Forza Motorsport 5 (Xbox One)

16.09.2014 17:37 Kalle Laakso

Tekijä: Turn 10 Studios
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox One
Saatavilla: Xbox One
Pelaajia: 1, 2 (samalla koneella) 2-16 (internetissä)
Pelin kotisivu: http://www.forzamotorsport.net
Arvostelija: Kalle Laakso

Turn 10 –studion rakkaus nopeita autoja ja kilparatoja kohtaan on käsittämätön. Vuodesta 2005 saakka joka toinen vuosi julkaistut Forza Motorsport -pelit ovat pistäneet aina parastaan, eikä illuusio kilpa-auton ohjaamisesta ole ollut Xboxilla vahvempaa minkään muun pelin parissa.

Uusi konsolisukupolvi, uudet haasteet, vanhat hyväksi todetut kujeet. Forza 5 jatkaa siitä mihin neljäsosa jäi ja nostaa entisestään rimaa Xboxin autopelirintamalla.

Ennen Onen julkaisua nousi aikamoinen myrsky koneen sisällä pörräävästä raudasta ja sen tuomista hyödyistä että haitoista. Myrsky ei ole aivan sen jälkeenkään laantunut, ja nykyään konsolipelaajillekin on lähes elintärkeää saada ruudulle tietyt asiat. Edellisellä sukupolvella vain tosipelaajat tiesivät mikä 1080 kuvapisteen erottelutarkkuus tarkoittaa, tai miten 60 kuvaa sekunnissa vaikuttaa peliin. Nyt niitä vaativat kaikki, vaikka ei edelleenkään tietäisi täysin mitä ne tarkoittavat. Mutta peliin ne vain on saatava. Tähän myös pyrittiin Turn 10:llä, niinpä se uusi Forza vain pyörii erittäin nätisti 1080p-tarkkuudella ja 60 fps:n sulavuudella. Kaiken kukkuraksi se on nätti kuin pieni vaaleanpunainen kuplavolkkari.

Ajamista ihan pilvessä

Pääsyy sulavaan ja nättiin visuaaliseen ilotulitteluun on Microsoftin kehittämä Azure-pilvialusta, joka pyörii pelin taustalla tallentaen ja ladaten dataa, sekä samalla keventäen konsolin rasitusta. Pelatessa pilvessä ollaan muutenkin aktiivisesti, sillä radalla ei ole enää edes yksinpelissä pelkkiä tietokoneen ohjaamia kuskeja, vaan kaikki kilpakumppanit ovat joko omalta kaverilistalta pelanneita kisaajia tai lähellä omaa tasoa olevia satunnaispelaajia. Kaikki suoritukset tallentuvat vähitellen Azureen, ja näin pikkuhiljaa kisasta kisaan jokaiselle forzattajalle kehittyy oma virtuaalinen pilviveikko.

Kaiken kaikkiaan Azure hoitaa hommansa mallikkaasti. Se tuo kisaamiseen pieniä kivoja lisämausteita, mutta ei se ongelmatonkaan ole. Pilvikuskit aiheuttavat joskus kumikäryn katkuisia tunteita, varsinkin satunnaiset semmoiset. Jos joku tuppaa ajamaan mutkassa edessä ajavan kyljestä sisään, niin näin tekee myös henkilön virtuaaliminä. Jos haluat ajaa vauriot päällä, mutta Pertti97 ei, niin tiedät jo aika tarkalleen miten kisoissa usein käy. Ongelman pystyy kiertämään nostamalla vaikeustasoa, mutta se ei ole oikea tapa tasapainottaa peliä ja katsella parhaassa tapauksessa ainoastaan muiden perävaloja.

Ajamista ihan nautinnosta

Muuten sitten Forzan pelaaminen onkin yhtä riemujuhlaa ja todellista autofantasiaa. Turn 10 on selvästi kasvattanut railoa arcadeajelun ja simulaation välillä. Ajoapuja on jokaiseen lähtöön ja kenen taitotasoon tahansa. Jouduin laittamaan ensimmäistä kertaa koko Forza-historiani aikana apuja päälle, kun ajelin padilla. Simulaatio-ohjattavuus ilman ajoapuja on todella haastavaa, kieli-keskellä-suuta-keskittymistä, joka on suunniteltu selvästi nimenomaan ratilla ja polkimilla ajettavaksi.

