Uusimmat

Final Fantasy: Crystal Chronicles (GC)

17.03.2004 00:00 Muropaketin toimitus

eDomen arvostelussa Final Fantasy: Crystal Chronicles

Square Enixin kehittämä Final Fantasy –sarja alkaa olla pelimaailmassa jo käsite. Sen viimeisimmät edustajat ovat viihtyneet Sonyn konsoleilla ja myyneet miljoonia kopioita. Taannoin Square Enix kuitenkin paikkasi tulehtuneet välinsä Nintendoon ja ryhtyi työstämään Final Fantasy Crystal Chroniclesiksi ristittyä Gamecube-peliä. Ensimmäinen Nintendo-konsolille julkaistava Final Fantasy –seikkailu vuosiin on herättänyt runsaasti mielenkiintoa. Valitettavasti lopputulos ei vastaa ennakko-odotuksia, sillä uusi alusta on innostanut pelintekijät muutamiin epäonnistuneisiin kokeiluihin.

Kastetta etsimässä

Pelin tapahtumat sijoittuvat fantasiamaailmaan, jonka on vallannut älyllisten olentojen elinvoimaa imevä miasmaksi kutsuttu aine. Se pakottaa asukkaat pysyttelemään kylissä, joita suojaavat suuret maagiset kristallit. Niiden voima ei kuitenkaan ole ehtymätön, vaan jokaisen kylän on kerran vuodessa lähetettävä retkikunta etsimään salaperäisten kasvien tuottamaa kastetta suojakilven ylläpitämiseksi. Koska magia mitä ilmeisimmin houkuttelee hirviöitä puoleensa, kasteen keruupaikat ovat poikkeuksetta vihamielisten olentojen kansoittamia. Kristallikaravaanien matkat muodostuvat siis aina varsin perinteisiksi fantasiaseikkailuiksi, jotka tarjoavat pelaajille paikkoja tutkittaviksi, aarteita etsittäväksi ja vihollisia lahdattaviksi.

Tarina on rakennettu yhden kylän vuosittaisten etsintäretkien ympärille. Se lähtee liikkeelle hyvin simppelisti, mutta paisuu vähitellen erilaisten satunnaiskohtaamisten myötä laajemmaksi ja monivivahteisemmaksi. Varsinaisten Final Fantasy –pelien charmia ja persoonallisuutta juoni ei kuitenkaan saavuta missään vaiheessa, vaan monet tapahtumat tuntuvat pelaajan kannalta melko yhdentekeviltä. Pääsyynä tähän on pelin jäykkä perusrakenne, jonka vuoksi tarina etenee pahasti töksähdellen.

Nopea ja yksinkertainen hahmonluonti-systeemi antaa pelaajan valita sankarin rodun neljän ja perheen ammatin kymmenen vaihtoehdon joukosta. Tämän jälkeen pelaajalla on edessään maailmankartta, jolla liikkuminen hoidetaan valitsemalla haluttu suunta parista-kolmesta mahdollisesta. Satamien, muiden kaupunkien ja maagista vettä tuottavien kasvien kasvupaikkojen paikallistaminen ei siis vaadi minkäänlaista tutkimusmatkailua, vaan kaikki reitit ja etenemisjärjestys ovat etukäteen määrättyjä.

Mukava moninpeli

Ylivoimaisesti suurin osa peliajasta kuluu seikkailullisissa kentissä, joiden pääasiallista antia on hirviöiden surmaaminen. Final Fantasy –peleille ominaista taktista, vuoropohjaista taistelusysteemiä odottaneet joutuvat kuitenkin pettymään, sillä Crystal Chronicles on tyyliltään suoraviivainen toimintaroolipeli. Kohtaamisia varten ei siirrytä erilliseen taistelunäkymään, vaan ne hoidetaan varsinaisella kartalla reaaliaikaisesti. Käytännössä vihollisten kurittaminen tarkoittaa siis ympäriinsä juoksentelemista, loitsujen heittelyä ja aseiden heiluttelua. Touhu on erittäin yksinkertaista eikä järin antoisaa.

Kenttien puisevuutta lisäävät niiden sekava rakenne ja mielikuvituksettomat yksityiskohdat. Varsinkin laajemmissa ympäristöissä kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa, sillä pelaajalla ei ole tukenaan minkäänlaista karttaa. Lisäksi pelintekijät ovat luottaneet aivan liikaa taistelusysteemin vetovoimaan ja maustaneet kenttiä vain satunnaisilla pikkupulmilla. Ne ovat useimmiten turhan yksinkertaisia tarjotakseen minkäänlaista viihdearvoa ja älykkäitä ratkaisuita toistetaan kyllästymiseen saakka. Onneksi kentissä on sentään riittävästi vaihtelua, jotta paikasta toiseen siirtyminen tuntuu mielekkäältä. Samojen paikkojen tahkoaminen moneen otteeseen kaikkien tarjolla olevien artefaktien keräämiseksi on sen sijaan todella turhauttavaa.

