Forza Horizon (Xbox 360)

20.11.2012 17:00 Jani Halme

Tekijä: Playground Games
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360, Microsoft Wireless Racing Wheel
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.forzamotorsport.net
Arvostelija: Jani Halme

Sillä välin kun Turn 10 on työstänyt täyttä höyryä seuraavaa Forza Motorsportia, entisistä Bizarren, Codemastersin ja Criterionin kehittäjistä koostuva Playground Games on tehnyt Forza -sarjalle kokonaan uutta aluevaltausta. Forza Horizonissa pelaaja nimittäin pääsee autoineen pois moottoriradan valkoisten viivojen välistä kirmaamaan vapaasti avoimen pelimaailman asfaltti- ja sorateille.

Autopelipuristina lähestyin arcadehenkisempää Forzaa pienin ennakkoluuloin koska lajityypin muut edustajat ovat kärjistäen olleet lähinnä extreme-urheiluksi naamioitua tuning-teipatuilla autoilla perseilyä. Epäluuloja kuitenkin hälventää tieto siitä että rennosta otteestaan huolimatta pinnan alta löytyy täysiverinen Forza Motorsport 4:n fysiikkamoottori.

Aina kauniista säästä nauttiva kuvitteellinen, kasaan puristettu versio Coloradosta ympäröi pelaajan hänen kiirehtiessään pelin alussa lunastamaan lippua vastikään käynnistyneeseen Horizon-festivaaliin, joka on jonkinlainen kokoontumisajon, teknoreivin ja rallikilpailun risteytys. Festarien keskuspaikka elää yötä päivää, sylkien ilmoille tauotonta dubsteppiä ja ilotulitteita.

Peli rakentuu löyhästi välianimaatioiden kuljettaman juonen ympärille, esitellen joukon stereotyyppisesti uhoavia kilpakumppaneita. Mitään erityisen syvällistä sisältöä alun tutustumispätkiä lukuun ottamatta juoni ei tarjoa, joten sen voi jättää huoletta omaan arvoonsa.

106 mailia Chicagoon

Kun oikeus osallistua festarien tapahtumiin on lunastettu, aukeaa kartalle pisteitä joihin matkustamalla voi hypätä mukaan kilpailuihin. Matka kisoihin taittuu luonnollisesti autolla ajaen GPS-navigaattorin avustuksella, joskin krediittejä maksamalla voi myös hypätä suoraan määränpäähän. Liikenteessä festarivieraat erottuvat muista autoista eivät ainoastaan vauhdistaan, vaan myös autojen ylle piirtyvistä nimilapuista. Heitä voi spontaanisti haastaa kisaan kesken matkanteon takapuskuriin liimautumisella härnäämällä.

Tapahtumapisteissä kilpailut ovat perinteisempiä suljetulla radalla tai tieosuudella tapahtuvia kisoja tekoälykuskeja vastaan. Kuten Forza 4:ssä, kukin kisa määrittelee sallitut autot esimerkiksi vetotavan ja teholuokan mukaan. Kriteerit täyttävän auton voi valita tallistaan ennen kisan alkua ja tarvittaessa virittää sen sopivalle tasolle. Erikoisuutena ovat showcase-kisat, joissa pelaajalle annetaan lainaksi esimerkiksi Ford Mustang ja käsketään ajaa P-51 Mustangia vastaan kilpaa. Kyllä – lentokonetta vastaan.

Vaikka alussa pelaajalla on käytössään vain vanha VW Corrado, alkaa tilille nopeasti kertyä rahaa ja showcase-kisojen voittojen myötä uusia autoja talliin. Aiempien Forza-pelien pelaajien kannattaa pitää tallennuksensa kovalevyllä, sillä Horizon antaa sarjan uskollisille faneille palkinnoksi kattavan paketin autoja nopeammin alkuun pääsemiseksi.

Voitokkaiden kilpailujen myötä statuksesi alkaa vähitellen nousta tavallisen festivaalivieraan tasolta. Noustuasi pykälän ylemmäs, voit sen merkiksi käydä lunastamassa toimistolta uudenvärisen lippurannekkeen joka avaa pääsyn uusiin tapahtumiin koko osavaltion kattavalla festivaalialueella.

Sieltä täältä löytyy myös festarien tukikohtia, joista voi ottaa tehtäväkseen suorittaa erilaisia PR-stuntteja. Järjestäjät voivat esimerkiksi haluta pelaajan ajavan kalliin superauton valokuvaussessioon vahingoittamatta sitä matkalla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Punainen lato ja perunamaa

Avoimen maailman pelien tapaan Forza Horizonissakin on ”virallisten” tapahtumien lisäksi paljon muutakin tekemistä. Siellä täällä teiden varsilla on mainoskylttejä, joita tuhoamalla kasvatat alennusprosenttiasi viritysosille. Kaikki sata löydettyäsi voit virittää autojasi täysin ilmaiseksi.