Jos ratilla ajaminen kuitenkin tuntuu liian totiselta, niin ei hätää. Onen ohjaimen parannetut tatit ja liipaisimet tekevät ajamisesta tarkempaa ja sarjan aiempia pelejä nautinnollisempaa. Varsinkin liipaisimien tärinät antavat sormille jarrutuksissa ja mutkissa hyvää palautetta, minkä ansiosta tuntuma autoon on suorastaan välitön. Tärinäpalautteen ansiosta autojen kanssa pääsee sujuiksi huomattavasti aiempaa nopeammin. Ei voi kuin katsoa peiliin, jos jos sormituntuman väärin arvioituaan löytää itsensä pöpeliköstä.

Forza-pelien pelattavuus on aina ollut esimerkillistä ja sitä se on vieläkin, pelaa kummalla tavalla tahansa. Eri alustojen pintojen välillä on eroja ja autojen käyttäytymiset eroavat esimerkiksi Sebring- ja Road Atlanta -ratojen asfalteilla huomattavasti. Renkaille on myös omat parannellut fysiikkansa, joista kanssa huomaa merkittäviä eroja, jos yksikin kumi menee mutkassa kanttikivetyksen päälle tai nurmikolle. Sääli tosin, ettei viidennessäkään versiossa ole mukana kauan kaivattuja sade- tai yöajamista.

Unelma-autoista voi fantasioida myös ratojen ulkopuolella, sillä neljännessä Forzassa esitelty Autovista-autonkuolausmuoto on mukana entistä ehompana. Forzavistaksi nimetyssä huoneessa voi ihastella ja pöräytellä moottoreita jokaisesta reilusta 300 autosta, kaikki myöhemmin julkaistut yli 100 menopeliä mukaan lukien. Sillä muutoksella tosin, että auto pitää omistaa ennen kuin sen kanssa voi vistailla, eikä Top Gear -juontaja Jeremy Clarksonin hempeää ääntä kuulla kaikkien autojen kanssa. Aika iso muutos nelos-Forzan 26 auton vista-kokemuksesta.

Autoista puheen ollen, myös avopyöräiset tekevät vihdoin debyyttinsä. Montaa niitä ei ole, mutta kisoja voi vääntää esimerkiksi F1-luokan 2013 Lotuksella, ’76 Ferrarilla ja McLarenilla, tai Hondan ja Chevroletin Indycar-autoilla. Kesällä mukaan tuli myös ilmaisena vehkeenä Spark-Renault SRT_01E -sähköformula. Tosin Sparkilla ei moottoriäänillä juhlita, ja kisoissa kuuleekin vain sähkömoottoreiden suhinaa.

Sisällön puute!

Jotkut saattavat jättää vitosen väliin, jos katsoo pelkästään listaa pelin ominaisuuksista. Peli myös kärsii uuden sukupolven aiheuttamasta sisällön nihkeydestä. Pelattavuus ja grafiikka ovat viimeisen päälle kunnossa, mutta autoja ja ratoja on aiempaa vähemmän. Tosin automäärää on paikkailtu kuuluvasti kerran kuukaudessa julkaistuilla kymmenen auton lisäreillä, sekä yhdeksällä ilmaisella kärryllä. Olen tosin sitä mieltä, että näin monen auton keskellä autopelin viehätys keskittyy enemmän ratoihin, kunhan on ensin löytänyt omat suosikkinsa.

Alkujaan ratoja oli 14. Ei ihan pieni määrä tämäkään, mutta kalpea varjo aiempien Forzien sisällöstä. Turn 10 on korjaillut tätä julkaisemalla kolme ilmaista rataa, joista löytyy myös yksi kaikkien aikojen parhaista radoista – eli Nürburgringin vihreä helvetti. Kaksi muuta rataa ovat Indycar-sarjasta tuttu Long Beach ja Road America. Vielä kun saisi Mapple Valleyn, Camino Viejon ja Mugellon, niin lista olisi maittava.

Kuutosta odotellessa

Forza 5 on selvästi Xboxien pelihistorian parasta autoilua. Ero tietysti kapenee jatkossa ja spin-off -peli, Forza Horizon 2, häämöttää jo nurkan takana. Silti, rakkaus autoiluun näkyy ja huokuu joka paikasta. Peli luo hienon illuusion kilpakuljettajan penkillä istumisesta ja vaikka joku saattaa pettyä nihkeämpään auto- ja ratalistaan, niin kaikki mitä peli antaa, se antaa suurella tunteella ilman kompromisseja. Forza on rakkautta autofaneilta, autofaneille.