F.E.A.R 3 (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: Day 1 Studios
Julkaisija: Warner Bros. Interactive
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 samalla konsolilla, 2-4 Internetissä
Pelin kotisivu: http://www.whatisfear.com/
Arvostelija: Juho Anttila
Perhe on pahin normaalioloissakin, puhumattakaan siitä, jos äiti on psyykkinen luonnonvoima ja jo kertaalleen kuollut velipoikakin sekä päästään sekaisin että ihan ilman ruumista. Eikä tässä vielä edes mainittu vaaria.
Epämääräisissä oloissa raskaaksi tulleen Alma Waden synnytyksen aika on tullut. Aika on myös kutsua koolle perhe, siitä huolimatta, että toinen veljistä on kuollut toisen luodista. Panoksena tapaamisessa on koko maailman tulevaisuus.
F.E.A.R. -sarjan kaanonin mukainen tarinalinja on kiero kuin korkkiruuvi, päästään vialla olevalla tavalla. Kaiken keskiössä on Alma, japanilaisista kauhuelokuvista lainattu piinattu tyttö, jonka kontrolloimattomat pään liikkeet voivat repiä hajalle vaikka kokonaisen kaupungin. Nyt, trilogian saadessa päätöksensä, pääosaan palaa ensimmäisen pelin tutuksi tekemä Point Man, vähäpuheinen sankari.
Tällä kertaa mukana matkassa on myös epätodennäköinen kumppani, ensimmäisen pelin roistona häärinyt Paxton Fettel, päähenkilön veli, kannibaali ja telepaatti. Heikompi saattaisi jo masentua ysimillisellä suoritetusta kallonporauksesta, mutta Fetteliä moinen ei hidasta. Jos mahdollista, mies on entistä hullumpi.
Kaksin aina kamalampi
Kuten edellisestä saattoi jo arvata, F.3.A.R. on suunniteltu pelattavaksi kahden pelaajan yhteistyössä. Kaksi hahmoa, yhteinen määränpää, toisistaan poikkeavat motiivit. Siinä oiva resepti joko verkon kautta tai jaetulla ruudulla koettavaan veriseen seikkailuun.
Point Man edustaa kaksikon tulivoimaisempaa puoliskoa. Käteen sopii niin pistooli, haulikko kuin rynnäkkökiväärikin puhumattakaan vaikkapa kranaateista. Kyse ei ole myöskään aivan tavallisesta sotilaasta. Point Man osaa nimittäin hidastaa aikaa parhaaseen Max Payne -tyyliin. Kyky on kuitenkin käytössä kerrallaan vain rajoitetun ajan ja latautumiseen menee tovi jos toinenkin, joten taktista suunnitteluakin kaivataan.
Paxton Fettel on astetta kiinnostavampi kaveri. Liekö kyse kuitenkin vain henkiolennosta vai fyysisemmästä ilmestyksestä, se jää epäselväksi. Yksin pelatessa Fettel kuuluu vain äänenä Point Manin päässä, pelattavaksi hahmoksi valittu Fettel puolestaan ottaa Point Manin ruumiin haltuunsa heti tarinan aluksi.
Yhteistyötilassa tilanne on mutkikkaampi. Fettel osallistuu taisteluun ja voi myös kuolla, mutta välianimaatioissa herraa käsitellään jälleen kuin Point Manin pään sisäisenä demonina. Varsinainen Tyler Durden siis.
Harhaa tai todellisuutta, Fettelillä pelaaminen on joka tapauksessa merkittävästi erilaista verrattuna Point Manin suoraviivaiseen sodankäyntiin. Yksinään herkästi kuoleva ja vain vähän vauriota aiheuttava henki voi vallata vihollissotilaan ruumiin saaden samalla käyttöönsä kaikki tämän aseet ja kyvyt. Valtaus kestää vain rajatun ajan, mutta sitä voi venyttää tappamalla vihollisia ja keräämällä näiltä sieluja. Rohkea voi pysyä vieraassa ruumiissa pitkäänkin, mutta auta armias jos aika loppuu vihollislauman keskellä. Silloin kyyti muuttuu äkkiä kylmäksi.
Kuurupiiloräiskintää
F.3.A.R.:n maailma on täynnä kauheita ja verisiä näkyjä, mutta pohjimmiltaan kyse on silti modernista skriptatusta räiskintäkokemuksesta. Teknisesti oiva toteutus nojaa nykyräimeiden perusteeseihin. Elinvoima palautuu nurkan takana kykkimällä ja suojautuminen esteen taakse käy kätevästi yhtä nappia painamalla.
Yllä mainitut ominaisuudet liimaavat pelin tukevasti nykyaikaisten kuurupiiloräiskintöjen joukkoon. Sen verran vihollisiin on kuitenkin saatu eloa, ettei meno silti taannu tivolista tutuksi myyränhakkaamiseksi. Ei ainakaan liian usein.
Kahdestaan pelatessa kuolemakaan ei ole lopullista – ainakaan jos kaveri ehtii paikalle ajoissa elvyttämään. Tuttua tämäkin monesta muustakin nykypelistä. F.3.A.R. nojaa laadukkaasti toteutettuihin tuttuihin teemoihin, mutta uskaltaa lisätä sekoitukseen myös omia ideoita. Yksin vain Point Manin roolissa pelaavilta nämä saattavat tosin jäädä huomaamatta. Vasta Fettelin ja Point Manin yhteistyö nostaa pelin normiräiskintöjen syvän suon yläpuolelle.
