Everybody’s Golf (PS2)

Tästä golf-pelistä on turha etsiä mittavaa tarina- tai uratilaa. Everybody’s Golfissa täydellisen lyönnin hakeminen, oman tasoituksen laskeminen ja parin alittaminen ovat ykköstavoitteet, aivan kuten oikeassakin lajissa. Japanissa ja Yhdysvalloissa suositun sarjan ensimmäinen Euroopassa julkaistava osa viiteen vuoteen on piristävän suorasukainen golf-peli muovisten lisenssiurheilutuotosten joukossa.

Vanhaa kunnon videopeligolfia

Pelaaminen sujuu videopeliviheriöiden pitkiä ja hyväksi havaittuja perinteitä kunnioittaen. Pallo toimitetaan matkaan lyöntimittaria lukien ja oikein ajoitettujen nappuloiden näpäytysten avulla. Tavallisessa pelitilassa nappiin kajotaan sekä voiman että lyönnin tarkkuuden kohdalla, kun taas helpolla vaikeusasteella riittää pelkästään voiman oikea-aikainen arviointi. Lyöntiin voi lisäksi lisätä kierrettä, jolloin palloa voi ohjata tarkemmin esimerkiksi esteiden ohi. Varastosta löytyy myös rajoitettu määrä erikoislyöntejä, joihin ei kykene edes golfin supersankari Tiger Woods. Pallon tuleen sytyttävä voimalyönti voi esimerkiksi pelastaa kiperästä paikasta muutaman kymmenen metrin antavalla lisäpotkulla. Golfaaminen on tarkkaa puuhaa erikoisavuista huolimatta myös videopelimuodossaan, sillä vähänkin epätarkka näppäily johtaa etenkin tavallisella vaikeusasteella herkästi kohtalokkaisiin virheisiin.

Nappien rytmityksen ohella huomioon on otettava myös tuulen voimakkuus ja vaihteleva ympäristö. Radan tutkailussa auttaa kamera, jolla voi selvittää parhaat lyöntipaikat ja väistettävät esteet etukäteen. Turhan monelle napille jaettu kamera olisi voinut olla yksinkertaisemmin toteutettu. Tällaisenaan kentän päällä liikuskelu muistuttaa liikaa lentosimulaattorista kontrollimäärästä.

Onnistuneita lähestymislyöntejä seuraa puttaus, joka noudattaa pitkälti vanhaa tuttua kaavaa sekin. Yhtälön rikkoo ainoastaan viheriön kaltevuuden poikkeava esitystapa. Pinnanmuoto luetaan vektoriruudukon avulla, joka näyttää maanpinnan viettämisen suunnan pienten kirkkaiden pikselien liikkeenä. Huonommalla televisiolla tai heikommalla näöllä varustettu virtuaaligolfaaja onkin pulassa tihrustaessaan greeniä. Mekaniikka on kuitenkin harjoituksen jälkeen toimiva, vaikka kilpailevissa golf-peleissä puttaus onkin mielekkäämmin toteutettu.

Pelitiloja on vähän, mutta laatu korvaa määrän. Päätilana toimii 18-reiän turnaus, jossa käydään eri golfkentät kokonaisuudessaan läpi. Haastetilassa matkataan ympäri maailmaa ja otetaan mittaa sarjakuvamaisista golf-mestareista. Minigamessa taas pelataan aina yhtä viihdyttävää minigolfia pääpelin puttimekaniikkaa hyväksikäyttäen. Tila sopii myös mainiosti haastavan puttauksen harjoitteluun. Golfia voi myös takoa moninpelinä samalla koneella tai verkossa. Varsinkin minigolf sopii matalan oppimiskynnyksensä ansiosta mainiosti seurassa pelattavaksi.

Vaikka pelitiloissa pääosassa on golfaustaitojen ja hahmon rankingin kehittäminen, ei täysin ilman palkintojakaan tarvitse jäädä. Onnistumiset eri tiloissa kerryttävät kokemuspisteitä, joilla voi avata erilaisia pikkubonuksia ja hankkia erikoislyöntejä sekä uusia pelihahmoja käyttöönsä. Uusia golfaajahahmoja saa käyttöönsä myös päihitettyään nämä haastetilassa. Sonyn omista pelihahmojulkimoista viheriöille hyppää muun muassa Ratchet ja Clank. Uratilaa avattavat lisät eivät korvaa, mutta ne tuovat mukavan lisäporkkanan kentällä heilumiseen.

Kulttuurit kohtaavat viheriöllä

Pelisarjan pitkä kehityshistoria näkyy pätevän pelimekaniikan ohella myös viimeistellyssä teknisessä toteutuksessa. Piirroselokuvamainen grafiikka on värikästä, tyylikästä ja erittäin yksityiskohtaista. Lähikuvissa ja kameralennoissa peli on kuitenkin visuaalisesti parhaimmillaan. Puttauksessa kamera seuraa palloa mukaansatempaavasti, ja lähikuvat pallon laskeutumisesta ruohikkoon tai päätymisestä reikään tuovat vauhtia muuten hitaasti etenevään lajiin. Pienet yksityiskohdat, kuten reiästä kurkistavat hyönteiset ovat hauska idea ja sopivat pelin japanilaiseen huumoriin.

Itämainen pelikulttuuri näkyy myös merkittävästi pelihahmoissa. Suuret silmät, erikoiset ilmeet ja ennen kaikkea länsimaalaisittain yliampuvat reaktiot kertovat yhtä varmasti pelin valmistusmaasta kuin pääosin saarivaltion kamaralla sijaitsevat kentät. Jos pelin värikäs paletti ei vielä jaa mielipiteitä golf-pelien ystävien kesken, saavat viimeistään pelihahmot joko pitämään pelistä tai vihaamaan sitä. Hahmojen ikävin puoli on vähäinen repliikki- ja ilmemäärä. Sekä lyöjät ja mailapojat osaavat vain muutaman fraasin ja liikkeen, jotka käyvät tutuksi nopeasti. Niinpä esimerkiksi Sean Connerya tökerösti matkivan Sean-mailapojan alkuun hupaisa habitus muuttuu raivostuttavaksi jo muutaman reiän jälkeen.

Everybody’s Golfin toteutuksen pirteä tunnelma ja sisällön konstailemattomuus ovat sekä sen vahvuus että heikkous. Electronic Artsin Tiger Woodsin kaltaista, jopa yliammuttua ominaisuuksien määrää ja graafista realismia hakevalle peli on pettymys, mutta Mario Golfien tyylistä, rehellisen vanhanaikaista ja hauskaa videopeligolfia etsivä on varmasti kuin kotonaan ilmeikkään golf-teoksen parissa.