Uusimmat

Ensituntumat: Trials Rising osoittaa RedLynxin mainion moottoripyöräpelin olevan yhä voimissaan

25.01.2019 13:00 Joonas Pikkarainen

Muropaketti kutsuttiin testaamaan Trials Risingia eräs tammikuinen talvipäivä huippusalaiseen lokaatioon Helsingin ytimessä. Selvitimme miltä maistui moottopyöräpelien kuninkaan paluu ennakon perusteella.

Helmikuussa ilmestyvä Trials Rising on tekijöidensä mukaan paluu hehkutetun Evolutionin juurille ja samalla yksi RedLynx-studion kunnianhimoisimmista sarjan osista. Trialsin fanit ovatkin olleet tärkeässä roolissa sarjan uutukaista kehittäessä, joten futuristisen Trials Fusionin maisemista on luovuttu ja palattu toiveiden mukaisesti takaisin maankimaralle. Samalla valmiiden ratojen määrä on reilusti tuplattu, sillä heti julkaisussa eri tason kisoja on luvassa huimat 120 kappaletta – ja karttaeditori tarjoaa rahkeet työstää loputtomasti lisää.

Pelin ytimeen ei ole kuitenkaan onneksi koskettu.

Trialsin fysiikkapohjainen kisailu on edelleen malliesimerkki helposti opittavasta, mutta vaikeasti hallittavasta pelattavuudesta, joka iskee koukkunsa välittömästi ja palkitsee siihen tuntinsa upottavat pelaajansa. Helpoimman tason radat ovat vauhdikkaita kisoja näyttävissä maisemissa, ja lainaavat tällä kertaa kuvastonsa ympäri maailmaa löytyvistä nähtävyyksistä. Hollywoodissa kisataan leffastudion lavasteissa, Egyptissä kaasutetaan pyramidien varjossa ja Nepalissa päristellään Mt. Everestiä ylös.

Vaikeustason noustessa myös radat muuttuvat tuttuun tapaan haastavimmiksi.

Mäkisten suorien sijaan pelaajien eteen usutetaan mahdottomilta tuntuvia hyppyjä, pystysuoria seiniä ja vain takarenkaan levyisiä tynnyreitä, joiden päällä pitäisi jollain ilveellä tasapainotella. Tässä vaiheessa nousee esiin pelin hienovarainen fysiikkamoottori, joka yhdistää kaiken annetusta kaasusta renkaisiin vaikuttavaan kitkaan, kuskin asentoon pyörän selässä, painovoimaan sekä maaperän kaltevuuksiin. Lopputulos on äärimmäisen nautinnollinen, realismia lähestyvä – mutta siitä sopivassa määrin vapauden ottava – ajomallinnus, jonka niksien oppiminen vaatii aikaa, kuria ja viitseliäisyyttä.

Sama panostus yksityiskohtiin on tuotu Trials Risingissa nyt myös osaksi visuaalisuutta.

Kisojen aikana muta tarttuu vaatteisiin ja jarrulevyt hohkavat jarruttaessa punaisena, mikä ei jää ainoastaan kosmeettiseksi detaljiksi, vaan saattaa auttaa toisten pelaajien uusintoja katsovia pelaajia kiperästä kohdasta eteenpäin. Visuaalinen rikkaus yltää samalla pelialueisiin ja taustoihin. Vaikka Trials Rising palaakin takaisin maankamaralle, se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö radalla tapahtuisi riittävästi kaaosta ja nähtävää kisojen aikana – toisinaan jopa häiritsevyydeksi saakka.

Sitä paitsi lukuisten kutkuttavien detaljien bongaaminen taustalta on ollut osa Trials-sarjan kerronnallista historiaa jo pitkän aikaa, enkä epäile ennakon perusteella Trials Risingin tekevän sääntöön poikkeusta.

Pelisarjan uusin osa panostaa samalla enemmän lähestyttävyyteen sekä sosiaalisuuteen. University of Trialsin kanssa yhteistyössä tehty harjoitteluosio avittaa aloittelevia pyöräilijöitä kallistusten, kaasunkäytön ja flow’n suhteen, joiden oppiminen auttaa jo rutkasti pelin haltuunotossa. Kavereiden rikkomat ennätykset ilmestyvät taas välittömästi ratojen yhteyteen, joten kierrosajan parantaminen onnistuu jatkossa nopeasti vain muutaman napin painalluksella. Mahtavana uutisena tilastot ovat lisäksi yhteiset kaikilla alustoilla, joten Switch-kavereiden ajat siirtyvät sellaisenaan pc-versiota pelaavan päihitettäväksi – Switchistä puheen ollen pyöräily sujuu Nintendon laitteella ongelmitta, mutta ruudunpäivitys takkusi aavistuksen ainakin vielä testiversiossa.

Pelkkiin tulostaulujen päihittämiseen kyllästyvät saavat suoritettavaksi myös eri sponsoreiden heittämiä haasteita sekä stadionkisat, joilla uudelleenpelattavuutta on pyritty lisäämään. Haasteiden avulla jokin rata täytyy suorittaa esimerkiksi ilman uusintoja tai suoriutua maaliviivalle kolmen takaperin voltin kera, kun taas stadionkisoissa kilpaillaan aluksi kahdeksaa muuta vastaan, kunnes huonoimmat ovat pudonneet lopulta pois. Palkkioksi näistä saa kokemusta ja pisteitä, jotka avaavat ah niin trendikkäitä loottilaatikoita avattavaksi. Arkkujen kätköistä löytyy luonnollisesti koristeltavaa niin prätkille kuin kuskillekin, joten omasta kisailijasta voi muokata taatusti uniikin kaasuttelijan.

Alustojen välisestä tilastoinnista huolimatta varsinainen moninpeli on rajattu edelleen alustakohtaiseksi. Aiempien osien tapaan tarjolla on aika-kisoja toisia vastaan, mitä voi tällä kertaa höystää leikkimielisillä panoksilla. Esimerkiksi huushollin siivousvuoron tai baarikierroksen seuraavan tuopinmaksun voi sopia vaivihkaa pikaisella Trials-huvittelulla.

Toisenlaista hupia irtoaa puolestaan tandempyöräilystä, joka tuo yhteistyötilan ensimmäistä kertaa Trials-pelisarjaan. Kaksinajo tuntuu tosin jäävän lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi, joka tarjoaa kyllä nauruja, mutta tuskin kovin pitkäaikaista hupia. Tosin näen mielelläni kahden ventovieraan päihittävän pelin vaikeimmat Extreme-tasot kahdestaan kommunikoimatta, sillä ylimääräisiä voltteja ja mielenkiintoisia ratkaisuja nähtiin jo kahden pelitoimittajankin keskuudessa kaikkein helpoimmilla radoilla.

Kokonaisuudessaan Trials Rising tuntuu muutaman tunnin testisession perusteella vanhalta hyvältä Trialsilta. Jääköön itse kunkin päätettäväksi, onko siinä lopulta riittävästi syytä uudelle kierrokselle, mutta ainakin henkilökohtaisesti voin paljastaa, että sormet jäivät syyhyämään pahanpäiväisesti lisäpelattavan toivossa. Trials on nimittäin ollut jo vuosien ajan oman pelattavuutensa osalta lähes täydelliseksi hiottu kokemus, joten siitä on oikeastaan hyvin vaikea parantaa mitenkään merkittävästi.

Enkä toisaalta usko – jopa hieman luonteeni vastaisesti – että siihen on välttämättä aina edes tarvettakaan.