FIFA 12 (PC, PS3, Xbox 360)
Tekijä: EA Canada
Julkaisija: EA
Testattu: PlayStation 3, Xbox 360
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Core 2 Duo E6600 2.4GHz/Athlon 64 X2 Dual Core 5600+, Geforce 7800 GS, Radeon HD 6620G
Pelaajia: 1-4 (sama ruutu, Xbox 360), 1-7 (sama ruutu, PlayStation 3), 1-22 (nettipeli)
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/fi/fifa-12
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Syksy on jo pitkällä ja sitä myöten kaikki varteenotettavat futissarjatkin ovat pyörähtäneet jo aikaa sitten käyntiin. Mutta futissyksy saa kruununsa vasta nyt, kun se vuotuinen virtuaaliannoksemme saapuu lautaselle.
FIFA 12 jatkaa siitä, mihin viime vuonna jäimme ja suuntaa yhä selvemmin kohti moninpelin vihreitä kenttiä. Kaikki eivät tästä – tai pelin muistakaan – muutoksista pidä.
FIFA-sarjan suuntana on ollut selvästi moninpeli jo useamman vuoden ajan. Nettipelin tilat paranevat vuosi vuodelta ja tarjoavat mahdollisuuden pelailla virtuaalifutaajallaan virtuaalisissa futisseuroissa kaverien kanssa, tietenkin täysin muiden ihmisten täyttämiä joukkueita vastaan, ja paljon muutakin.
Samaan aikaan yksinpelaajilla on kädessä tyhjä arpa. Perinteisesti kämäinen ja buginen manageritila, yhtä kämäinen Be A Pro ja mahdollisuus pelata turnauksia tylsää tekoälyn joukkuetta vastaan eivät ihan riitä. Jos toivoit, että tämän vuoden painos toisi tilanteeseen helpotusta, tyhjä arpa: suunta jatkuu samana. Moninpeli on pelimme!
Eipä silti, että tämä välttämättä olisi huono ratkaisu, sillä juuri moninpelinä FIFA 12 on parhaimmillaan.
Luut rutisevat
Futiseepoksen lukuisista pienistä uudistuksista kaksi nousee todella merkittävien joukkoon. Näistä ensimmäinen uudistaa puolustuspeliä vähän, mutta merkittävästi. Viime vuosien pelejä pelanneet muistavat, että yhden napin painaminen pohjaan pisti pelaajan ohjastaman virtuaalifutarin juoksemaan torpedon lailla pallon perässä ja yhdeksän kertaa kymmenestä riistämään sen ilman sen suurempia ponnistuksia. No, tämä ei enää toimi.
FIFA 12 kun muuttaa sen magneetti-napin täysin passiiviseksi. Futari juoksee kyllä yhä terrierin lailla palloa kuljettavan vastapelaajan vieressä halutulla etäisyydellä, mutta elettäkään tämän lisäksi ei tehdä. Pelaajan pitää itse ajoittaa törkkäyksensä, paidasta repimisensä ja taklauksensa niin, että pallo jää haltuun ilman tuomarin hermostumista.
Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä se toinen uudistus on entistä innokkaampi nojaaminen fysiikkamoottorin varaan. Nyt peli mallintaa kaikki pelaajien raajojen osumat pikkutarkasti, joten yhteen juoksussa kolahtaneet jalat saavat pelaajat lentelemään pitkin kenttää. Ja siitäkös tuomari tykkää.
Moninpelissä uudistus on pakollinen ja myös hyvä. Nyt puolustajakin joutuu tekemään töitä omalla paikallaan. Kun hyökkääjien harhautuksia ja pallon kuljetuksen kääntönopeutta on vielä tuunattu, valmiina on aika tasaväkinen vääntö. Nyt voittaa taitavin, eikä se, joka tajuaa pakkina painaa X-napin pohjaan.
