Epic Mickey: Power of Illusion (3DS)

17.01.2013 16:30 Juho Anttila

Tekijä: DreamRift
Julkaisija: Disney
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://disney.go.com/mickey/index-epic.html
Arvostelija: Juho Anttila

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Niinpä Epic Mickey 2:sta seuraa 3DS-käsikonsolilla aivan oma eeppinen Epic Mickey -seikkailunsa. Kosketusnäyttö ja maalaamista, niistä eväistä luulisi syntyvän omintakeista 3DS-pelattavaa.

Power of Illusionin tapahtumat sijoittuvat heti Epic Mickey 2:n perään. Paha Mizrabel-noita kaappaa joukon piirroshahmoja ja Mikin tehtäväksi jää pelastaa koko porukka ja avata tie takaisin kotiin. Tehtävä on kuitenkin odotettua vaikeampi, sillä kaverukset on piilotettu sokkelomaisen illuusioiden linnan uumeniin.

Matka kulkee läpi kolmen Disney-teemaisen linnan siiven, joista jokainen koostuu neljästä kentästä. Välillä harjoitetaan kevyttä seikkailua avustamalla jo pelastettuja piirroshahmoja pienissä tehtävissä. Kotiin on päästävä, mutta niin kauan kun ollaan vankina linnassa, on sama tehdä olo mukavaksi.

Hidas Mikki

Varsinainen pelaaminen on varsin perinteistä sivulta kuvattua tasohyppelyä. 3D-efektille ei ole pelillistä käyttöä, sen sijaan sen avulla luodaan tunnelmaa tuomalla syvyysvaikutusta taustoihin. Lopputulos näyttää todella hyvältä, mutta tuntuu samalla hieman turhalta. Peli oltaisiin voitu yhtä hyvin julkaista myös vanhemmalle DS-konsolille.

Pelin tempo on hidas, etenkin alussa liiankin. Hyperrefleksien sijaan tarvitaan tarkkuutta ja ihan hitusen nokkeluutta. Matkan varrelle on nimittäin upotettu muutama pieni puzzle, joissa joudutaan turvautumaan kosketusnäyttöön ja Mikin mukanaan kantamaan taikapensseliin. Niistä lisää hetken kuluttua.

Kentät ovat toki täynnänsä erilaisia vihollisia. Näitä vastaan voi hyökätä ampumalla pensselistä maalia tai liuotinta, erikoishyökkäyksin tai perinteisesti hyppäämällä päähän. Viimeksi mainittu temppu vaatii hyppynapin painamista toisenkin kerran, jotta Mikki osaa ottaa oikean hyökkäysasennon. Joissain kohdin mekaniikka toimii itseään vastaan, sillä liian ahtaissa väleissä hyppyhyökkäyksen toteuttaminen onnistuneesti on väärällä tavalla hankalaa.

Vaikeustaso on aluksi todella alhainen, mutta nousee pelin kuluessa tasaisesti. Viimeisen kolmanneksen aikana joutuu jo hieman hikoilemaan, turhautumiseen astikin. Jokainen kenttä on jaettu kahteen osaan ja kuolema vie takaisin osan alkuun, mikä tietää välillä useamman minuutin mittaista uudelleenpeluuta.

Suti heilumaan

Power of Illusionin juttu on Mikin mukanaan kantama pensseli ja taikatemput, joita sen avulla voi tehdä. Paitsi että suti käy hyökkäysaseesta, voi sillä myös taikoa erilaisia esineitä esille tai kadoksiin. Erikoisvoimaa voi tosin käyttää vain määrätyissä paikoissa.

Taikominen tapahtuu joko seuraamalla kosketusnäytölle ilmestyviä ääriviivoja tai kumittamalla kosketusnäytön kuva pois. Hutiloidusta sutimisesta saa palkinnoksi vajaatehoisen apuvälineen, kun taas nappisuoritus palkitaan paremmin toimivalla esineellä.

Piirtämisestä ei valitettavasti saada pelin aikana kovin paljoa irti. Puzzlet ovat yksinkertaisia ja piirrettävät kuviotkin toistavat pian itseään. Sinällään omaperäinen idea olisi omannut potentiaalia pirteämpäänkin tulkintaan. Tällaisenaan se jää, anteeksi sanaleikki, luonnosasteelle.

Mikin luonnoskirjaan mahtuu myös kourallinen erikoistaitoja. Näitä hyödyntämällä voi taikoa vaikkapa aiemmin pelastetun kaverin avuksi tai pudottaa ilkiöiden päälle lohkareen. Erikoiskykyjä tarvitaan kuitenkin lopulta aika harvoin, pääosan aikaa niiden käyttäminen tuppaa unohtumaan.

Puhuvat päät

Paitsi että kaikki kentät on kahlattava läpi ennen Mizrabelin kukistumista, löytyy niihin kätkettynä myös kidnapattuja piirroshahmoja. Löydettäessä nämä palautuvat linnaan avautuviin huoneisiin, joissa kavereita voi käydä jututtamassa kenttien välillä.

Varsinainen kartta on harmaan ankea ylhäältä kuvattu alue, perin mielenkiinnotonta katsottavaa. Jokaisen pelastetun hahmon huone on myös aluksi tyhjä, mutta tuhlaamalla kenttien läpäisyistä saatavia tähtiä ja suorittamalla hahmojen antamia tehtäviä huoneisiin saa eloa.

Tehtävät itsessään ovat yksinkertaisia. Tarkoituksena on joko piirtää jokin esine, poiketa jonkun toisen hahmon huoneessa tai etsiä jo läpäistyjen kenttien uumenista esine tai toinen kidnapattu hahmo. Viimeksi mainitut tehtävät tuovat kenttiin uudelleenpelattavuutta, mutta samalla jo nähtyjen kenttien ramppaaminen läpi uudestaan kyllästyttää.

Pelin aikana kerätään myös rahaa, jolla voi ostaa parannuksia Mikin kykyihin tai myöhemmin myös huoneiden päivittämisessä käytettäviä tähtiä. Huoneiden päivittämisen hyöty jäi tosin hämärän peittoon. Ilmeisesti nätimmän sisustuksen on tarkoitus toimia itsessään palkintona.

Seikkailupeliosio on aika tylsä, ellei innostu hahmojen jorinoista, mutta tasohyppelevä pääpeli äityy loppua kohden varsin viihdyttäväksi kokemukseksi. Se loppu vain tulee vastaan aivan liian pian. Tusina kenttää, kolme pomotaistelua joista vain kaksi mielenkiintoista ja se on sitten siinä. Jäljellä on tämän jälkeen vain samojen kenttien samoaminen läpi uudestaan tehtävien perässä ja suoritustähtien keräileminen, jotta viimeinenkin vieras saa huoneensa täyteen loistoon.

Läpi juoksemalla kokemukseen ei saa kulumaan viittäkään tuntia. Se on aivan liian vähän täysihintaiselle pelille. Epic Mickey: Power of Illusionissa olisi potentiaalia oivaan peliin, mutta lyhyt kesto ja puolitiehen jäävä piirrosmekaniikka tiputtavat sen väistämättä keskikastiin. 3DS:n Epic Mickey jääkin harmittomaksi kertakäyttötuotteeksi, josta ei kannata mennä maksamaan täyttä hintaa.