Far Cry 4 (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

24.11.2014 18:41 Heikki Takala

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-5 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://far-cry.ubi.com
Arvostelija: Heikki Takala

Minun on tunnustettava, etten juuri välittänyt Far Cry-pelisarjasta ennen kolmatta osaa. Päähenkilöt olivat geneerisiä, ja pelimaailma tuntui vain prototyypiltä jolla Ubisoft ei tuntunut osaavan tehdä mitään. Sitten kolmas osa tuli, sekoitti vapaan maailman rymistelyyn sopivan annoksen elokuvallista kerrontaa ja heitti sekaan sellaisen määrän sivutehtäviä, etten ole vieläkään ehtinyt tahkota niitä läpi. Kenellekään ei siis liene yllätys ettei neljäs osa enää juuri poikkea hyväksi havaitusta kaavasta.

Vapauttakaa Kyrat

Far Cry 4 alkaa samankaltaisista asetelmista kuin edeltäjänsä. Ajay on saapunut Tiib… eikun Kyratiin levittämään äitinsä tuhkat tämän synnyinmaalle. Ja heti ensimmäisellä tarkistuspisteellä hän todistaa verilöylyn ja tapaa psykoottisen, mutta silti ihanan karismaattisen Pakana Minin. Hallitsijan joka katsantakannasta riippuen on joko suuri aurinkokuningas tai sekopäinen diktaattori.

Kaava ei ole kovin erilainen kolmannen osan alusta, ja Pakana Min muistuttaa useammalla kuin yhdellä tavalla kolmannen osan Vaasia. Hänellä on omat visionsa Kyratia varten, mutta niin on Kultaisella Polullakin, jonka palvelukseen Ajay puoliksi tahtomattaan liittyy. Varsin nopeasti Ajay löytää itsensä olennaisena osana sisällissotaa, sekä keskeltä varsin sekopäisiä hahmoja, joiden agendat ovat varsin moninaisia. Niin, ja Kyratia. Avointa maailmaa, jossa seuraava sivutehtävä on vain yhden laskuvarjohypyn päässä.

Far Cry ei juurikaan estele tai rajoita pelaajaa. Koko maailma on avoin puoli tuntia pelin käynnistämisen jälkeen, eikä paria poikkeusta lukuun ottamatta mikään estä pelaajaa tutkimasta sen pimeitä soppeja tai kaukaisimpia vuorenhuippuja.

Far Cry 4 sisältää niin typerryttävän määrän tekemistä, että on helppo puhua runsaudenpulasta. Edellisestä osasta tutut linnoitukset ja radio-asemat ovat toki tallella. Näitä vapauttamalla Ajay avaa niin karttoja kuin uusia pikasiirtymisiä. Tämän lisäksi jokainen vapautettu linnake sisältää uusia sivutehtäviä, jotka ovat mitä tahansa salamurhista panttivankien vapautukseen tai harvinaisten petojen metsästykseen.

Ja jos tämä ei juuri innosta, pelaaja voi tutkia Shangri-La:ta, metsästää Pakana Minin saattueita, tai auttaa kapinallisia näiden jokapäiväisissä kohtaamisissa Minin joukkojen kanssa. Haastetta kaipaavat voivat puolestaan painella areenalle, tai etsiä pirullisen hyvin piilotettuja päiväkirjan osia ja naamioita lisäpalkintojen toivossa.

Ja tässä olivat vasta pelin geneeriset sivutehtävät. Tekemisen määrä on ajoittain hengästyttävä, ja suorittajia se saattaa ajoittain jopa ärsyttää. Onneksi kaiken vapaassa maailmassa sekoilun sekaan mahtuu myös erilaisia hahmoja. Nämä ovat ilahduttavan hyvin kirjoitettuja, ja jokaisella on Ajaylle omanlaisiaan pyyntöjä, jotka poikkeavat vahvasti muista tehtävistä. Omaksi suosikikseni nousivat Yoshi ja Reggie, jotka ovat saapuneet Kyratiin jonkinlaiselle hortonomiselle ekskursiolle. Ja Ajay on heidän koekaniininsa. Sateenkaarimaasta on mukava poiketa entisen sotapäällikön puheille joka metsästää veritimantteja. Ehtiipä siinä samalla hoitaa muutaman kampanjatehtävänkin!

Moraalinen Dilemma

Jos sivutehtävät ovatkin lähinnä vihollisten lahtaamista tavalla ja toisella, on kampanja paljolti samaa, mutta tyylikkäämmin. Eikä Far Cry 4 ei säästele niiden ideoissa. Olipa kyseessä taistelu Himalajalla helikoptereita vastaan, tai lentokoneen kiinni ottaminen liitopuvulla, kampanjatehtävät tuovat mukavan paussin avoimen maailman tutkimiselle.

