Fight Night Champion (PS3, Xbox 360)

29.04.2011 17:33 Heikki Takala

Tekijä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella, internetissä)
Pelin kotisivu: Fight Night Champion
Arvostelija: Heikki Takala

Fight Night -pelisarja on aina ollut lähellä sydäntäni, siinä missä nyrkkeilykin. Omissa kirjoissani herrasmieshakkaaminen vie parhaimmillaan nykyaikaisempia UFC:ta tai MMA:ta niin viihdyttävyydessä kuin persoonallisuudessa. Kai tiesitte että menneiden vuosien mestari Mike Tysonin 44 tyrmäysvoitosta 22 tapahtui ensimmäisessä erässä? Nyrkki päähän on aina hauskempaa kuin mattopaini.

Tämä riippuu luonnollisesti siitä kummassa päässä nyrkkiä milloinkin on, eivätkä amatöörit pärjää oikeassa kehässä. Nyrkkeily on taktiikkalaji ja Fight Night Champion tekee asian nopeasti selväksi. Roiskimalla sinne sun tänne otetaan nopeasti lukua kanveesissa, ja oikea otteleminen perustuu enemmän aukkojen etsimiseen puolustuksesta kuin päälle rynnimisestä. Ellet ole Mike Tyson.

Sydämellä

Fight Night Champion pyrkii uudistamaan nyt jo hieman paikoilleen urautunutta pelisarjaa lisäämällä siihen oikean pelin. Ei huolta, niin Legacy kuin jo edellisessä osassa äärimmäisen toimivaksi todettu moninpeli ovat vielä paikallaan. Mutta tällä kertaa pelissä on myös oikea yksinpelikampanja, jonka myötä seurataan Andrew Bishopin ja hänen pikkuveljensä matkaa rääsyistä rikkauksiin.

Mikä tahansa kunnollinen nyrkkeilytarina kertoo aina altavastaajasta. Tämän ovat todistaneet joka ikinen nyrkkeilystä kertonut elokuva koskaan, eikä Fight Night Champion tee poikkeusta. Andrew Bishop on lupaava amatööri, joka on kiipeämässä kohti keskiraskaan sarjan huippua. Ei aikaakaan kun hämärä manageri tekee hänelle tarjouksen, josta ei olisi pitänyt kieltäytyä. Bishop heitetään vankilaan, jonka jälkeen hänen täytyy rakentaa uransa uudelleen nollasta.

Tarina on tuhanteen kertaan nähny ja kuultu, ja mukailee Yhdysvalloissa todella suosittuja underdog-elokuvan uomia, jossa päähän potkittu kasvaa päähänpotkijaksi. Tai päähän lyöjäksi. Tarinaa seurataan välinäytöksien muodossa matsien välillä, ja suurin osa otteluista käydään tavalla tai toisella muokatuissa olosuhteissa.

Jo normaalin vaikeusasteen valitseminen ei ole kuitenkaan suositeltavaa ensikertalaisille. Fight Night Champion lähtee siitä, että pelaaja tuntee jo niin Full Spectrum Control -ohjauksen kuin erilaiset nyrkkeilyn taktiikat. Ottelut seuraavat tarinaa, ja joskus tuomarit ovat lahjottuja, toisinaan Andrewn silmä aukeaa kesken ottelun ja sitä on suojeltava hinnalla millä hyvänsä. Miltei jokainen ottelu sisältää erilaiset parametrit voittoon, ja pakottavat lähestymään vastustajia uudella tavalla. Ne jotka ovat tottuneet vain heiluttamaan nyrkkejään ja toivomaan parasta saavat tarinan puolivälin tietämillä pahasti pataansa.

Syynä on kuitenkin pelaaja itse. Fight Night Champion käyttää jo edellisistä osista tuttua Full Spectrum Controllia, joka on jo nähty erilaisina versioina niin NHL- kuin FIFA-pelisarjoissa. Tämä tarkoittaa sitä että vasen tatti ohjaa jokaista iskua sekä kombinaatiota, oikean ohjatessa nyrkkeilijää. Ohjaustapa toimii loistavasti, ja vaikka erilaisten kombojen opettelemiseen menee aikansa, se sulautuu nopeasti osaksi selkärankaa. Ohjaus on myös looginen, ja isku jonka olettaisi lähtevän tietyllä liikkeellä, yleensä myös lähtee sieltä. Ongelma on iskun perille vieminen.

Ti-Ti-Tyy

Fight Night Championin pelityyli ei ole muuttunut merkittävästi edellisistä osista. Tosin tästä saa syyttää lajin luonnetta. Kaikki ottelut voitetaan vieläkin ovelilla vastaiskuilla, sekä nopeilla komboilla ja taktisilla perääntymisillä. Suojauksen ylläpito on tällä kertaa jatkuva pakko, sillä tekoäly on nyt oppinut etsimään joka ikisen aukon pelaajan suojauksesta ja käyttämään niitä hyväkseen. Tämä on merkittävä uudistus edellisiin osiin verrattuna, joissa tekoälyllä oli aina tietyt heikot kohdat joita hyödyntämällä mikä tahansa ottelu oli läpihuutojuttu.

