Final Fantasy VI Advance (DS, GBA)
Square-Enixin kulttuuritekojen sarja jatkuu. GBA-käsikonsolille on tähän mennessä julkaistu sarjan SNES-ajan kaksi ensimmäistä osaa, eli nelonen ja vitonen. Nyt vuorossa on katraan suurin, kaunein ja komein eli kuudes osa. Tätä herkkua on aiemmin ollut Euroopassa tarjolla ainoastaan PlayStation-uudelleenversiointina, johon verrattuna GBA-versio on monessa mielessä huomattavasti parempi.
Final Fantasy VI nauttii sarjan ystävien keskuudessa suurta kulttimainetta, eikä syyttä. Vaikka pelillä on ikää jo toistakymmentä vuotta, ovat monet sen tarinankerronnallisista ja pelillisistä oivalluksista silti edelleen hämmästyttäviä ja vertaansa vailla. Kuudes osa oli myös omalla tavallaan kahden eri aikakauden loppu. Se oli viimeinen SNES:lle ilmestynyt Final Fantasy, ja samalla viimeinen Final Fantasy, jonka parissa sarjan alkuperäinen hahmosuunnittelija Yoshitaka Amano työskenteli.
Pelin tarina saa alkunsa Narshen hyisessä kaivoskaupungissa, johon ilkeän keisari Gestahlin joukot hyökkäävät. Joukoilla on mukanaan orjapantaa kantava tyttö, Terra, jonka kerrotaan hallitsevia hurjia taikavoimia. Kuten arvata saattaa, imperiumin täsmäisku ei yllättävien käänteiden vuoksi suju ihan suunnitelmien mukaan. Pelaaja saakin pian tehtäväkseen sekä selvittää muistinsa menettäneen Terra-tyttösen menneisyydessä piilevät salaisuudet että pistää kapuloita ilkeämielisen keisarikunnan suunnitelmien rattaisiin.
Perinteisenä alkavasta tarinasta ei puutu draamaa tai yllättäviä juonenkäänteitä. Matkan varrella Terran mukaan lyöttäytyy parhaimmillaan jopa kolmetoista eri hahmoa. Määrä ei edes ole korvannut laatua, vaan monipuolisuudeltaan ja taustoiltaan tämä joukkio on ehdottomasti FF-sarjan laadukkain.
Tulta päin
Pohjimmiltaan Final Fantasy VI toimii kuten mikä tahansa lajityypin edustaja. Sankarijoukkiota liikutellaan maailmankartalla, luolastoissa ja kaupungeissa. Välillä, eli usein, setvitään tyhjästä alkavia satunnaistaisteluita. Taisteluun osallistuu kerrallaan neljä urhoa, ja peli hyödyntää jo nelososassa esiteltyä Active Time Battleksi kutsuttua järjestelmää. Taistelu tapahtuu reaaliajassa, mutta jokaisella hahmolla on nopeudesta riippuvainen mittari joka määrittää milloin nämä saavat toimia. Käytännössä tappelu siis koostuu siitä, että sankarit ja vastassa olevat mörököllit läiskivät toisiaan vuorotellen erilaisilla hyökkäyksillä. Jokaisella hahmolla on omat erikoiskykynsä, mutta tärkeimmät loitsut ja ominaisuudet voi ajan myötä opettaa kenelle tahansa.
Satunnaistaistelut ovat kaikessa toimivuudessaankin pelin ehdottomasti suurin ja käytännössä ainoa kompastuskivi. Tappeluita piisaa pahimmillaan muutaman askeleen välein. Erityisesti alkuvaiheessa peli rytmittää tarinaa niin, että monissa paikoissa satunnaistaisteluista ei saa lainkaan kokemusta. Taistelut ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi helppoja, kunhan hahmojen kykyjä osaa hyödyntää. Tappelutiheys ei muutenkaan juuri poikkea esimerkiksi sarjan nelos- tai vitososista.
Kaikilta muilta osa-alueiltaan Final Fantasy VI Advance onkin sitten täyttä timanttia. Se on monessa mielessä Final Fantasy -sarjan paras osa, ja monilta osa-alueiltaan edelleen lajityyppinsä merkkipaalu. Kaiken lisäksi tämä kolmetoista vuotta vanha peli on kestänyt ajan hammasta äärettömän hyvin myös tekniikkarintamalla, eikä eroa muista GBA-ajan roolipeleistä kuin korkeintaan edukseen. Kaiken tämän kruunaavat Squaren hovisäveltäjä Nobuo Uematsun ikimuistoiset musiikkikappaleet.
Ikimuistoisia henkilöhahmoja, kauniita musiikkikappaleita, yllättäviä juonenkäänteitä ja tarinankerronnallisia koukeroita tarjoava Final Fantasy VI Advance on ehdottomasti pakko-ostos jokaiselle Nintendon käsikonsolin omistavalle roolipelaajalle. Advance-versio ei jätä kylmäksi edes arpisia FF-veteraaneja: se nimittäin tarjoaa kieliopillisten korjauksien lisäksi uusia Esper-olentoja ja kaksi täysin uutta luolastoa.
