Franklin’s Great Adventures (GBA)

Videopelien kehittäminen nuorta pelaajakuntaa varten ei ole helppoa. Tervehenkiset teemat ja iloinen ulkoasu rajoittavat, mutta kaikkein haasteellisinta on löytää laajalle kohderyhmälle sopiva vaikeustaso. Peli ei saisi olla hetkessä läpipelattu, mutta toisaalta se ei saisi päätyä liian hankalana lelukopan pohjallekaan.

Franklin’s Great Adventures yrittää vastata hankalaan haasteeseen. Pintapuolisesti kaikki onkin enemmän kuin kohdallaan, vaikka peliä ei voi kutsuakaan kovin omaperäiseksi. Pikku kakkosesta tuttu Franklin auttaa ympäri lumoavan yksityiskohtaisesti pikselöityä pelimaailmaa asuvia ystäviään taustalla soivan riehakkaan musiikin säestämänä. Kiltillä kilpikonnasankarilla riittää ystäviä, jotka pyytävät tekemään monenlaisia palveluksia oksien keräilystä huoneen siivoamiseen.

Mainitunkaltaiset hauskat minipelit ovat ehdottomasti seikkailun parasta antia. Päinvastoin kuin edellisessä Game Boy Advancen Franklin-seikkailussa nämä ovat kuitenkin käytännössä sivuroolissa, sillä varsinaisena pääpelitilana toimii sivuttain vierivä tasoloikinta. Potkua kuluneeseen pelityyppiin on haettu pulmanratkonnasta, jonka avainasemassa ovat erilaisilla kyvyillä varustetut eläintoverit. Karhun ja majavan kaltaiset kumppanit lyöttäytyvät Franklinin matkaan kentissä, jossa kilpikonnan omat avut eivät riitä.

Liian monimutkainen

Yhteistyö on teemana mitä opettavaisin ja kahden pelihahmon ohjaaminen hauska idea, mutta tasoloikintaosioiden pulmissa näitä on käytetty turhan monimutkaisesti. Vaikeasti hahmotettavat tilat ja kohtuullisen pitkät pulmakohdat eivät avaudu heti edes vanhemmalle pelaajalle, joten ei ole kovin vaikea arvata kuinka kaukana turhautuminen ja pelätty lelukopan pohja ovat nuorempien pelaajien kohdalla.

Maukkaan koko perheen pelipaketin pilaakin sen vaikeus. Suurta seikkailua ei selvästikään ole testattu tarpeeksi eri-ikäisillä pelaajilla. Tästä kertoo myös tekstin määrä. Neuvoja antavat hahmot auttavat ylipursuavin puhekuplin, eikä tilannetta helpota suomalaisen tekstityksen puuttuminen. Vasta ala-asteen puolen välin ohittaneet, englantia opiskelevat pelaajat pärjäävät omin voimin pelin parissa.

Suomennetulla tekstityksellä sekä selkeämmillä pulmaosuuksilla tv:n suosikkikilpikonnan seikkailut olisivat mainio valinta jopa hieman nuoremmille pelaajille. Nykyisessä muodossaan vanhemman kannattaakin varautua pelaamaan Franklinin suurta seikkailua yhdessä lapsen kanssa. Toisaalta, tämä on suositeltavaa muutenkin, etenkin lähimpänä suositusikärajaa olevien aloittelevien pelihirmujen kohdalla.

Antti Mutta