Tämä tuo tekemisen meininkiä myös pelin kiitettyyn legacy-moodiin, jossa pelaajat luovat oman nyrkkeilijänsä ja aloittavat amatööritasolta, edeten kohti raskaan sarjan kuninkuutta. Tai kevyen, kaikki on kiinni siitä minkälaisen nyrkkeilijän haluaa luoda.

Legacy tuo pelimuotona käsien ulottuville kaiken sen, mitä ammattilaisnyrkkeilijän tulee huomioida uransa aikana. Pelkästään ottelusta toiseen eteneminen ei ole enää pääasia, ja taitavaa ottelijaa työllistävät nyt myös harjoitusleirit, sponsorisopimukset, ottelujen ajoittaminen, sekä loukkantumisten parantelu.

Tämä tuo legacyyn useita mielenkiintoisia aspekteja, sekä erilaisia päätöksiä. Otellako suuri sponsoriottelu loukkaantuneella kädellä? Kannattaako buukata kaksi ottelua peräkkäisinä viikkoina? Vääristä päätöksistä sakotetaan, sillä ottelija saattaa astella kehään kestävyys-tankki jo valmiiksi tyhjänä. Ja Fight Nightissa kaikessa on aina kyse staminasta.

Staminaa verottavat ottelussa niin iskut kuin torjunnatkin. Ja kehän ulkopuolella sitä vievät pois harjoittelu, harjoittelematta jättäminen, liian nopeasti toistuvat ottelut ynnä muut. Nämä toimivat myös käänteisesti sillä oikeanlainen harjoittelu rakentaa ottelijan kestävyyttä ja valmistaa häntä tärkeitä otteluja varten. Tästä johtuen legacy saattaa joskus tuntua näpräykseltä. Mutta hyvällä tavalla, jos sellaisesta pitää.

Let the bodies hit the floor

Fight Night Champion on kaksi peliä yhdessä. Yksinpeli on loistavaa draamaa erinomaisilla ääninäyttelijöillä, ja Andrew Bishopin tarinaa on ilo seurata vaikka pelisarja olisi jäänyt muuten tuntemattomaksi. Legacy puolestaan pureutuu nyrkkeilijöiden arkipäivän realiteetteihin, ja on pohjimmiltaan sama mikä on nähty jo edellisissä peleissä vaikkakin pienillä parannuksilla.

Kuten totuttua, grafiikka ja äänet ovat huipputasoa. Kovan iskun pystyy melkein tuntemaan hidastuksien aikana, ja selostajat ovat jatkuvasti tilanteessa mukana erien aikana. He myös tarjoavat jatkuvasti pieniä vihjeitä pelaajalle, jos tämä jää alakynteen. Uudistettuun ilmeeseen on myös tuotu joitakin uusia kuvakulmia, joista osa on hyödyttömiä sillä pelin kamera ei osaa koskaan päättää millä puolella kehää sen pitäisi olla. Suosittelen pysymään klassisessa kuvakulmassa tiukimmissa otteluissa.

Päivän päätteeksi Fight Night loistaa vielä moninpelillään. Mikään ei ole niin vaikea vastus, kuin toinen kokenut pelaaja pallon toisella puolella. Vaikuttaa siltä että pelin vanhat fanit ovat omineet myös Championin omakseen, ja tällä hetkellä online-pelimuotoa ei uskalla suositella aloittelijoille, ei ainakaan kunnes he ovat pyöräyttäneet niin tarinan kuin Legacyn läpi kovemmilla vaikeusasteilla.

Jos nyrkkeily on juttusi, tai jos olet edes etäisesti kiinnostunut lajista, Fight Night on tutustumisen arvoinen. Pelkästään yksinpelin tähden peliä ei silti kannata vielä hankkia, sillä selkeästi kokeilumielessä syntynyt kampanja on vain viisi tuntia pitkä. Toisaalta Legacy tarjoaa viihdettä kymmeniksi tunneiksi, ja pelin 50 lisensioitua ottelijaa tarjoavat mahdollisuuden sellaisiin revansseihin kuin Foreman-Holyfield tai Ali-Frazier. Jos nimet sanovat yhtään mitään, olet luultavasti kohdeyleisöä.

Lisää aiheesta

Fight Night Round 4 (PS3, 360)

Kun Fight Night –sarja on vihdoin tekemässä oikeaa harppaustaan tämän sukupolven pelilaitteille, paineet ovat melkoiset. Edellisosa sai lähes yleismaailmallista ylistystä, mutta tästä pelästymättä kehitystiimi lähti tekemään suuria uudistuksia. Tuliko parempi, vai olisiko se pyörä sittenkin kannattanut jättää entiselleen?