Puolivillaisten ideoiden vastapainoksi paketista löytyy myös muutamia onnistuneita uutuuksia. Niistä merkittävin on magiasysteemi, joka antaa pelaajalle mahdollisuuden etsiä uusia loitsuja perustaikoja yhdistelemällä. Löydettäviä vaihtoehtoja olisi tosin mukava olla enemmänkin. Mielenkiintoinen ajatus on myös uusien esineiden tekeminen kentistä löytyviä kaavoja ja ainesosia yhdistelemällä. Tämäkin on tosin melko kaavamaista touhua eikä anna pelaajalle minkäänlaista tilaisuutta hyödyntää omaa luovuuttaan. Pelin omaperäisestä maailmasta ja sen asukkaista on sen sijaan mahdotonta löytää mitään valittamisen aihetta.

Kehitystiimille on nostettava hattua myös Gamecuben ja Game Boy Advancen yhdistämismahdollisuuden luovasta käytöstä. Crystal Chroniclesin seikkailuun pääsee nimittäin käsiksi myös moninpelinä, kunhan jokaisella osanottajalla on käytössään oma, Gamecubeen yhdistettävä käsikonsolinsa. Tällöin kunkin pelaajan pelitekninen informaatio löytyy hänen GBA:nsa ruudulta ja kenttiin liittyy erikoistavoitteita, joihin pyrkimällä osanottajat voivat yhteistyön ohella hieman kilvoitella keskenään. Yksinpelinä hieman puiseva seikkailu muuttuukin useamman hengen voimin mainioksi peliviihteeksi. Itse asiassa tulokas tuntuu olevan suunniteltu juuri moninpeliä silmällä pitäen.

Kummallinen pelattavuus häiritsee

Teknisellä puolella pelin pahin kompastuskivi on pelattavuus, joka kärsii muutamista täysin järjettömistä ratkaisuista. Yksinpelissä päähenkilöä seuraa pörröinen moogle-otus, jonka tärkeimpänä tehtävänä on seurata sankarikokelasta ja kantaa maagisen veden astiaa. Valitettavasti seuralainen liikkuu sen verran viiveellä, että pelaajan on jatkuvasti hidasteltava pysyäkseen miasmalta suojaavan kehän sisäpuolella. Lisäksi pelinäkymä ei seuraa sankaria, vaan maagista astiaa. Moninpelissä ratkaisu on toimiva, mutta sooloseikkailussa se johtaa siihen, että päähenkilö vaeltaa jatkuvasti kuvaruudun laitamilla ja pelaaja näkee edessä avautuvaa maastoa vain muutaman askeleen verran. Ikäviä yllätyksiä tuleekin vastaan säännöllisin väliajoin.

Myöskään kontrollisysteemi ei ole erityisen onnistunut. Oikeastaan kaikki säännöllisesti tarvittavat toiminnot, eli hyökkääminen, puolustautuminen ja loitsut, löytyvät saman napin takaa. Kullakin hetkellä käytössä oleva vaihtoehto valitaan liipaisimien avulla. Pienen totuttelun jälkeen tämä onnistuu ilman mainittavia virheitä, mutta kankeudestaan systeemi ei pääse missään vaiheessa eroon. Varsinkin hyökkäysten ja torjuntojen sujuva yhdisteleminen on käytännössä mahdotonta.

Muuten peli on teknisesti mallikelpoinen kokonaisuus. Sankari tottelee kontrolleja moitteettomasti ja käyttöliittymästä löytyy kaikki tarvittava informaatio vaivatta. Upean grafiikkansa ansiosta tulokas nousee toistaiseksi näyttävimmäksi Final Fantasy –julkaisuksi eikä äänipuolellakaan ole tingitty laatuvaatimuksista. Osa taustamusiikeista on tosin kärsinyt hieman laulukielen vaihduttua japanista englantiin, mutta audiovisuaalisena kokemuksena peli kuuluu joka tapauksessa Gamecuben parhammistoon.

Final Fantasy –tiimi on Crystal Chroniclesissa yrittänyt viedä luomustaan hieman uusille urille. Valitettavasti läheskään kaikki kokeilut eivät ole kannattaneet, vaan tulokkaan yksinpeli kärsii niin jäykästä perusrakenteesta, huonosta kenttäsuunnittelusta kuin epäonnistuneista pelillisistä ratkaisuistakin. Sooloseikkailuna Crystal Chronicles jääkin kauas maineikkaista edeltäjistään. Moninpeliksi sopivaa roolipeliviihdettä kaipaaville tulokas on sen sijaan yksi parhaita konsolijulkaisuita.

-Mikko Karvonen