Frozen Synapse (PC, Mac)
Tekijä: Mode 7 Games
Julkaisija: Mode 7 Games, Steam
Testattu: PC, Windows XP, Intel Core2 2,13GHz, 2Gt muistia, GeForce GTS250
Saatavilla: PC, Mac
Pelaajia: 1-2
Laitevaatimukset: PC: 512 Mb muistia, Windows XP, Vista tai 7. Pyörii myös Netbookeilla. Mac: OSX Leopard tai uudempi, 512 Mb muistia, 1 GHz PowerPC tai Intel
Versio: Viimeisin
Pelin kotisivu: http://www.frozensynapse.com
Arvostelija: Jari Mikkonen
Unohtakaa kvartaalitalous, tulevaisuudessa päätökset tehdään viiden sekunnin pätkissä. Takavuosina Laser Squad -tyyppiset ryhmätason vuoropohjaiset taktiset pelit olivat erittäin suosittuja, mutta sitten pelijulkaisijoiden kiinnostus katosi.
Onneksi vielä löytyy indie-kehittäjiä joille pelaajien raha kelpaa. Tällainen on oxfordilainen Mode 7 Games, joka ei ole lähtenyt innovoimaan pyörää uudestaan, vaan on ottanut toimivan aihion menneisyydestä, puristanut löysät pois ja hionut sen briljantiksi.
Vuoropohjaisten pelien perusongelma on aina ollut se, miten tehdä pelinkulusta luonnonmukaisempaa: se, että sotilaat vuoronsa päätyttyä vain seisovat jäätyneinä paikoilleen kun vihollinen ryntää päälle puukko ojossa, on paitsi epärealistista, myös vääristää taktista tasapainoa. Yksi ratkaisu on se, että vuoron jälkeen ylijääneitä toimintapisteitä käytetään vastustajan vuorolla näkösälle tulevien vastustajien suolaamiseen, kuten X-COM:issa.
Toinen, radikaalimpi mutta tasapuolisempi tapa on, että pelaajat käskyttävät joukkonsa etukäteen ja käskyt toteutetaan tämän jälkeen. Frozen Synapse noudattaa jälkimmäistä, mutta ei suinkaan ole ensimmäinen lajityypin peli joka tekee niin: mm. 1991 PC:lle ja Amigalle ilmestynyt RoboSport toimi samalla periaatteella, kuten myös Julian ”X-COM” Gollopin moninpeli Laser Squad Nemesis vuodelta 2002. Tämä onkin erityisen toimiva ratkaisu moninpelin kannalta, sillä vastustajaa ei tarvitse odotella omien käskyjensä antamiseksi, ja heti kun molemmat ovat käskyttäneet joukkonsa, viiden sekunnin vuoro prosessoidaan ja tulos näytetään.
Nyt ei komenneta robotteja vaan klooneja, joita on viittä sorttia: haulikkomiehellä on lyhyt kantama mutta nopeat refleksit, konekiväärimies ampuu pitkälle mutta tarkkuus on storm trooperin luokkaa, ja tarkk’ampuja osuu aina mutta tähtääminen kestää pidempään. Krenatööri ampuu lyhytkantoisia, seinistä kimpoavia kranaatteja, ja sinkomiehen raketit tuhoavat seiniä. Kun miehiä on yleensä 3-5, joukon koostumus ratkaisee strategian hyvin pitkälle: haulikkomiehillä on hyvä puhdistaa ahtaita käytäviä ja huoneita, tarkk’ampujien on terveellistä pitää hajurakoa viholliseen, ja niin edelleen.
Nämä käsikassarat liikkuvat kaksiulotteisissa sokkeloissa, joista löytyy sekä täyskorkeita seiniä että esteitä joiden taakse voi kyyristyä suojaan. Yksinpelikampanja koostuu 55 tehtävästä, joiden kartat ovat puolisatunnaisia, eli vaikka vaikeampaa matsia joutuisi kertaamaan, pelikerrat eivät ole täysin samanlaisia. Vaikka elementit siis ovatkin yksinkertaisia, niistä on silti onnistuttu luomaan hyvin vaihtelevia taktisia ympäristöjä.
Kapteeni käskee
Käyttöliittymä on harvinaisen toimiva, ja alkutotuttelun jälkeen sillä tuntuu saavan helposti aikaan millaisia käskyketjuja ikinä tahtookaan. Pelkästään hiirtä käyttämällä voin kivuttomasti käskeä miestäni juoksemaan seinänviertä, menemään kyykyssä ikkunan ohi ja sen jälkeen nousemaan uudestaan, sitten juoksemaan aukean poikki pysähtymättä kohdattujen vihollisten eteen, kulkemaan sivuttain tuliasemaan seuraavan ikkunan kohdalle ja 2,7 sekuntia myöhemmin vilkaisemaan nopeasti taakseen koukkaajien varalta.
Jos annetulla reitillä on läpäisemättömiä esteitä, peli piirtää uudet välireittipisteet saman tien kartalle jotta pelaajan ei tarvitse arvailla, mitä kautta mies meneekään. Tämän voi kuitenkin kumota, mikäli luulee välissä olevan seinän räjähtävän pois vuoron aikana.