Hieno idea ovat ladoista löytyvät klassikkoautot, joiden olemassaolosta tihkuu silloin tällöin vihjeitä radiokanavilla. Autojen tarkkaa paikkaa ei kerrota, vaan pelaajan täytyy ajella tarkkaavaisesti huhutun piilopaikan seutuvilla löytääkseen piiloitetut aarteet. Latolöytöjä pelissä on vain kourallinen, mutta kukin auto on eksoottinen ajopeli, jota ei muilla tavoin saa hankittua.

Pelin autovalikoima on sangen kattava, joskaan ei aivan samaa tasoa mitä Forza Motorsporteissa. Tuttuun tapaan autot on luokiteltu tehoindeksinsä mukaisiin luokkiin ja menopelejä on mahdollista virittää iskemällä niihin kiinni eritasoista virityspalikkaa. Osat voi valita itse yksi kerrallaan tai antaa koneen automaattisesti virittää auto halutulle tasolle. Säätöihin ei tosin pääse käsiksi, joten pelaajan on tyytyminen oletusarvoisiin pyöränkulmiin ja välityssuhteisiin.

Autot vaurioituvat törmäyksissä vain kosmeettisesti, joten kolarointi ei käy kukkarolle. Jos kesken ajelun löytyy hyvä valokuvauspaikka mutta auto näyttää rusinalta, saa kurttuun menneet pellit suoristettua nappia painamalla. Valokuvausmoodi on pääosin identtinen FM4:n kanssa, mutta Horizonin upeat maisemat ja paremmat auton sommittelumahdollisuudet ympäristöön sallivat entistä hienompien valokuvien ottamisen.

Voit myös kilpailla kavereitasi vastaan etsimällä pelimaailmasta nopeuskameroita, jotka mittaavat joko hetkellisen nopeutesi tai keskinopeuden kahden kameran välillä. Näet heti lähimmän kilpakumppanisi saavuttaman nopeuden omaasi verrattuna. Jos kaverisi sattuvat olemaan linjoilla yhtäaikaa kanssasi, tarjoaa Horizon pelattavaksi valikoiman erilaisia online-pelimoodeja. Puhtaan kilpaa ajamisen lisäksi voi harrastaa erilaisia variaatioita romurallista tai, kaikkein mielenkiintoisimmin, ajella vapaasti pelimaailmassa suorittaen yhdessä co-op-haasteita.

Wub wub wub wub

Autopeleissä ei yleensä ole aikaa katsella ympäristöä, joten monet hienot graafiset yksityiskohdat jäävät helposti vauhdin hurmassa huomaamatta. Koska tällä kertaa siirtymätaipaleita ei ole pakko ajaa nasta laudassa, jää maisemienkin katseluun onneksi enemmän aikaa. Forza Horizon nimittäin näyttää aivan pahuksen hyvältä!

Vaikka pieniä myönnytyksiä on jouduttu antamaan muun muassa 30 fps -ruudunpäivityksen muodossa, on vanhasta Xbox 360:n raudasta revitty huikeasti vääntöä grafiikkaan. Syksyiset maisemat piirtyvät niin pitkälle kuin silmä kantaa ja pienet yksityiskohdat lähiympäristössä luovat pelimaailmaan elävyyden tuntua. Vuorokaudenajat vaihtelevat nopeutetulla tahdilla, luoden taianomaisia hetkiä auringon painuessa Kalliovuorten taakse värjäten koko maailman lämpimän oranssin sävyin.

Musiikkia autoradioihin lähettää kolme radioasemaa. Määrä kuulostaa vähältä, mutta ne tarjoavat siitä huolimatta riittävän vaihtelevan skaalan musiikkia. Tärkeämmin, kaikki asemat sopivat mainiosti pelin tyyliin eivätkä ala tuntumaan erityisen rasittavilta pidemmänkään päälle, kunhan ensin säätää ne hieman hiljaisemmalle moottorin ääntä peittämästä.

Se, että Forza Horizonista on saatu helpommin lähestyttävä, ei tarkoita etteikö se tarjoaisi viihdettä myös ajopelejään vakavammin ottaville. Koska oikean autopelin fysiikkamalli on onnistuttu istuttamaan saumattomasti avoimeen pelimaailmaan, matkustaminen paikasta toiseen ei tunnu vain siirtymätaipaleelta varsinaisten pelitapahtuminen välillä. Autoilla ajaminen on erinomaisen nautinnollista kisojen ulkopuolellakin, ja itse pidin jopa enemmän vapaasti pelimaailmassa ajelemisesta kuin kisoista ja juonesta. Ajoavusteita säätämällä pelin vaikeustaso skaalautuu hyvin ja ajamiseen saa saman loistavan tuntuman josta Forza Motorsport -sarja on tunnettu.

Kun katsoo ohi hölmön juonen ja väkinäiseltä tuntuvan yrityksen olla nuorekas ja cool, löytyy Forza Horizonin kuoren alta erinomainen ja viimeistelty autopeli joka onnistuneesti rikkoo simulaatioiden ja arcadepelien välistä rajaa. Ennen kaikkea, pelaajan ei tarvitse olla kokenut autopelikonkari nauttiakseen upeista maisemista, mainiosta ajotuntumasta ja soivasta soundtrackistä – kiinnostus autoihin ja ajamiseen on jo riittävä lähtökohta. Vaikka Forza Horizon ei ehkä kestä jatkuvaa kulutusta yhtä pitkään kuin moottoriurheilua painottava edeltäjänsä, tarjoaa se silti useiden kymmenien, ellei satojen tuntien edestä virtuaalista ajonautintoa niin vasta-alkajalle kuin kokeneemmallekin kuskille.