Myös työkalut ovat kunnossa. Ajay omistaa muun muassa kiipeilyvarusteet, joilla on kohtalaisen helppo kiivetä jyrkempiäkin reunoja pitkin. Laiskemmat voivat turvautua pieneen yhden miehen kopteriin, joka on pelin nopein tapa matkustaa paikasta a paikkaan b.

Tässä saattaa olla pelin ainoa napinan aihe. Kyrat on vuoristoineen ja laaksoineen upea, ja se tuntuu elävältä ja hengittävältä maailmalta. Mutta korkeuserot käyvät ajoittain hermojen päälle. Turhan usein tehtävään päästäkseen on taivallettava autolla tai juosten, ja jos kopteria ei satu olemaan näköpiirissä, niin siirtyminen saattaa kestää liian kauan.

Kyratin fauna ei myöskään ole sieltä ystävällisemmästä päästä. Kuoleminen sarvikuonojen ja tiikerien hyökkäyksiin on enemmän sääntö kuin poikkeus. Nämä ovat kuitenkin pieniä napinan aiheita. Suurempi on se, että nyt vallatut tukikohdat saatetaan vallata takaisin. En tiedä oliko kyseessä vain huono onni, mutta käytännössä aina kun ohitin vapauttamani tukikohdan, joku oli hyökkäämässä sen kimppuun. Tämä on aikansa ihan ok, mutta alkoihan se kyllästyttää. Onneksi mitä enemmän tukikohtia vapauttaa, sitä vähemmän Minin joukot aiheuttavat harmia. Ainakin teoriassa.

Nämä pienet häiriötekijät unohtuvat kuitenkin nopeasti. Jos Far Cryn sivutehtäviin saa uppoamaan aikaa, ei kampanja jää pekkaa pahemmaksi. Pelkästään päätehtävien ja näihin liittyvien sivutehtävien tahkoaminen kestää noin 15 tuntia, ja toiselle pelikerralle on luvassa runsaasti variaatiota, sillä monet päätehtävistä sisältävät usein varsin erilaisiin lopputuloksiin johtavia valintoja. Minkäänlaista hyvää tai huonoa karmaa ei valinnoista ole luvassa, joten jää pelaajan harteille päättää oman moraalinsa mukaan kuinka asiat hoidetaan. Polttaako huumepelto vai myydäkö se? Vedänkö liipaisimesta vai annanko toisen elää. Nämä ja lukuisat muut valinnat on upotettu huolellisesti tarinaan, ja ne tuntuvat luonnollisilta.

Luonnollinen on muutenkin adjektiivi jolla Kyratia voisi parhaiten luonnehtia. Matka saattaa tuntua pitkältä, mutta hyvin kirjoitetut hahmot ja ihmisten arkeen liittyvät sivutehtävät pitävät asiat jatkuvasti tuoreina. Ja toisin kuin Ubisoftin toisessa mammuttipelissä, Far Cryssa mikään ei tunnu väkisin väännetyltä. Se soljuu luonnollisesti eteenpäin eikä missään vaiheessa tunnu, että jotain olisi pakko tehdä. Myös päähenkilön kehitys on nyt järkevämpää, eikä Ajay taiteile uskottavuuden rajoilla, kuten edeltäjänsä tarinan lopun lähestyessä. Samaa voi sanoa hahmonkehityksestä. Voisin kuvailla sitä jopa hienovaraiseksi, tai ainakaan hän ei kasva edellispelin kaltaiseksi jumal-hahmoksi.

Ja jos asiat alkavat tuntua turhan raskailta, voi aina pyytää peliin apua intterwebistä, jossa odottaa massiivinen määrä palkkasotureita valmiina auttamaan. Far Cry 4 sisältää moninpelin. Epäilen tosin ettei moni tähän koske, mutta halutessaan linjoilla voi ottaa mittaa niin deathmatchin kuin tukikohdan puolustuksen muodossa. Näissä ei ole juuri mitään uutta, mutta ne varmasti antavat muutenkin pitkälle pelille muutaman ylimääräisen tunnin elinikää.

Hauskempi elementti on pelaajien välinen yhteistyö, joka toimii saumattomasti kampanjan aikana. Far Cry 4 tukee myös Share Playta jonka avulla myös pelin omistamattomat ystävät voivat liittyä mukaan.

Olisi helppo sanoa että Far Cry 4 on pohjimmiltaan sama peli kuin edeltäjänsä, ainoastaan uusilla hahmoilla ja ympäristöillä. Ja niin se onkin. Mutta toisin kuin Assassin’s Creed, joka pohjautuu paljolti saman kaavan toistamiseen, Far Cry onnistuu pitämään rytminsä reippaana eikä tunnu koskaan pakotetulta.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet