Forza Horizon 2 (Xbox 360, Xbox One)

Tekijä: Playground Games, Turn 10 Studios
Julkaisija: Microsoft Studios
Testattu: Xbox One
Saatavilla: Xbox 360, Xbox One
Pelaajia: 1, 2-12 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.forzamotorsport.net/en-us/games/fh2
Arvostelija: Juho Anttila

Xbox One voi hävitä pahimmalle kilpailijalleen myyntiluvuissa, mutta yhdellä osa-alueella Microsoftin laite vie voiton yksiselitteisesti. Forza Motorsport 5:lle ei vielä ole edes tarjolla kilpailijaa ja Forza Horizon 2 tahtoo viedä myös arcadekaahailuvaltikan.

Edellisellä sukupolvella nähty Forza Horizon oli melkoisen mukava yllätys, sisältörikas seikkailu ja ennen kaikkea häpeilemättömän nautittava ylistyslaulu vauhdinpidolle. Odotukset Forza Horizon 2:sta kohtaa olivat siis korkealla. Enkä pettynyt!

Jos edellistä Horizonia voi jostain syyttää, niin hieman karuista ja itseään toistavista maisemista. Kakkososa korjaa tämän pulman heti alkuunsa. Tämänkertaiset Horizon-festivaalit nimittäin pidetään Ranskan ja Italian välimaastossa, keskellä huiman kauniita ja vaihtelevia maisemia.

Maisemat ovat ehkä vaihtuneet, mutta meininki on joka tapauksessa tuttua. Ilmeisen loputtomiin kestävän festivaalin aikana kilpaa ajetaan jos jonkinlaisissa ympäristöissä toinen toistaan upeammilla autoilla. Välillä vastataan haasteisiin, etsitään salaisuuksia tai kruisaillaan vain ympäri kiitettävän kokoista avointa maailmaa.

Kauneudella on hintansa

Taustalla hurisee Forza Motorsport 5:stä tuttu pelimoottori, mutta muokattuna versiona. Avoin maailma asettaa haasteita ja jossain kohden on jouduttu antamaan periksi. Tällä kertaa se kohta on ruudunpäivitysnopeus, joka on pudotettu Forza 5:n esittelemästä 60 fps:n tasosta puoleen, 30 fps:ään. Aluksi tämä häiritsi jopa ajotuntumaa, mutta matalampaan tasoon tottui pian. Ehkä syynä pieneen alkujärkytykseen oli se, että siirryin Horizonin pariin sananmukaisesti suoraan Forza 5:n radoilta.

Ruudunpäivitysnopeus ei ole ainoa kohta, jossa Forza-moottoria on puukotettu. Vaikka läsnä ovat kaikki samat viritysmahdollisuudet ja ajoavut kuin isommassakin Forzassa, on itse ajomallia helpotettu huomattavasti. Forza Motorsport 5 pyrkii kohti simulaatiota, Horizon 2 panostaa taas arcadeen ja vauhdista nauttimiseen.

Tuloksena on syntynyt ajokokemus, jota ei ole suinkaan vesitetty, vaan jossa on panostettu hieman eri asioihin. Horizonin ajomallilla nopeimmatkin superautot pysyvät lapasessa kovissakin nopeuksissa, ainakin pienellä harjoittelulla. Tästä huolimatta, toisin kuin isossa osassa arcadekaahailuja, oikean ajamisen illuusio saavutetaan tälläkin kertaa. Kuten Forza-peleiltä osaa jo odottaakin, ajaminen tuntuu yksinkertaisesti hyvältä.

Iso vastuu ajokokemuksesta, ainakin silloin kun kisataan kuski kuskia vastaan, lankeaa tekoälylle. Forza Horizon 2 hyödyntää Forza Motorsport 5:n esittelemää Drivatar-teknologiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tekoälykuskit pyrkivät jäljittelemään oikeiden pelaajien ajotyyliä. Aika usein tämä tarkoittaa suhteellisen törmäysherkkiä silikonikuskeja, mutta toisaalta silmin nähden inhimillisempää ajokokemusta. Ei voi myöskään aliarvioida sitä tyydytyksen tunnetta, minkä saa kun voittaa tiukassa kisassa kaverin drivatarin.(toim. huom: tai sitä raivoa, kun Juhon, Gallstonen tai V2:n Mikon drivatar hengittää niskaan ja ohittaa. –JOK)

Se on seikkailu

Ensimmäisessä Forza Horizonissa karttaa kierrettiin erilaisten kisojen perässä. Niin tehdään nytkin, mutta hommaa on kehitetty eteenpäin. Nyt pelaamista ohjataan niin sanottujen road trippien kautta. Road trip on seikkailu, joka vie pelaajaa kaupungista ja haasteesta toiseen. Samalla se on tapa esitellä pelin muhkeaa sisältötarjontaa juuri sopivan kokoisina palasina.

Reissut jakaantuvat siirtymätaipaleisiin ja turnauksiin. Siirtymätaival tarkoittaa yksinkertaisesti ohjattua ajomatkaa seuraavalle kisapaikalle. Maisemia ehtii tutkimaan ja salaisuuksiakin etsimään, mutta ajoissa perille ehtivä palkitaan mukavalla kokemuspistebonuksella. Moninpelissä siirtymätaipaleiden merkitys kasvaa, sillä turnausvoitto irtoaa kerätyn kokemuspistepotin mukaan ja paras palkinto myönnetään vain nopeimmin perille ehtiville.

Turnaukset puolestaan koostuvat kourallisesta erilaisia kisoja, joita käydään pelikartalta erikseen rajatuilla alueilla. Valikoimasta löytyy niin ratakierroksia kuin reittikisojakin. Uutuutena ensimmäiseen Horizoniin nähden jotkut reittikisat hylkäävät tien kokonaan. Peltojen ja metsiköiden läpi suuripiirteisesti mitoitetut reitit tarjoavat tavallista enemmän varaa taktikointiin. Multa pöllyää ja meno äityy välillä varsin kaoottiseksi.

Jos kisoja jostain voi syyttää, niin pienestä persoonattomuudesta. Pelialueella riittää näyttäviä ja vaihtelevia maastoja, mutta vaikka niistä lohkottaisiin minkälaisia pikataipaleita, ei lopputulos yleensä herätä samanlaisia tunteita kuin oikeat, varta vasten kilvan ajamista varten suunnitellut kilparadat. Jos tahdon nauttia kilvanajosta puhtaimmassa muodossaan, en valitse Horizonia vaan mieluummin Forza 5:n tai muun vastaavan autopelin.

Forza Horizon 2:n painotukset ovat toisaalla. Kisat ovat vain osa avoimen maailman seikkailua, jossa jokainen tienpätkä ja mutka avaa mahdollisuuksia tutkia ja kokea ympäristöä. Ajanko kisan, metsästänkö piilotettuja kylttejä, haastanko ohikulkijoita spontaaniin kaksintaisteluun? Ehkä haastan itseni Bucket Challenge -tehtävissä, pyrkien suoriutumaan toinen toistaan vaikeammista tehtävistä. Forza Horizon 2 on peli, jonka pariin voi vain heittäytyä ja katsoa, mihin tie lopulta vie.

Yksikään meistä ei ole saari

Pelaaminen on nykyään sosiaalisempaa kuin koskaan aiemmin. Lähes kaikki markkinoille puskevat uudet autopelit pullistelevat erilaisia sosiaalisia ominaisuuksia. Niin myös Forza Horizon 2. Drivatarit mainittiinkin jo, mutta on mukana paljon muutakin. Osa ominaisuuksista on tuttuja jo aiemmista Forza-peleistä, osa aivan uusia.

Moninpeliä käydään suljettujen huoneiden sijaan jo ylempänä mainittuun road trip -mekaniikkaan tukeutuen. Samassa pelissä olevat kuskit ajavat ympäri pelimaailmaa kohti yhteistä kohtaamispaikkaa, jossa pysähdytään ajamaan kilpaa. Kun turnaus on taputeltu läpi, äänestetään seuraava kohde ja ajetaan yhdessä perille. Mukaan pääsee koska tahansa vaikka kesken turnauksen, tosin voitosta on turha haaveilla, jos muut kuskit ovat ehtineet keräämään liikaa etumatkaa kokemuspisteiden muodossa.

Niillä kokemuspisteillä muuten kerätään kokemustasoja, joiden myötä voi voittaa uusia autoja ja muuta mukavaa. Kokemuspisteiden ohella pyöritetään toista, temppuiluun keskittyvää järjestelmää. Kun jo edellisestä Horizonista tuttuja temppupisteitä kertyy tarpeeksi, ansaitsee kykypisteen, jolla voi puolestaan ostaa itselleen mukavia bonuksia yksinkertaisesta kykypuusta.

Road trip -moninpelin lisäksi yhdessä voi ajella vapaasti muuten vaan. Kavereiden autoja pääsee ihastelemaan kokoontumispaikoilla, joissa vastustajia pääsee myös haastamaan. Kohtaamispaikat tarjoavat mainion ikkunan siihen, mitä muut pelaajat tekevät ja minkälaisilla autoilla silloinkin, kun ei tahdo välttämättä heittäytyä suoraan kilpaan näiden kanssa.

Toki mukana on myös tuttu rivals-mekaniikka. Kun nenän eteen tarjoillaan toinen toisensa perään juuri oman taitotason ylärajalle osuvia, oikeiden ihmisten ajamia aika-ajokierroksia, hurahtaa omia ajolinjoja viilatessa helposti tunti, toinen jos kymmenenkin. Erityisen mukaviahan rivals-haasteet ovat silloin, kun vastassa on oma kaveri.

Tämän sukupolven parasta arcadea

Sosiaalisuuden piste i:n päällä ovat klubit, joihin samanhenkiset pelaajat voivat kerääntyä yhteen ajamaan yhdessä. Klubit eivät ole pelkkä ystävälista, vaan yhdessä tekemiseen kannustetaan monin tavoin. Klubilaiset saavat kokemuspistebonuksia yhdessä ajamisesta ja suoritustasoaan pääsee mittaamaan niin muita klubilaisia kuin muita klubejakin vastaan. Taas yksi kannustinmekanismi, joka viekoittelee ajamaan lisää.

Eikä se lisää ajaminen ole missään nimessä vastenmielinen tehtävä, sen verran kivaa Horizon 2:n parissa on, jatkuvasti. Oli kyse sitten maastoautoilla ajettavasta offroad-kisasta, kilvanajosta junaa vastaan, superautojen kohtaamisesta tai ihan vain siitä tutkimushenkisestä kruisailuista, tekeminen on jatkuvasti nautittavaa ja rentouttavaa. Olkoonkin, että pelin hinnan ohella pelaajia rahastetaan myös jos jonkinlaisilla maksullisilla autopaketeilla, rahalleen saa silti vastineeksi tarpeellisen määrän pelitunteja.

Microsoftin asema autopelimarkkinoiden kärjessä vaikuttaakin perin vahvalta. Forza Motorsport 5 on peli, jota kukaan ei ole vielä edes uskaltanut lähteä haastamaan. Arcadekaahailujen kohdalla kilpailu on tiukempaa. Forza Horizon 2 heittää kuitenkin pöytään sen tason haasteen, että The Crew ja Driveclub saavat venyä melkoisiin suorituksiin pystyäkseen nousemaan samalle tasolle. Juuri nyt kaikki merkit viittaavat siihen, että Forza-sarja vie tässä vaiheessa konsolisukupolvea kärkipaikan molemmissa tärkeimmissä sarjoissa. Forza Horizon 2, aivan kuten isoveljensäkin, on niitä pelejä, jotka riittävät perusteeksi konsolin ostamiselle.

Lisää aiheesta

Forza Horizon (Xbox 360)

Forza Motorsport (Xbox)

Forza Motorsport 3 (Xbox 360)

Forza Motorsport 4 (Xbox 360)

Forza Motorsport -ennakko (Xbox)

Mulkaisu: Forza Horizon