UUSIMMAT

Final Fantasy XIV A Realm Reborn (PC, PS3, PS4)

21.07.2014 17:15 | Eric Hartin

Tekijä: Square Enix
Julkaisija: Square Enix
Testattu: Windows 7, Intel i5 760 @ 2,80 Ghz, Geforce GTX750, 8 Gt keskusmuistia
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4
Pelaajia: tuhansia
Pelin kotisivu: http://www.finalfantasyxiv.com
Arvostelija: Eric Hartin

 

Alkuperäinen Final Fantasy XIV oli surullisenkuuluisa tapaus. Se oli nettiroolipeli, joka oli toisaalta puoliksi valmis, toisaalta täynnä uskomattomia suunnitteluvirheitä. Sen kohtalo oli Domessa sama kuin Archlord-morpilla – kukaan ei suostunut edes kokeilemaan koko peliä.

Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on kaikin puolin uusittu versio mahalaskun tehneestä esiversiostaan. Se sisältää rutkasti uutta sisältöä, uusitun grafiikkamoottorin ja on yleisesti ottaen kaikin tavoin järkevöitetty versio alkuperäisestä Final Fantasy XIV:stä.

Juoni on uusittu heijastamaan tätä muutosta. Alkuperäinen Final Fantasy XIV päättyi maailmanloppuun, jossa toinen fantasiamaan kuista mätkähti maahan aiheuttaen kaaosta ja tuhoa. Uusi aikakausi alkoi… Ja harvat pelastuneet pääsivät rakentamaan kotejaan pala palalta uusiksi. Kummallisesti kukaan ei muista mitä maailmanlopun aikoihin tarkalleen tapahtui. Tämän selvittämiseen kulutetaankin iso osa alun juonitapahtumista.

Tuttua huttua

Ensimmäisen mahalaskun jälkeen Square Enixillä on selvästi vilkuiltu kilpailijoita. Vaikka maailma on täynnä Final Fantasystä tuttuja elementtejä, kuten moogleja sekä chocoboja, ovat kehittäjät ottaneet elementtejä niin World of Warcraftista, Riftistä että monesta muustakin genren merkkipaalusta.

Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on alkuun hyvinkin perinteinen World of Warcraftin aikakauden jälkeinen nettirope. Vihreänä paikalle saapuneelle pelaajalle annetaan heti niinkin vaikeita tehtäviä kuin leipien ja viestien kuskaamista paikasta toiseen. Suurimpana erona perinteisempiin teoksiin FF14 kannustaa käyttämään padia. Vaikka peli tarjoaa sekä näppäimistöpelaajille että ohjainpelaajille oman käyttöliittymänsä, on padikäyttöliittymä mietitty selkeästi pidemmälle.

Pieniä muutoksia kaavaan

Luokkajärjestelmä on yhdistelmä sekä vanhoista Final Fantasyistä tuttua ammattijärjestelmää että monesta MMO:sta tuttua tankki-parantaja-lämäntekijä-järjestelmää. Käytännössä järjestelmä toimii näin: pelaaja valitsee luokan, joka määrää asetyypin sekä keskimääräisen funktion tiimissä. Luokka ei kuitenkaan ole kiveen hakattu: sitä voi vaihtaa lennossa, mikä kannattaa. Ei vain siksi, että näkee nopeasti mitä aidan toisella puolella on, vaan myös siksi, että tiimi- ja soolotaisteluissa vaaditaan erilaisia ammatteja ja taitoja.

Ammateilla on pelkän taitojen napsuttelun lisäksi omat pienet erikoisuutensa. Siinä missä yksi ammateista vaatii pilkuntarkkaa taitojen yhdistelyä tietyissä järjestyksissä, toisen päätapa tehdä vauriota on hyökätä vastustajaa päin tietystä kulmasta. Pieniä muutoksia ehkä, mutta ne tuovat taisteluihin variaatiota.

Perinteisten taisteluammattien lisäksi mukana on muun muassa kokkia ja kalastajaa. Sen sijaan, että nämä ammatit tulisivat taisteluammattien kylkeen, ne ovat omia luokkiaan, joita joutuu nostamaan tasossa. Se on omalla tavallaan ärsyttävää, sillä kalastajan vapa kädessä ei ole aina helppoa puolustautua yllätyksiltä, joita maailma on pullollaan. Onneksi varusteiden vaihtoon tarjotaan pikavalintoja, etteivät yllärit käy kohtalokkaiksi. Joskus näin silti tapahtuu.