Lisää upeita pelivideoita (e)Domen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet

Toinen mielipide

Oma Horizon-pelaamiseni on toistaiseksi varsin vähäistä. Mutta se mitä ehdin pelaamaan ensin demoa ja sittemmin myyntipeliä on ollut jokseenkin hurmioitunutta. Ajaminen on hämmästyttävän nautinollista, jopa herkullista. Se tuntuu hyvältä. Erilaiset kisat, haasteet ja ihan vain ajeleminen riemastuttaa. Pelimaailmaan upotut haasteet pitävät silmän tarkkana ja on lystiä kisata kavereiden nopeusennätyksiä vastaan, vaikka nämä eivät ole edes linjoilla. Ihan Need for Speed: Most Wantedin tasolle tässä integroinnissa ei mennä, mutta teema on molemmissa peleissä sama: kilpaa kaverien kanssa, aina vain. Trials, anyone? En helposti provosoidu, mutta kyllä se että kaveri ajoi saman tienpätkän minua paljon nopeammin yllytti kilpailuviettiä aivan mystisesti.

Upea, maittava peli. Tehosi myös ilmestymisen tienoilla isompaan testiryhmäämme, joskin tuolloin tuli myös todettua pari muutakin detaljia. Ensinnäkin kannattaa iskeä konsoli nettiin ja ladata pelin päivitys. Levyversiossa on muutama naurettava bugi. Ja itse en päässyt mitenkään kamuiksi rattiohjauksen kanssa. Motorsportia on kivempi pelata ratilla, mutta Horizon on vauhdikkuudessaan ehta padipeli. Halme saatta tosin olla tästä eri mieltä.

Jukka O. Kauppinen

Kolmas mielipide

Jukan kanssa on tällä kertaa pakko olla eri mieltä. Forza Horizon on parhaimmillaan ratilla kuljettajanäkymästä pelattuna. Harvinaisempi ilmiö arcadekaahailuilla, mutta asialle löytyy selitys. Forza 4:stä peritty ajomalli on yksi autopelihistorian hienoimmista.

Rattinäkymän toimivuus on vain yksi osoitus siitä, kuinka sujuvasti Horizon yhdistää kevyen kaahailun kunnianhimoisempaan ajomalliin. Tapaan itsekin ajella arcadeautoilut ulkonäkymästä padilla, mutta Horizonin kohdalla moinen ei käynyt mielessäkään. Miksi kävisikään, kun autot käyttäytyvät forzamaisen realistisesti kevyemmästä pelinäkemyksestä huolimatta?

Horizonin suurin voitto on kyky laajentaa arcadeajelua ennenkokemattomaan suuntaan. Jos oikein silmiin katsotaan, esimerkiksi Burnout Paradise lyö pöytään huimempaa vauhtia ja enemmän löydettävää. Horizon operoi kuitenkin täysin omalla alueellaan tuoden sekä audiovisuaaliseen kokonaisuuteen että ajotuntumaan juuri sopivan annoksen realismia. Lopputulos on suvereeni.

Vaikka haituvia onkin haettu moderneista extremepelleilyistä, ei peli hyökkää silmille ärsyttävällä tavalla. Pääosassa ovat autot ja ajaminen, Forzan vahvuus. Janin tavoin myös minä nautin myös siirtymätaipaleista. Pelin tarjoama pikamatkustusmahdollisuus on kiva, mutta harvemmin sitä on tullut käytettyä.

Ihan pientä nillitystä voisi jakaa autovalikoiman ja viritysmahdollisuuksien karsimisesta. Itse en jäänyt kaipaamaan renkaiden ilmanpaineen säätämisen kaltaista hinkkaamista, mutta olisihan tuonkin ominaisuuden voinut tuoda isosta Forzasta mukanaan ihan vain virityshaluisten iloksi. Toisaalta ominaisuuksien karsiminenkin tuntuu harkitulta. Horizon korostaa täysiverisestä ajomallista huolimatta ajamisen viihteellistä puolta.

Alun perin hieman ristiriitaisia tunteita herättänyt kevyt-Forza osoittautuukin suorastaan loistavaksi autopeliksi. Ei tällä isoa Forzaa pudoteta parhaan konsolikaahailun mitalikorokkeelta, mutta muilla on sitten sitäkin enemmän tekemistä Forzan haastamisessa.

Jos tämänkaltainen kehityssuunta jatkuu, Microsoft hallitsee kohta suvereenisti koko autopelikenttää. Nyt ainoastaan sorakisakuninkuus ja kaksipyöräiset pysyvät muiden hallussa, vaikka Horizonkin flirttailee jo ensiksi mainitun kanssa.

Juho Anttila