UUSIMMAT

Ensituntumat | Baldur’s Gate III onnistuu vakuuttamaan jo early access -vaiheessa – ”Upea elämys, siitä ei pääse mihinkään”

29.10.2020 20:30 | Joonas Pikkarainen

Baldur’s Gaten antaminen Larian Studiosin käsiin on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi jo tässä vaiheessa.


Julkaisupäivä: 6.10.2020
Studio: Larian Studios
Julkaisija: Larian Studios
Saatavilla: PC (Windows)
Pelaajia: 1 – 4
Ikäraja: 18
Peliä pelattu arvostelua varten: 24 tuntia


Belgialainen Larian Studios on noussut viime vuosina vuoropohjaisten roolipelien uudeksi suunnannäyttäjäksi. Genren modernisoineet kehittäjät saavuttivat maineen varsinkin vuonna 2014 julkaistulla Divinity: Original Sinillä ja sen kolme vuotta myöhemmin saapuneella jatko-osalla, jotka veivät videopelattavat roolipelit likemmäksi näiden alkuperäisiä pöydän äärellä pelattavia esikuviaan.

Siksi moni genren fani koki noppatuurin osuneen luonnolliseen kaksikymppiseen, kun studio ilmoitti viime vuonna saaneensa lisenssin roolipelien kultaisena graalina pidettyyn Baldur’s Gateen.

Hiljattain Early Access -versiona julkaistuun Baldur’s Gate III:een kohdistuukin jo etukäteen niin monia eri odotuksia, että niiden lunastaminen tuntuu suorastaan mahdottomalta. Ensinnäkin se on Larian Studiosin kuumeisesti odotettu uutukainen liki täydellisenä roolipelinä pidetyn Divinity: Original Sin II:n jälkeen. Toisekseen kyseessä on jatko-osa yhdelle pelihistorian legendaarisimmista sarjoista, ja kolmanneksi se on ensimmäinen videopeli, joka käyttää uutta renesanssia viettävän Dungeons & Dragons -pöytäroolipelin nykyistä vitosedikkaa sääntöjensä pohjana.

Mikä voisi mennä pieleen?

Odotuksista riippuen monikin asia, vaan onneksi Baldur’s Gate III onnistuu vakuuttamaan riittävästi jo varhaisversiollaan. Keskeneräisyys näkyy tässä vaiheessa toki bugaavissa animaatioissa ja lukuisissa muissa ongelmatapauksissa, kuten esimerkiksi tehtävien jumeissa. Nämä ovat tosin sellaisia seikkoja, jotka korjataan lähes satavarmasti ennen lopullista versiota, joten niitä ei kannata huomioida tässä vaiheessa vielä liiaksi. Tietty jos olet aikeissa rahoittaa peliä jo early accessissa, ne kannattaa pitää mielessä ennen lopullista sijoitusta.

Runsaiden bugien takaa paljastuva peli vaikuttaa sen sijaan moninkerroin mielenkiintoisemmalta, joskin vasta-alkajalle paikoin jopa pelottavan monipuoliselta. Baldur’s Gate III pyrkii tuomaan perinteisen pöytäroolipelikokemuksen videopeliin, mikä tarkoittaa tekemisen ja valintojen määrän runsautta. Tässä on osaltaan onnistuttu, kun pelkästään ensimmäistä päätehtävää varten tarjotaan varmaan kuusi eri vaihtoehtoista reittiä. Maailma on muutenkin valtavan suuri jo heti ensimetreiltä alkaen, eikä pelaajaa tuupata liiaksi tiettyyn suuntaan. Oman seikkailun suunnan voi siis valita vapaasti, kuten D&D:hen kuuluu, mutta se voi olla toisille myös lähestulkoon lamaannuttava kokemus.

Videopelin osalta Baldur’s Gate III:n esittämä vapaus on tietenkin huikea, eikä se jää ainoastaan maailmaan. Pelaajan taidot ja hahmon alkuasetelmat vaikuttavat uskomattoman paljon jo ihan arkisiin asioihin ympäristössä, ihmisten suhtautumisessa päähenkilöön sekä runsaissa keskusteluissa, joissa valintojen onnistumiset määritellään esikuvan lailla noppatuurilla. Ja juuri tässä kohtaa videopelien rajoitukset alkavat tulla vastaan.

Pelaajien mielissä soljuvassa D&D-kampanjassa epäonnistumiset eivät luolamestarista riippuen tarkoita aina välitöntä kuolemaa, vaan eskaloituvan tilanteen pystyy yleensä vielä pelastamaan toisin keinoin usein hersyvin seurauksin. Lopputulos on yhdessä luotu spontaani kokemus. Baldur’s Gate III:ssa epäonnistunut noppatulos johtaa sen sijaan ainakin early accessissa lähestulkoon aina tappeluun. Kun yksikin väärä askel tai noppaluku värittää koko lähitienoon kyläläiset punaisiksi vihollisiksi, haluu pelitallenteen ladata mieluusti uusiksi kuin teurastaa koko kylän heti sisääntuloportilla.

Jos en olisi läpipeluuni aikana turvautunut toistuvasti jatkuvaan latausrumbaan, olisin valehtelematta ollut todennäköisesti koko pelattavan alueen ainoa elävä olento. Toisinaan tämän yhteydessä nähdään upeita ja esikuvalleen uskollisia toisia mahdollisuuksia, joissa yhden kyläläisen kuollessa muut säikähtävät ja pyytävät tapahtumaa anteeksi, jolloin tilanne jatkuu yhtä sivullista uhria vaille entisellään. Mutta silti sormeni hapuili useimmiten pikalatauksen suuntaan, vaikka kuinka yritin pelata peliä kuin pöytäroolipeliä, mikä osaltaan katkaisi immersion toistuvasti latausruuduilla.

