Far Cry 3: Blood Dragon (PC, PS3, Xbox 360)

05.05.2013 17:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Windows 8, Intel Core i5-750, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 570
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, 2,66 GHz Intel Core 2 Duo, 2 Gt keskusmuistia, 512 Mt DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://fc3blooddragon.uk.ubi.com
Arvostelija: Miikka Lehtonen

On vuosi 2007. On tulevaisuus. Amerikan ja Kanadan välisen ydinsodan jälkeen maailma on laittomassa tilassa. Kyberterroristit ahdistelevat viattomia ihmisiä ja pienellä saarella hullu eversti kasaa ydinarsenaalia homman viimeistelemiseksi. Hänestä Kanadan pommittaminen savuavaksi ydinraunioksi oli liian pieni isku. Hippien ja kukkahattutätien nössöilyä. Nyt viimeistellään homma.

Hullun everstin tiellä seisoo vain yksi mies. Tavallinen mies. Ei mikään sankari. Ihan arkinen Mark IV Cyber Commando, kersantti Rex Power Colt.

Far Cry 3 oli ihan hyvä peli, jossa oli yksi vika: sen juonessa olisi ollut potentiaalia vaikka millaiseen hullutteluun, mutta lopulta peli otti itsensä ihan liian vakavasti. No, se on nyt ainakin, pirulauta, korjattu ykkösellä, sillä Far Cry 3: Blood Dragon ei vakavuudesta tiedäkään!

Jos en olisi itse sitä toista kymmentä tuntia pelannut, olisin aivan varma, että Blood Dragon oli vain korkealentoinen aprillipila. Ja sellaiseksihan sitä luultiinkin, kunnes arvostelukappale yllättäen paukahti postilaatikosta pöydälle. Voin vain todeta, että sitä seuranneet viikot ovat olleet tuskallista aikaa, kun olisin halunnut huutaa katoilta ja lyhtypylväiden nokasta Blood Dragonin ilosanomaa.

Mark IV style, motherfucker!

Far Cry 3: Blood Dragon on kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä: kuvittele 80-luvun kamalat D-toimintaelokuvat (B olisi liian hyvä luokka näille). Niitä kamalia paskeita, jotka päätyivät suoraan videovuokraamon alelaariin ja keräsivät siellä pölyä 20 vuotta, kunnes joku löysi ne paskaleffaviikonloppuaan varten. Sitten naurettiin kippurassa elokuvien yliampuvalle dialogille, karmeille one-linereille ja futuristiselle näkemykselle vuoden 1998 kaukaisesta tulevaisuudesta.

Kuvittelitko? Onko se nyt mielessäsi? Kuvitellaan vaikka Mark Dacasco, Michael Dudikoff tai Miles O’Keefe pääosaan. Kaikki paikat ovat täynnä neon-väritteisiä loistoputkia, katosta roikkuu joulukoristeita futuristista tunnelmaa antamassa ja taustalla pauhaa syntikkasoundtrack, jonka on säveltänyt joku Mark Hammer –wannabe. Pidä tämä kuva mielessäsi. Ja nyt: joku teki sen pelinä.

Tällainen itseironisessa paskuudessa rypeminen on aina vaikea tasapainotteluelementti, sillä jokainen huonojen leffojen ystävä tietää, että huumori on aitoa vain, jos joku on yrittänyt parhaansa ja silti epäonnistunut kamalasti. Snakes on a Planet ja muut itseironiset viritelmät voivat painua helvettiin. Vähän ennakkoon hirvitti, kun Blood Dragonin kehitystiimi mainosti tehneensä pelinsä käsikirjoituksesta tarkoituksella huonon, mutta niin ne pirulaiset vain ovat onnistuneet.

Far Cry 3: Blood Dragon kun on oikeasti hauska peli. Se on täynnä viittauksia wanhoihin elokuviin, TV-sarjoihin, peleihin ja muuhun hauskaan, mutta hyvällä maulla – siis verrattain – tehtynä. Ei mitään ”hei, muistatteko G.I. Joen? No tässä se on!” –tyylistä shittiä, vaan viittauksia, joista jokaisen todennäköisesti ymmärtää vain joku yksi jätkä kellarissaan. Se, joka on sattunut vuokraamaan jonkun kamalan paskaleffan ja nähnyt sen kohtauksen, josta väännetään vitsiä. Vaikka et olisikaan minä kellarissani, todennäköisesti naurat silti. Useasti ja makeasti.