Tekijä: Square-Enix
Julkaisija: Nintendo
Testattu: GBA/Nintendo DS
Saatavilla: GBA
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://ffvi.nintendo.com
Tero Lehtiniemi
Final Fantasyt ja miksi juuri osa VI?
Final Fantasy on pelisarja, johon hyvin pitkään henkilöityi JRPG:inä tunnettu japanilaisten konsoliroolipelien lajityyppi, erityisesti länsimaissa. Sarjan alkutaival ei suinkaan ollut ruusuilla tanssimista, vaan ensimmäinen Final Fantasy sai nimensä siitä, että sen oli tarkoitus olla aikaisempien peliensä kanssa pahasti epäonnistuneen ja jo konkurssikypsän Squaresoftin viimeinen peli. Vanha sanonta, jonka mukaan nimi on enne, ei tällä kertaa siis pitänytkään paikkaansa.
Kaksikymmenvuotisen historiansa aikana pelisarja on käynyt läpi monia alustoja, eikä sarjan matka aina ole ollut pelkkää ylämäkeä. Sarjan kolme ensimmäistä, NES:lle ilmestynyttä osaa olivat vielä suhteellisen perinteisiä lajityyppinsä edustajia. Todelliset kyntensä sarja näytti vasta SNES:lle vuonna 1991 ilmestyneen neljännen osan myötä. Final Fantasy VI käytännössä synnytti lajityypin uudelleen monella tapaa. Se hyödynsi SNES:in ominaisuuksia täysipainoisesti, hylkäsi yksinkertaiset maailmanpelastustarinat ja antoi tilalle hahmokeskeisen, koukeroisen ja lajityypin perinteisen tarinankerronnan rajat ylittävän tarinan. Sarjan viides osa jäi moninaisista syistä eräänlaiseksi väliinputoajaksi, joskaan ei sekään ole missään tapauksessa huono peli.
SNES-ajan ja monien mielestä koko sarjan historian merkittävin osa on kuitenkin Final Fantasy VI. Syitä on monia, joista päällimmäinen on se että peli tekee käytännössä kaiken komeammin ja kauniimmin kuin erinomaisena pidetty neljäs osa. Samalla jatkaa nelososan viitoittamaa tietä tasolle, jota harva lajityypin peli edes pystyisi kuvitella saavuttavansa. Squaren alkuperäinen hahmosuunnittelija Yoshitaka Amano teki uransa huippusuorituksen luomalla laajan, syvällisen, persoonallisen ja humoristisen sankariporukan, joka pitää edelleen sarjan kärkipaikkaa sekä määrällisesti että laadullisesti. Henkilöhahmojen laatu ei rajoitu pelkästään sankariporukkaan itseensä, vaan myös pelin pääpahis Kefka on persoonansa ja puhtaan pahansuopuutensa myötä JRPG-pahisten kuningas.
Henkilöhahmojen lisäksi Final Fantasy VI loistaa myös tarinankerronnassa. Poukkoileva, ennennäkemättömiä tarinankerronnallisia muotoja ja dramaattisia käänteitä tarjonnut tarina oli aikanaan täysin vertaansa vailla. Peli oli tasapainotettu erinomaisesti, ollen tarpeeksi haastava muttei missään vaiheessa liian helppo.
Final Fantasy -sarjan kruunua on ehdotettu kahdelle pelille, sarjan kuudennelle ja seitsemännelle osalle. Myyntiluvullisesti ja maailmanmaineen kannalta sarjan seitsemännellä osalla on toki etumatkaa, mutta tämä selittyy monilla asioilla. Esimerkiksi Final Fantasy VII oli sarjan ensimmäinen Euroopassa julkaistu osa. Välianimaatioita hyödyttävän, lähes elokuvamaisen tehokkaan tarinankerrontansa ansiosta se oli myös audiovisuaalisesti erittäin vaikuttava.
VII kuitenkin häviää selkeästi sarjan kuudennelle osalle esimerkiksi henkilöhahmojen saralla ja hahmonkehityksessä. On periaatteessa puhtaasti makuasia kumpaa osista pitää parempana. Yksi asia on kuitenkin selvä: molemmat ovat erinomaisia pelejä, jotka kuuluvat jokaisen JRPG-ystävän yleissivistykseen. Samoin selvää on myös se, että Final Fantasy VI Advance on GBA:n ja samalla myös DS:n paras roolipeli.
Lue lisää eDomesta
Final Fantasy IV Advance (GBA)
Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII -ennakko (PS2)
Final Fantasy: Crystal Chronicles (GC)
Final Fantasy Tactics Advance (GBA)
Lisää Final Fantasy –juttuja eDomesta