Erittäin tärkeitä käskyjä ovat liikekäskyn suorittamiseen keskittyminen tai vihollisten suolaamiseen keskittyminen: normaalisti miehet pysähtyvät ampumaan näköpiirissä olevia vihollisia, mutta vaikkapa tarkk’ampujaa ei kannata yrittää haastaa pitkältä matkalta vaan edetä nopeasti suojasta suojaan. Myös tiettyihin vihollisiin voi keskittyä.
Tehtävätyyppejä on perus-deathmatchin lisäksi alueen hallinta, avaimien keräily ja siviilien saattaminen tai salamurhaaminen. Tyypillinen peli kestää 2-8 vuoroa, eli 10-40 sekuntia peliaikaa. Todellisuudessa kuitenkin yhden vuoron suunnitteluun voi helposti upottaa kymmenen minuuttia pähkäilyaikaa. Miehiään ei nimittäin tarvitse komentaa aivan perstuntumalta: ennen käskyjen lukitsemista vuoroa voi simuloida miten paljon vain, ja myös vihollisen yksiköille voi tällöin antaa käskyjä kaikkien todennäköisten tapahtumaketjujen testaamiseksi.
Mikä on kun ei taidot riitä
Varsinkin ihmistä vastaan pelattaessa tämä johtaa siihen, että täytyy olla shakkimestari osatakseen oikein arvioida, mitkä ovat vastustajan todennäköisimmät toimintavaihtoehdot, ja miten niitä kaikkia vaihtoehtoisia tilanteita vastaan voi varautua, ja kun vielä vastustaja yrittää samaan aikaan ennustaa omia päätöksiäni ja varautua niihin… Kaikkea ei voi ennakoida, joten on valittava huonoista suunnitelmista omasta mielestään vahvin ja ehkä myös vaikeiten ennustettava. Ei tässä synapsit jäädy, pikemminkin käämit kärähtävät!
Astetta pirullisempi tilanne on, kun käyttöön otetaan fog of war eli pelaaja tietää vihollisista vain niiden viimeksi todennetun olinpaikan. Tämä voi olla oikeata sukellusvenesotaa, kun kumpikaan osapuoli ei ole perillä vastustajansa suunnitelmista tai kulkusuunnista. Pelin päätyttyä voi sitten katsoa uusinnasta, miten terminaattorit kulkevat ristiin toisiaan huomaamatta. Lopullisen lyhytelokuvan voi ladata pelistä suoraan YouTubeen muiden ihailtavaksi/naureskeltavaksi.
Miellyttävästi sekä yksin- että moninpeli ovat täysipainoisia kokemuksia. Yksinpelissäkin riittää haastetta useammaksi illaksi, mutta mikäli kaipaa kovempaa kuritusta, ihmispelaajat ovat koko ajan yhden napinpainalluksen takana. Vuorot ovat niin nopeita käskyttää, että kerralla voi helposti pyörittää useampaa matsia, ja peli ilmoittaa vaikka kesken yksinpelin kun uusi vuoro on ajettu katsottavaksi. Mikä parasta, vastustajia on jatkuvasti paljon saatavilla. Kun vielä pärjäisin jollekin niistä…
It’s got to be-e-e-e perfect
Frozen Synapse on niin pelkistetyn täydellinen, että sitä on melkeinpä vaikea arvostella. Voiko mikään peli olla virheetön? Ei varmasti, eikä Frozen Synapse ole kaikille sopiva. Se on häpeilemättömän armoton ja petollisen vaikea, ja vaikka pelissä on juonellinen kampanja, sen juonen seuraaminen voi käydä hermoille kun draamahahmot pälisevät romaanikaupalla tekstiä. Laajamittainen scifi-juoni tuntuu myös turhalta, vaikka nivookin tehtäviä mukavasti yhteen.
Moninpeli toimii niin hyvin, että siinä mielellään näkisi myös useamman ottelijan, ehkä jopa liittoumaoptioilla. Suurin valituksen aihe kuitenkin liittyy pelin soljuvuuteen: kaikki muu pelissä pyörii kuin rasvattu, mutta vuoron prosessointi vie itselläni yleensä kymmenkunta sekuntia, minä aikana ei voi muuta kuin pyörittää peukkuja. Tämä tuntuu oudolta, kun miehiä on niin vähän, vuoro niin lyhyt ja ympäristö niin yksinkertaista – mikään Combat Mission Frozen Synapse ei ole.
Mutta tällaiset niuhotukset tuntuvat vääjäämättä teennäisiltä: sen minkä Frozen Synapse tekee, se tekee liki täydellisesti, ja 23 euron peliltä se on enemmän kuin riittävästi. Jos X-COM, Jagged Alliance ja Frozen Synapse eksyisivät samaan baariin, Frozen Synapse voisi huoletta istua samaan pöytään varttuneempiensa kanssa.
(Huom. toistaiseksi Mode 7:lla on voimassa tarjous jossa pelin ostaja saa ylimääräisen avaimen kaverille annettavaksi! Woot!)
Lue myös
Hunted: The Demon’s Forge (PC, PS3, Xbox 360)
Avadon: The Black Fortress (PC, Mac, iPad)
Shadows of the Damned (PS3, Xbox 360)
Battle vs. Chess (Mac, PC, PS3, Xbox 360)
