Fantasy Life (3DS)

Tekijä: Level 5
Julkaisija: Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelaajia:  1, 2-3 (lähiverkkossa ja internetissä)
Pelin kotisivu: http://fantasylife.nintendo.com/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Japanilainen Level-5 on vuosien varrella ehtinyt kehittelemään jos jonkinlaisia roolipelejä, niin suuria kuin pieniä. Nyt edessä on kuitenkin todella kunnianhimoinen projekti: elämäsimulaattori.

Tilaisuus hypätä fantasiamaailmaan elelemään haluamassaan roolissa, oli tämä sitten sankari tai vaikka puunhakkaaja, kuulostaa piristävän erilaiselta. Mutta miten mahtaa olla todellisuuden laita?

Fantasy Lifen esittelypuhe todellakin kuulostaa veikeältä. Itse olen aina kiinnostunut peleistä, jotka poikkeavat valtavirrasta ja sen Fantasy Life tekee. Kyseessä on toki JRPG, mutta erikoisena ideana pelaaja ei ole mikä tahansa velho tai soturi, vaan ties mitä muutakin.

Reverian valtakunnassa jokaisella on nimittäin Työ, isolla T:llä. Tämä työ voi toki olla paladiini, velho tai vaikka metsästäjä, mutta yhtä hyvin puunhakkaaja tai kalastajakin. Pelaaja on juuri saavuttanut työläisen iän, joten edessä on astuminen uusiin saappaisiin.

Valinta kuulostaa vaikealta, sillä vaihtoehtoja on paljon, mutta ei hätää: se ei ole pysyvä. Hommaa voi vaihtaa melkein milloin tahansa ja niin pitääkin tehdä, mikäli aikoo saada pelistä kaiken mahdollisen irti. Hypätäänpä siis peliarvostelijan rooliin ja pohditaan, miten paketti toimii.

Magia-akatemiassa

Erilaisia töitä on tarjolla 12 ja ne jakautuvat mukavasti perinteisten JRPG-ammattien ja tavallisten duunarihommien välille. Valitsi minkä työn tahansa, edessä on paitsi töille yksilöllisiä tarinoita hommien opettelusta ja uusien kykyjen avaamisesta, myös yleisempi ja suurempi tarina, jossa ratkotaan Reverian valtakuntaa ravistelevaa, suurempaa mysteeriä. Näiden ohella tarjolla on tietenkin valtavat määrät sivutehtäviä, joten pelattavaa riittää kymmeniksi ja kymmeniksi tunneiksi.

Suuri osa ajasta menee tietenkin opetellessa oman roolinsa saloja. Käytännössä tämä tapahtuu paitsi tekemällä tarinatehtäviä, myös suorittamalla yleisiä hommia. Teki mitä teki, palkintona on tähtiä, joiden avulla edetään avuttoman nyypän paikalta lopulta legendaariseksi mestariksi. Ja jos pulittaa DLC:stä kahdeksan euroa, vielä pitemmällekin.

Itse halusin olla maagi, kuten yleensäkin peleissä (ja oikeasti), joten hyppäsin velhon saappaisiin. Velhon tarina vie keskelle magia-akatemian kuvioita kesyttämään taikavoimia antavia henkiä, hävittämään kummituksia asukkaiden taloista ja keskustelemaan puhuvien kissojen kanssa. Meininki on kepeää ja humoristista ja peli on selvästi suunnattu vähän nuoremmalle väestölle, mutta toki siitä voi vanhempikin nauttia, kunhan osaa ottaa rennosti.

Suuntaus tuntuu ja näkyy myös siinä, että Fantasy Life on ainakin aluksi todella helppo. Turhankin. Ensimmäiset useat tunnit mennään tiukasti pelin kädestä pidellen tutorialista toiseen. Ympärillä odottaisi suuri maailma salaisuuksineen ja mahdollisuuksineen, mutta pelaajaa retuutetaan yksinkertaisesta ”ja näin sitten pistetään ase käteen” –tason opetustilaisuudesta toiseen. Okei, jollekin tämä on varmasti se ensimmäinen JRPG, joten kuvioita on hyvä selvittää, mutta kiva olisi myös skipata turhia opetuksia ja päästä nopeammin itse asiaan. Nyt se kestää aivan liian kauan, eikä peli testijakson aikana koskaan haastavaksi muuttunut.

Sekin tuli pienoisena yllätyksenä, että olipa ammatti mikä tahansa, peli ei varsinaisesti ole mikään oikea elämäsimulaattori, sillä puunhakkaajat ja kalastajatkin joutuvat keskelle yliluonnollisia tapahtumia ja outouksia. Toki siinä sivussa rakennellaan, kalastellaan ja farmaillaan, mutta jotain japanilaista Simsiä odottava tulee pettymään: tämä on JRPG hieman erikoisemmilla hahmoluokilla.

Joten millaista sitä on pelata?

Toimintaropeilua

Fantasy Life on käytännössä kepeä ja helppo toimintaroolipeli, jossa kirmaillaan mukavan kokoisessa maailmassa louhimassa, kaatamassa puita ja kellistämässä hirviöitä. Pelaajaa ei ole sidottu yhteen ammattiin, vaan niitä voi – ja pitääkin – vaihdella. Ideana olisi, että yhdessä ammatissa opitut taidot ja boostatut kyvyt helpottavat sitten etenemistä muissa ja näin yhdistelemällä pitäisi rakentaa äärimmäinen hahmo.

Taistelu on tosiaikaista ja sangen simppeliä. Vihollisiin voi lukittaa ja esimerkiksi maagilla elementtityypin valinta määrittää, mikä hyökkäys on käytössä. Usein nappia pohjassa pitämällä voi ladata vähän lisää ruutia loitsuun, mutta sangen simppeliähän tämä on.

Ei kannata kuitenkaan kuvitella, että kyseessä olisi täysin mikään lapsukaisten ensimmäinen JRPG, sillä sen, minkä Fantasy Life antaa anteeksi peruspelattavuudessaan, se ottaa takaisin mittakaavassaan. Tekemistä on valtavasti ja jos aikoo oikeasti nähdä ja tehdä edes suuren osan sisällöstä, olisi syytä turvautua jonkinlaiseen oppaaseen tai pitää hoksottimensa auki.

Eteneminen vaatii töiden grindausta, hommien tiheää vaihtelua ja muutenkin optimointia, jotta saisi ominaisuuksiaan hilattua ylöspäin. Minulla ei vain riitä aika – ja jos ihan rehellisiä ollaan, mielenkiinto – tällaiseen operaatioon. Ja veikkaan, ettei monella muullakaan. Mutta jos aikaa ja innostusta löytyy, eikä matala vaikeustaso haittaa, Fantasy Life on ihan veikeä ja ainakin hieman massasta erottuva näkemys JRPG:stä.