi kaatuneet pelaajat voi käydä nostamassa takaisin elävien kirjoihin.

Kenttäsuunnittelu kannustaa lisäksi erinomaisesti taktiseen pelaamiseen, kommunikaatioon sekä rauhalliseen etenemiseen, sillä piilopaikkoja, korkeuseroja ja näkyvyyttä on runsaasti joka puolella. Pommipaikoille ei usein kannatakaan rynnätä suoraan, vaan vähän joka puolelta samanaikaisesti hiipien.

Lyhyeksi jääneestä testisessiosta huolimatta Ghost Warissa onkin potentiaalia menestykseen, vaikka uskon Breakpointin viehätyksen jäävän silti monille päällisin puolin soolo- ja yhteistyösisältöön.

Omalla kohdallani Ghost Recon Breakpoint jätti silti aavistuksen karvaan maun.

En epäile hetkeäkään, etteikö peli olisi jälleen erinomaista viihdettä kaveriporukassa, mutta pelattavuudelta jäin kaipaamaan The Division 2:n erinomaista pelattavuutta ja taktisuutta. Sisältö tuntui toistavan itseään – ja seuraavan avoimen maailman Ubi-pelejä yleisesti – jo kuuden tunnin aikana, mikä kielii Breakpointin kaatuvan täsmälleen samaan ansaan kuin edeltäjänsäkin. Ehkä muutoksia tehdään vielä seuraavan kuukauden aikana, ja kenties loppupuoli muuttuu alkua kiinnostavammaksi.

Toistaiseksi mieleni on tosin halukkaampi palaamaan Washingtoniin kuin varaamaan lennon Auroaan, vaikka paperilla taktisempi räiskintä kiinnostaisikin enemmän.

Alla videon verran maistiaista Muropaketin pelisessiosta sekä kuvia Pariisin ennakkotilaisuudesta. Lisää pelivideoita julkaisemme myöhemmin tällä viikolla.

 

Ghost Recon Breakpoint julkaistaan PC:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle 4. lokakuuta.

Keskustelu

Taitaa jäädä ostamatta. Tykkäsin ekasta, mutta kesken se jäi kun kuudetta kertaa valtasit samaa aluetta, tai siltä se tuntui.

Muropaketin uusimmat