Kuukausimaksullinen fantasia

Jos alkuperäisen Final Fantasy XIV:n tehtävätarjonta oli vähäistä, A Realm Reborn pommittaa potentiaalisia tehtäviään heti alusta lähtien. On grindausta, questailua, ryhmäluolastoa sekä avoimen maailman valtauksia, jotka kovasti muistuttavat Riftin vastaavia. Toteutus on Final Fantasy -mausteista huolimatta kovinkin perinteistä. Vaikka kaikki toimiikin kuin junan vessa, meno tuntuu monesti jo vähän liiankin nähdyltä. Pientä piristysruisketta hommaan tuo tuttua japskiropedraamaa sisältävät pääjuonitehtävät, mutta nekin ovat alkutaipaleella harvassa.

Loppupeleissä Final Fantasy XIV: A Realm Rebornin ongelman voi summata täten: ellei ole juuri Final Fantasy -troopeista innostunut, löytää ihan yhtä hyviä pelejä muualtakin halvemmalla tai jopa ilmaiseksi. A Realm Reborn ei valitettavasti tee kuukausimaksunsa eteen juuri muuta kuin tarjoaa hieman erilaisen näkemyksen Tolkienin fantasiamähinöihin.

Se onkin A Realm Rebornin suurin ongelma. Kuka jaksaa maksaa kuukausimaksua pelistä, joka ei tarjoa hintansa eteen kilpailijoista poikkeavaa tai huomattavasti parempaa kokemusta?

 

Toinen mielipide (PS4)

Kuten Ericin arvostelusta voi lukea, Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on PC:llä hankalassa seurassa. Laadukkaita morppeja riittää ruuhkaksi asti, iso osa niistä ilmaisia. Miksi pelata kuukausimaksullista peliä, joka ei ole World of Warcraft, jos esimerkiksi Riftin tasoista teosta voi tahkota ilman eri maksua?

Kilpailijoihin nähden Final Fantasy -morpilla on kuitenkin yksi vinha etu. Se nimittäin pyörähtää tietokoneen lisäksi myös PlayStation 3 – ja PlayStation 4 -konsoleilla. Kuinka sujuvasti tämä padiohjaimella sitten tapahtuukaan, on sitten avainkysymys ja samalla yksi selitys sille, että niin harva lajityypin edustaja ilmestyy lainkaan konsolilaitteille.

Morpeille tyypillisen nappipaljouden keskellä meinaakin aluksi mennä sormi suuhun. Etenkin, kun ohjeita tietyistä käyttöliittymän yksityiskohdista jaetaan hitusen nihkeästi. Myönnän auliisti, että ensimmäisen tunnin parin ajan ohjausmetodi aiheutti lähinnä epätoivoisia tunteita. Onneksi harjoitus teki metsurin tässäkin tapauksessa ja vähitellen lajityypille harvinaisempi ohjausmetodi upposi selkärankaan.

Puskurinappeja ja liipaisimia hyödyntämällä on leivottu kasaan metodi, jonka avulla on mahdollista hallita tyydyttävällä tasolla toimiva morppiohjaus. Toki ongelmiakin riittää. Esimerkiksi kohteen valinta tuntuu tuntikausienkin tahkoamisen jälkeen yhä hankalalta, eikä esimerkiksi karttanäkymän tai inventaarion selaamista olla saatu toimimaan sen paremmin. Kokonaisuutena ohjaus toimii kuitenkin niin hyvin, ettei se tule hauskanpidon tielle. Kiitoksen arvoinen suoritus kaiken kaikkiaan, yhtä suurta ongelmaa lukuun ottamatta.

Moninpelattavasta roolipelistä kun on kyse, on sosiaalisella kanssakäymisellä iso rooli pelin viehätyksessä. Vaikka tarjolla on jos jonkinlaista kirjoittamisen apuvälinettä, ei padi ole oikea työkalu tekstin tuottamiseen. Entäs äänikommunikaatio? No sitähän ei tueta, joten ainoa vaihtoehto on tuttu porukka ja tsättäily pelin ulkopuolisilla apuvälineillä. Tämä on valtava puute, joka uhkaa tappaa koko yhdessä pelaamisen riemun.

Nämä rajoitteet kun on tiedossa, voi pohtia itse peliä. Morppimittakaavassa Final Fantasy XIV on ihan mallikas suoritus. Tekemistä riittää varsinkin alkuvaiheessa ruuhkaksi saakka. Vaikutteita on otettu oikealta ja vasemmalta, yleensä hyvään malliin. Etenkin tarinasta ja dialogista paistava japanilaisuus on näkökulmasta riippuen hyvä tai huono asia. Kokonaisuus on joka tapauksessa sen verran länsimainen, ettei animeyliannostus lyö päälle.