Pääosaan palkattu Michael Biehn, joka on itsekin joskus näytellyt paskaleffassa jos toisessakin, suorastaan rypee roolissaan. Kornit one-linerit lentävät ja kaverilla on selvästi ollut myös todella hauskaa peliä tehdessään. Se on aina hyvä juttu, sillä se välittyy taatusti kotikatsomoon saakka.

Hatunnosto myös pelin visuaaliselle ilmeelle, joka todellakin on niistä 80-luvun korkealentoisista ”tulevaisuus on mustaa ja pinkkiä” –visioista. Päälle on heitetty reippaasti filttereitä, joiden ansiosta koko peli näyttää wanhalta VHS-kasetilta katsotulta, kuten pitääkin. Kyllä siinä sitten kelpaa sammutella ydinreaktoreja lyömällä niitä, väistellä kyberhaikaloja ja mitä muuta älytöntä peli eteen heittääkään.

Tähän asti kaikki kunnossa, siis. Mutta miten on pelattavuuden laita?

Far Cry 3 laihdutuskuurilla

Itse kuvittelin ennakkoon, että Blood Dragon olisi ollut vain parin tehtävän mittainen pieni vitsi, mutta ehei. Se on kuin Far Cry 3 laihdutuskuurin jälkeen. Kaikki tutut elementit löytyvät, mutta virtaviivaistettuina versioina. Alun reilun tunnin mittaisen tutustumisjakson jälkeen eteen avautuu saarista koostuva pelimaailma, joka on täynnä vihollispartioita, valloitettavia tukikohtia, saalistettavia eläimiä ja ties mitä muuta tekemistä.

Erona on vain se, että siinä missä Far Cry 3:n parissa vierähti lähemmäs 20 tuntia, Blood Dragonista selviää vähän alle kymmenessä. Ja se on ihan hyvä se, sillä näin vitsi ei ehdi vanhentumaan vaan koko ajan on hauska pelata.

Kokonaan uusi juttu ovat ne pelin nimeenkin vilahtaneet Blood Dragonit, mielettömän kokoiset liekehtivät liskot. Ne partioivat pitkin saarta ja kun yksi sellainen osuu lähelle, on syytä mennä maihin ja pysyä hiljaa, jotta ei joudu liskon suupalaksi. Tai sitten voi olla fiksu ja käyttää liskoa aseena. Rex Power Colt kun voi repiä vihollistensa sydämet ulos ja käyttää niitä biologisina kranaatteina. Liskot juoksevat sydämen perään ja jos kohdealueella on vaikka sotilas, panssarivaunu tai tukikohta, ne saavat nopeasti plasmaa ja päätyvät liskon kitaan. Hauska idea!

Muuten Blood Dragoniin sitten pätevätkin suunnilleen kaikki kehut, joita Far Cry 3 sai osakseen. Tekemistä on paljon ja avoimessa maailmassa soheltaminen on hauskaa puuhaa.

PC-versio kärsii hieman erikoisesti pienistä suorituskykyongelmista. Oma koneeni pyöritti sitä pääasiassa hyvin, mutta välillä ruudunpäivitysnopeus tipahteli 30:n huonommalle puolelle, vaikka ruudulla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Myös animaatiot nykivät ja paukkuvat välillä oudosti, kenties juuri FPS:n notkahtelusta johtuen. Xbox 360 –versiota pelannut Kauppinen taas kertoo takavasemmalta, että 360-versio toimii ”sujuvasti”. Uskoako häntä vai ei, se on jokaisen oma asia.

