Uusimmat

Final Fantasy VIII (PSX)

09.12.1999 23:17 Jukka O. Kauppinen

Kun Squaresoftin viimeisin mestariteos, Final Fantasy VIII löysi tiensä kauppoihin asti, kaikki tiesivät jo silloin täsmälleen mistä oli kysymys. Peli on kuitenkin sen verran loistavasti toteutettu, että luomme teokseen hieman tarkemman silmäyksen ja mahdollisesti jopa kritisoimme muutamia ominaisuuksia.

Kun ensimmäisen kiekon lataa pleikkariin ja istahtaa katselemaan alkuelokuvaa, joutuu leukaansa keräilemään lattialta, mikäli ei ole osannut odottaa mitä tuleman pitää. Square ei ole jättänyt mitään sattuman varaan, vaan koukuttaa yleisönsä välittömästi. Tämän jälkeen ei olekaan asiaa mihinkään seuraavaan viiteen tuntiin. Mukaantempaavan alun avulla onnistutaan myös tutustuttamaan pelaaja päähenkilöön tehokkaasti. Monipuolinen tarina on valmis alkamaan. Itse asiassa tarina alkaa heti, kun alkudemo pyörähtää käyntiin.

Vaikka pelattavia hahmoja on välillä jopa kymmenen, tarinan pääpaino on kuitenkin kahden hahmon välisessä romanssissa. Squall Leonhart on jutun sankari, kuoreensa vetäytyvä yksinäinen susi, joka pelin kuluessa rakastuu Rinoa Heartilly -nimiseen tyttöseen. Uusi kokemus nuorelle soturille avartaa hänen maailmankatsomustaan ja laittaa pohtimaan yksinäisyyden hyviä ja huonoja puolia uudessa valossa. Rinoa on huomattavasti tunneperäisempi henkilö, eikä näe asioita niin mustavalkoisena kuin Squall. Nämä kaksi tapaavat toisensa sattumalta sota-akatemian valmistuville kadeteille järjestetyissä tanssiaisissa ja kipinät sinkoilevat välittömästi.

Muita hahmoja ilmestyy tasaisesti ennen ja jälkeen Rinoan ensitapaamisen. Quistis Trepe on heistä ensimmäinen ja on pelin alkupuolella Squallin kouluttaja. Kadetista on kuitenkin matkaa täysivaltaiseksi SeeD -soturiksi ja arvovaltaa täytyy käydä ansaitsemassa parissakin kohteessa ennenkuin valmistujaistilaisuus koittaa. Mukaan tehtäviin lähtevät Seifer Almasy, kaveri, joka alkudemossa silpaisee Squallin naamariin ilkeännäköisen ventin, sekä Zell Dincht. Seifer on jotakuinkin töykeä ja vaikkakin soturina synnynnäinen, on hänellä vaikeuksia kontrolloida temperamenttiaan. Seiferillä on kuitenkin ässiä hihassa, jotka paljastetaan tarkoin harkituissa paikoissa ja sopivan yllättäen pelaajalle. Zell on vähintään yhtä kuumapäinen, mutta rehellinen ja aseinaan hänellä on pelkät nyrkit. Impulsiivista toimintaa on luvassa Zellin puolelta. Myöhemmin mukaan ilmestyvät vielä Selphie Tilmitt ja Irvine Kinneas, joiden välillä näyttäisi myös olevan jotain, ainakin jos Irvineltä kysytään. Ampuma-ase ekspertti on kuulu ampumataitojensa ohella myös naisten seurassa viihtymisestään. Selphie taas on huoleton tyttö, joka tuntuu olevan täysin väärässä paikassa sota-akatemiassa viattoman luonteensa takia. Sitten on tietysti Laguna Loire, mies, jonka kohtalo mystisesti kietoutuu Squallin kohtaloon. Lagunaan törmää pelissä muutamaan kertaan ns. unimaailmassa. Viimeisenä on pelin arkkivihollinen, velhotar Edea. Hahmosta käy ilmi varsin monenkirjavia asioita pelin kuluessa ja hän liittyykin päähenkilöiden menneisyyteen melko yllättävällä tavalla.