Mutta yksinpelissä uudistus tuntuu niin turhalta. Tekoäly on yhä yli-inhimillisen tehokas pyörimään väkkäränä, kääntämään viime hetkellä suuntaa ja tarvittaessa vaikka selkänsä valon nopeudella taklauksen eteen. Niinpä tekoälyltä pallon riistäminen on työn ja tuskan takana. Toisaalta eipä sekään unho sillä pallollaan paljon tee, joten tuloksena on paljon 0-0-pelejä, joissa kone piti palloa 70-80% ajasta, mutta ei laukonut kertaakaan maalia kohti.
Ongelmaa pahentaa se, että pelaajan tiimikaverien tekoäly on suorastaan … no, sanotaan kohteliaasti ”ärsyttävän huono”, vaikka se on ilmaisuna turhan lievä kuvaamaan tekoälyn aikaan saamia fiiliksiä. Idiootit eivät osaa lähteä pystyjuoksuihin, eivät yritä jahdata maalialueella pomppivia irtopalloja ja muutenkin pelaavat sen verran passiivisesti, että tekoäly – siis se vastapuolen – ehtii joka tilanteeseen ensimmäisenä.
Tuloksena on puhdasta turhautumista. Ainakaan oma testiryhmämme ei tuntenut, että kone pelasi vastaan reilusti, vaan pikemminkin veti kotiinpäin joka vaihdossa. Ja todennäköisesti niin tekeekin, sillä tällaiset pienet kikat ovat juuri niitä, joilla tekoälyn suoritustasoa hilataan ylöspäin muka huomaamatta. Onko yksinpeli siis täysi fiasko? No, ei ehkä.
Kentän laidalla kelpaa huutaa
Be A Pro -pelitilasta ei varsinaisesti vieläkään ole FIFA:n pelastajaksi. Se on ideana fantastinen: luo oma futaajasi ja pelaa sitten tämän pelipaikkaa keräten valmentajalta kehuja ja huutoja onnistumisten mukaan. Pelaa maajoukkueessa! Luo urasi! Anna lehdistölle kommentteja ja masinoi siirtosi paikallisvastustajan riveihin! Kieltäydy tulemasta vaihdosta kentälle, koska valmentaja ei kohdellut sinua tarpeeksi hempeästi! No, ihan näin täydellisestä Tevez-simulaatiosta ei ole kyse, mutta mahdollisuuksia riittää.
Ongelmana onkin se, että se tiimikaverien tekoäly ei ole paljon parempi kuin muissakaan tiloissa, mutta nyt saat itse kantaa vastuun niskassasi. Menikö läpisyöttö pakille, koska peli päätti syöttää sinne? Miinuksia tuli. Kääntyikö kaveri viime hetkellä keskityksen alta kohti omaa päätä? Miinus! Syöttikö kaveri niin myöhään, että olit jo paitsiossa? Tyhjä arpa! Ja taas turhaudutaan.
Hieman yllättäen yksinpelin pelastus onkin reippaasti paranneltu manageritila, jossa pääsee johtamaan haluamaansa futisseuraa voitosta voittoon, tai vaikka toimimaan pelaajamanagerina ja vaihtoaitiossa huutamisen sijaan hyppäämään itse kentälle toteuttamaan halluisia kuvioitaan. Eihän tämä mitään Football Manager -tasoa ole, mutta hauskaa kuitenkin.
Mutta ei silti niin hauskaa, kuin FIFA kaksin tai useammalla pelurilla pelattuna. Se on aina ollut FIFA:n parasta antia ja niin on edelleen. Kumpikaan puoli ei saa tekoälyltä keinotekoista boostia, kikat toimivat mainiosti ja erinomaiset fysiikat jaksavat ilahduttaa ja huvittaa. Jopa urheilupelejä karsastavat kaverinikin ovat innostuneet, futisfaneista puhumattakaan.
Tämän toki jokainen FIFA-fani tiesikin jo. Mutta jos nyt on käynyt niin, että futis innostaa ja sinulla on saman henkisiä kavereita, osta ihmeessä FIFA 12. Et tule katumaan. Yksinpelaajien peli-ilo ei ole välttämättä ihan yhtä ilmeinen.
Lue myös
Fallout: New Vegas Lonesome Road DLC (PC, PS3, Xbox 360)