Tämä on tietenkin seikka, jota ei tunnista kuin D&D:hen vihkiytyneet pelaajat, joten moite kannattaa ottaa myös sellaisena. Lähtökohtaisesti kaikki videopelattavat roolipelit ovat täsmälleen samojen rajoitteiden vankeja, eikä niiden voi edes pystyvän samaan mahdollisuuksien äärettömyyteen kuin pöytäroolipeleissä. Ja rehellisesti ottaen Baldur’s Gate III:ssa on moninkertaisesti enemmän valinnanvapautta kuin sisarteoksissaan, mikä näkyy niin keskusteluissa, tehtävien suorittamisessa kuin taisteluissa. Esimerkiksi yhden hiisien täyttämän kylän pystyi halutessa puhdistamaan yksi otus kerrallaan täysin hiiviskellen, mikä lämmitti näin salamurhaavan varkaani pikimustaa sydäntä suuresti.

Pelatessa huomasinkin lopulta nauttivan paljon enemmän pelin antamista mahdollisuuksista kuin sen rajoitteista. Lisäksi minulla on täysi usko siihen, että asiat vain paranevat julkaisun lähestyessä.

Myös pelin taistelumekaniikka noudattaa samaa mahdollisuuksien kirjoa erinomaisesti. Jo Divinity: Original Sin -pelien vuoropohjainen taistelu oli täysin omassa luokassaan, ja nyt kehittäjät vievät sen entistä monipuolisemmaksi. Korkeuseroissa ja kenttäsuunnittelussa ylipäätään on todella paljon mielekästä variaatiota, mikä tekee taisteluistakin mukavan vaihtelevaa ja haastavaa. Hahmojen kykypakkiin on saatu mukaan uusia toiminnallisuuksia, kuten hyppy ja työntäminen, jotka auttavat liikkumaan taisteluissa aiempaa monipuolisemmin.

Mekaniikka ei ole varhaisversiossa vielä täysin tasapainotettu, joten siihen saadaan takuuvarmasti parannuksia ennen julkaisua. Esimerkiksi hahmojen selkäänpuukotus on liian helposti hyödynnettävissä, jolloin vastustajien taakse voi aina vaan loikata näiden edestä omalla vuorollaan ja puukottaa selkään. Pieniä hölmöyksiä lukuun ottamatta taistelu on silti jo tässä vaiheessa upeasti kasassa.

Oman outouden taisteluun saattavat tuovat D&D:n vitoslaitoksen säännöt, joihin ei early accessissa hirveän syvällisesti vielä perehdytetä. Nämä voivat vaatia hieman totuttelua varsinkin muiden roolipelien mekaniikkojen jälkeen. Esikuvansa lailla Baldur’s Gate III:ssa yhden vuoron aikana voi tehdä yhden toiminnan, yhden bonustoiminnan ja liikkua. Näitä ei voi kuitenkaan vaihtaa keskenään, jolloin omalla vuorolla jää usein sekä bonustoiminta sekä liikkuminen täysin käyttämättä. Tämä saattaa tuntua epäjohdonmukaiselta, mutta se noudattaa täysin alkuperäistä lähdemateriaalia. Tietyt hahmoluokat saavat tähän myös poikkeuksia tasojen kasvaessa.

Kuten kaikesta ylläolevasta varmasti käy ilmi, on Baldur’s Gate III:n pelaaminen hivenen ristiriitainen kokemus, jos molemmat lähteet ovat likellä omaa sydäntä. Varsinkin pelin varhaisversiossa D&D-tuntemus yhtäältä auttaa tajuamaan pelin (toistaiseksi) selittämättömäksi jääviä mekaniikkoja, mutta samalla se toimii jatkuvana muistutuksena siitä, miten rajoittuneesta kokemuksesta lopulta on kyse. Vaikka rationaalisesti ymmärrän, ettei peli voi millään yltää mielikuvituksen tasolle, tunnetasolle koen lievästi pettyneeni, ettei siihen siltikään päästä.

Silti Baldur’s Gate III on upea elämys. Siitä ei pääse mihinkään.

Puutteineen ja lukuisine bugeineenkin peli on vakuuttava taidonnäyte jo tässä vaiheessa kehitystä, enkä malta odottaa pääseväni pelaamaan lopullista tuotosta. Reilun kahdenkymmenen tunnin early access -pelituokioni aikana minulta jäi näkemättä vielä runsaasti alun tarjonnasta, enkä muun muassa löytänyt lainkaan yhtä päähenkilön matkaan tarttuvista kumppaneista. Tämä johtui tosin täysin pelimaailman järkyttävästä koosta, sillä alun rannalta pystyi poistumaan ainakin neljää eri reittiä pitkin. Luulin tutkineeni kolme muuta jälkeenpäin, mutta nähtävästi en riittävän tarkasti.

Pelin juonesta ja hahmoista voisi toki kertoa jo tässä vaiheessa jotakin, mutta jätän mietteeni aikanaan ilmestyvään lopulliseen arvosteluun. Vaikka osa hahmoista on saanut maailmalla kritiikkiä näiden vihamielisyydestä, koin itse käsikirjoituksen olevan Larian Studiosille tuttuun tapaan pääosin erinomaista jälkeä. Juurikin hahmot osoittautuivat mielenkiintoisiksi tuttavuuksiksi, ja peliin on ujutettu runsaasti toimivaa huumoria sekä maailmaa taustoittavaa historiaa.

Lyhyesti sanottuna haluaisin enemmän kuin mieluusti jatkaa pelaamistani samantien siitä, mihin Baldur’s Gate III:n early access loppuu. Odottavan aika käy pitkäksi…

Muropaketin uusimmat