 

Pelin kontrollit ovat selkeitä ja hyvin toteutettu tutorial -osuus opettaa uusia asioita aina niiden käydessä ajankohtaiseksi. Valikkopohjainen taistelusysteemi toimii hyvin ja monipuolistaa rähinöitä. Uutena juttuna pelissä on junction -toiminto, joka mahdollistaa magian kytkemisen hahmon ominaisuuksiin. Ensin on kuitenkin kytkettävä hahmoon Guardian Force tai GF. GF:t ovat puolijumalten tai demonien kaltaisia olentoja, joilla on suuria voimia. Taistelun aikana hahmoon kytkettyjä Guardian Forceja voi kutsua paikalle tappelemaan hahmon puolesta ja yleensä jälkeä syntyy.

Magian kytkemisellä voi hahmoja yksilöidä varsin pitkälle. Toiminnon avulla saatavia yhdistelmiä on todella paljon. Alkuun hieman hankalalta tuntunut systeemi kannattaa opiskella juurta jaksaen joko manuaalista tai pelin itsensä sisältämästä ohjeistosta, sillä sen tuoma hyöty on jaksamisen arvoista. Muiltakin osin taistelut toimivat mukavan näköisesti, mutta jossain vaiheessa animaatioihin kieltämättä hieman kyllästyy, varsinkin kun niitä ei voi ylikään hypätä. Eritoten vahvempia vastustajia vastaan tapeltaessa homma alkaa tympimään, kun itse mättö kestää oikeaa aikaa vartin verran. Viidessätoista minuutissa saattaa hyvinkin ehtiä katsomaan GF:n kutsumisesta seuraavan animaation kymmenisen kertaa. Onneksi kaikki GF:t ovat erilaisia ja animaatiot vaihtelevat, mutta uutuudenviehätyksen mentyä animointi alkaa lähinnä väsyttämään silmiä.

 

Graafisesti peli on todella näyttävä. Tästä ei varmasti Playstationin resoluutiolla kuvan laatu parane. Taustoissa on selvästi nähty paljon vaivaa oikean tunnelman saavuttamiseksi ja onnistuttu siinä. Kaupungit ovat jokainen niin omanlaisiansa että kaukomatkailun tunnelma on käsin kosketeltavissa. Lukuisat tapahtumien välillä näytettävät elokuvanpätkät tuovat myös oman mausteensa peliin. Tunnelmapuolen onnistumisia on myös tunne siitä, että koko maailma elää ympärillä omaa elämäänsä. Vaikka juoni kuljettaa välillä pelaajaa suoraviivaisesti paikasta toiseen, ei mikään kuitenkaan estä tekemästä asioita neuvojen vastaisesti. Lähes koska tahansa voi mennä käymään missä tahansa ja keskustella paikallisten kanssa. Yllättävän usein asukeilla on jotain uutta sanottavaa. Keskustelu on muutoinkin suuri tekijä pelissä. Aina kannattaa puhua kaikille, toisinaan jopa useita kertoja peräkkäin saadakseen kaiken mahdollisen tiedon käyttöönsä.

Tämän verran tästä pelistä oli asiaa. Koskapa itselläni on vielä yhden levyn verran peliä jäljellä, en teille ikävä kyllä voi loppuratkaisua paljastaa. Peliä on ennusteltu kaikkien aikojen myydyimmäksi peliksi tulevaisuudessa, enkä lainkaan ihmettelisi jos niin pääsisi käymään. Roolipeleistä ja seikkailuista pitäville on Final Fantasy VIII joka tapauksessa pakollinen hankinta.

 

Tekijä: Squaresoft

Julkaisija: Squaresoft

Kotisivu: Final Fantasy VIII