Sairaita näkyjä
Kuten päähenkilönsä, myös F.E.A.R.-sarja on aina kärsinyt eräänlaisesta jakomielitautisuudesta. Kuvastoltaan peli on synkkä, lähes kauhuelokuvamainen. Maailma on maalattu verellä, kirjaimellisesti. Ikäraja ansaitaan hillittömällä veren määrällä, rikki revityillä ruumiilla ja palasiksi räjähtelevillä ihmisillä. Hulluus, synkät näyt ja ajoittaiset shokit pitävät pulssin korkealla, vaikka usein kyse onkin pelkästä hämäyksestä. Harhanäyt kun ovat harvoin aidosti vaarallisia.
Jännitys päästetään purkautumaan toimintakohtauksissa, jotka ovat kuin toisesta pelistä. Pääosan ajasta vastustajat ovat tusinatavaraa, pelkkiä sotilaita erilaisine aseineen. Alman vaikutuksen sekoittamat hullut ja päälle hyppivät mutantit ovat vain satunnaisia tuttavuuksia rivisotilaiden varastaessa shown. Onneksi taistelut sankkoja vihollislaumoja vastaan pysyvät sentään jännittävinä ja viihdyttävinä lähes koko pelin lyhyehkön keston ajan. Loppua kohden meno uhkaa käydä silti jo puuduttavaksi.
F.3.E.R.:n viholliset ovat valtaosan ajasta huimasti vähemmän kiinnostavia kuin itse ympäröivä maailma. Myös vaativammat vastustajat jäävät hieman penseiksi. Teleporttailevia supersotilaita ja taisteluhaarniskoja, näillä eväillä ei lunasteta pelottavan äänimaailman ja tunnelmaa kohottavan valaistuksen luomia odotuksia. Mikä pahinta, huippukohdiksi tarkoitetut vaikeammat yhteenotot ovat usein lähinnä turhauttavia, usein huonon tasapainotuksen vuoksi. Vaikeustaso heittelehtii välillä kovin epäloogisesti.
Tunnelmointia vai pistejahtia
Kuten ylempänä viittasinkin, F.3.A.R. ei ole järin pitkä peli. Kampanja suhahti läpi noin kuudessa tunnissa ja nopeampikin tahti on mahdollinen. Peli on kuitenkin tarkoitettu pelattavaksi läpi useampaan kertaan, mitä alleviivataan pelaajan lähes kaikkia toimia mittaavalla pisteytysjärjestelmällä.
Parhaaseen COD-tyyliin peli on täynnä haasteita, joita suorittamalla pistepottia voidaan lihottaa. Pisteiden avulla ansaitaan kokemustasoja, jotka tuovat taas mukanaan uusia ominaisuuksia ja parannuksia olemassa oleviin taitoihin. Suoritus pisteytetään myös jokaisen kentän jälkeen. Kaksinpelissä pisteet saavat vielä aivan oman merkityksensä, sillä tarinalla on kaksi erilaista lopetusta, joista toteutuva valitaan sen mukaan, kumpi pelaajista keräsi kampanjan aikana enemmän pisteitä.
Järjestelmä on hauska ja etenkin kilpailuhenkisiä motivoiva, mutta samalla se on samanlaisessa epäsuhdassa pelin tunnelman kanssa kuin jo mainitut räiskintäkohtaukset. Pelaajan pitäisi samanaikaisesti syventyä tunnelmaan ja pelkäämiseen, mutta toisaalta kenttä pitäisi juosta läpi mahdollisimman nopeasti, jotta tavoiteajan saavuttamisesta jaettavat pisteet eivät jäisi saamatta.
Yritä siinä sitten pohtia, onko F.3.A.R. COD vai Dead Space, kauhua toimintamausteilla vai toisin päin. Toki rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että sama kaksinapaisuus on vallinnut läpi pelisarjan. Voidaanpa se nimetä ehkä jopa sarjan tunnuspiirteeksi, ja pidin sekä tästä että sarjan edellisistä osista.
Peli sisältää myös neljän hengen moninpelin. Tarjolla on neljä erilaista yhteistyötä tai kilpailullisuutta korostavaa pelimuotoa. Ikävä kyllä testissä ollut Xbox 360 -versio kieltäytyi itsepintaisesti ottamasta yhteyttä yhteenkään käynnissä olevaan peliin, joten moninpelin hauskuuden arvioiminen jäi huhupuheiden varaan. Ilmeisesti tarjolla ei kuitenkaan ole mitään kovin maata mullistavaa edes silloin, kun pelaamaan sattuu pääsemään.
Viihdyttävä paketti F.3.A.R. on joka tapauksessa ja ainakin F.E.A.R 2:sta pitäneille peli varmasti maistuu, vaikka sen lyhyt kesto onkin pettymys. Tiukkatunnelmaista yhteistyöpeliä etsivälle teosta voi suositella lähes varauksetta. Yksin pelaava missaa sen sijaan ison osan pelin vahvuuksista. Siitä kuuluisasta alelaarista poimittuna F.3.A.R. on lähes varma valinta, mutta täyden hinnan maksava ei välttämättä saa rahoilleen aivan tarpeeksi vastinetta.
Lue myös
Hunted: The Demon’s Forge (PC, PS3, Xbox 360)
Avadon: The Black Fortress (PC, Mac, iPad)