Tärkein kysymys kuuluu joka tapauksessa: pelaisinko, ja maksaisinko tästä oikeaa rahaa? Vastauskin on lopulta helppo antaa. Jos pöydälläni ei hyrräisi tehokas peli-PC, eikä takana olisi vuosia hukattua elämää PC-morppien parissa, pelaisin ja maksaisinkin. Ylväälle PC-herrarodulle täällä ei ole mitään nähtävää, mutta konsolitalonpoikain viihdykkeeksi Final Fantasy XIV: A Realm Reborn kelpaa oikein hyvin.

Juho Anttila

 

Lisää aiheesta

Dissidia 012 Final Fantasy (PSP)

Final Fantasy IV: The Complete Collection (PSP)

Final Fantasy X/X-2 HD Remaster (PS3, PSV)

Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360)

Final Fantasy: The 4 Heroes of Light (DS)

Lightning Returns: Final Fantasy XIII (PS3, Xbox 360)

Theatrhythm Final Fantasy (3DS)

 

Keskustelu

Aika rankkaa tekstiä, kun itselleni tämä on juurikin se morppi, missä jaksaa engameakin tahkota. Pelaaminen sujuu oikein mukavasti konsolilla, ja tekemistä on paljon. Ps4 version voi vaikka tökätä hdmi:llä näyttöön kiinni, ja näppiksen ja hiiren kanssa se on melkeimpä yksi yhteen tietokoneversion kanssa. Mitä kuukausimaksuissa peli ottaa eroa kanssakilpailijoihin on se, peliä päivitetään urakalla. Ne kun tuntuvat sisältävän sellaisen normiwowilisärin verran tavaraa, ja tälläistä en ole ennen nähnyt. Loppui itseltäkin lotron pelaaminen kesken sen jälkeen, kun siitä tuli f2p, mutta tästä voi jo jotain maksaa.

Täytyy tuosta kommunikoinnista mainita että PS4 ja ymmärtääkseni PS3 versiotakin voi peltaa ihan näppis+hiiri yhdistelmällä ja jos padilla pelaa niin näppäimistön voi pistää vain kirjoittamista varten kaveriksi.

Joten kyllä se chattaily ihan konsolillakin sujuu vaikka saattaa joutua sijoittamaan muutaman lisäeuron mikäli ei ennestään kyseisiä vermeitä konsolilleen omista.

Tuli pelattua uudelleenjulkaisun yhteydessä pari kuukautta.

Peli on graafisesti näyttävä. Valaistusefektit ovat upeita. Japanilainen tyyli sekä ihastutti että vieroksutti. Riemastuttavissa otuksissa on, sanoisinko, Studio Ghiblimäisiä vaikutteita, ja niitä jaksoivat ihastella perheen pienimmätkin. Valittavasti zonet ovat postimerkin kokoisia (=konsolit). Maailma on kaunis katsella, muttei immersiivinen. En kokenut tutkimisen riemua.

Ison kehun arvoista on ryhmäsisällön runsaus ja moninaisuus (noin wow-klooniksi). Yksinpeliä halajaville sooloquestejä riitti, mutta koin ne niin perin juurin ikävästyttäviksi, että lopetin muiden kuin päätarinan tekemisen kokonaan. Onneksi muita levelointitapoja on: instoja, dynaamisia tapahtumia, nimettyjen mobityyppien metsästystä jne.

Mitä itse en lopulta kestänyt oli taistelumekaniikan yksinkertaisuus yhdistettynä hitauteen. Kykyjä jaellaan kehittäjien tietoisena päätöksenä hyvin verkkaisesti, ja levelointi-instojen haastavuus syntyi lähinnä muutaman kyvyn ja liikkeen rytmityksestä ja ryhmän koordinoinnista. Ryhmässä pelaaminen tuo itsessään lisäviehätystä, mutta sooloaminen tällä systeemillä on aivan h-e-l-v-e-t-i-n tylsää.

Craftausmekaniikka on normikloonia kiinnostavampi.

Arvosteluissa ja edellä mainitun lisäksi minua kiusasi vaikeasti määriteltävä vierauden tunne. Ehkä se oli japanilaiset kulttuurivaikutteet, ehkä Final Fantasy-tekijä. Siitä luultavasti joko pitää tai sitten ei. Kovasti yrityksestä huolimatta minä en.

Muropaketin uusimmat