Far Cry 3: Blood Dragon on ehdottomasti alkuvuoden iloisimpia peliyllätyksiä, enkä oikeasti pysty ymmärtämään, miten Ubisoft on lyönyt nimensä projektisuunnitelman alle. Taivaalle kiitos siitä, että silti löivät, sillä näin saimme nautittavaksemme hauskan ja toimivan pelin, joka kannattaa pelata, oli 80-luvun roskaleffojen ystävä tai ei. Niin – ja hinta: 14,99 euroa itsenäisestä pelistä. Se ei ole paljon se!

Toinen mielipide

Ubisoft tuntuu satsanneen latauspeleihin isolla kädellä viimeisen reilun vuoden aikana. Uskaltaisin väittää, että ellei todellisia ihmeitä tapahdu uuden sukupolven konsoleiden kanssa loppuvuodesta, tulee Far Cry 3: Blood Dragon olemaan korkealla vuoden peli -äänestyksissä. Itselle Blood Dragon on tähän asti selkeä suosikki ja sitä on todella vaikea ylittää.

Peli on aivan loistava vierähdys neonväriselle 80-luvulle, jolloin tuotettiin kaikenlaista musiikkia ja elävää kuvaa, usein ilman sen tarkempia laatuvaatimuksia, vaikka moni kuolematonkin tarina kerrottiin kyseisillä tavoilla. Mikä olisi parempi lähtökohta pelille kuin 80-luku ja sen unohtumattomat asiat? Nuo suorastaan paskat elokuvat, niiden näyttelijät, huonot vuorosanat ja vielä huonommat käsikirjoitukset.

Vaatii jonkun asteista taitoa saada kaikki edellä mainitut asiat toimimaan oikeasti hemmetin hyvin, viime vuoden parhaimpiin kuuluneet pelin rungolla. Voin kuvitella sitä jännitystä Ubin toimistolla, kun firmassa odotettiin kuinka Blood Dragon otetaan vastaan pelaajien keskuudessa.Varsinkin noiden pelaajien, jotka kuuluttavat isolla äänellä usein, että 80-luvulla tehtiin ne musiikit, pelit ja elokuvat, joita ei voi koskaan unohtaa. Teokset, joiden tasolle uudet kokemukset eivät enää koskaan nouse.

Riski oli varmasti Ubisoftilla tiedossa, mutta kepillä lähdettiin silti kokeilemaan jäätä, mistä ei voi kuin vain nostaa firmalle hattua. Blood Dragon on kaikesta wanhojen muistelustaan huolimatta aivan loistava peli.

Ideaan kun lisätään tosiaan Far Cry 3:n runko ja seikkaileminen vapaasti pelimaailmassa, on Ubilla oikeasti hyvä pohja tulevaisuutta ajatellen. Vielä kun saisi kakkososaan lisää legendaarisia näyttelijöitä, legendaarisilla musapätkillä, huonoilla vuorosanoilla ja erittäin skeidalla käsikirjoituksella, niin meillä voisi olla kädessämme pelimaailman Expendables kaikessa hienoudessaan.

Blood Dragon on yksinkertaisesti pakko kokea, halusi sitten palata kieli poskessa kuvitetulle 80-luvulle tai vain tykkäsi Far Cry 3:sta.

Kalle Laakso

Kolmas mielipide

Lisätietoja: Nelinpeli.com

Lisää aiheesta

Far Cry 3 Blood Dragon – paljon päättömyyksiä eikä se haittaa yhtään!

Mikä hurjinta, peli ei ole vain vitsikokoelma vaan ihan oikeasti hyvä ja hauska räiskintäseikkailu. Blood Dragonista meille kertoo nyt itse pääpiru, pelin luova ohjaaja Dean Evans.

Far Cry 3 Blood Dragon –ensikosketus – lumoavaa kahjoräiskintää

Blood Dragon on peli, joka saa väistämättä hyvälle mielelle. Monellakin tapaa. Pelillisesti se ei sinänsä hirveästi yllätä – eikä ihme. Far Cry 3 -pelimoottoriin viritetty itsenäinen latauspeli ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, vaan lainaa perusmekaniikan esikuvastaan. Eipä se mitään, etenkin kun tämä tarkoittaa samalla sitä yksinkertaista asiaa, että homma toimii – räiskintä on viihdyttävää.