FTL: Faster Than Light -ennakko (PC)
Tekijä: Justin Ma, Matthew Davis
Julkaisija: Justin Ma, Matthew Davis
Testattu: PC
Tulossa: Linux, Mac, PC
Pelin kotisivu:http://ftlgame.com
Testaaja: Miikka Lehtonen
Pari viikkoa sitten uutisiimmekin ehtinyt FTL on aika mainio peli. Tämä ei ole yllätys, sillä olin myyty jo ensimmäiset kuvat nähtyäni. Onhan kyseessä kuitenkin avaruusaiheinen strategia- ja roolipeli, jossa yhdistellään roguelike-elementtejä lautapeleistä tuttuihin teemoihin. Ja minä pidän molemmista niin kovasti.
Eikä FTL aiheuttanutkaan pettymystä. Jo ennakkoversio on vienyt aikaani sen verran tehokkaasti, että moni suuremman budjetin peli on jäänyt kokonaan paitsioon.
FTL, eli Faster Than Light, oli keväällä kuuma juttu. Kahden pelimiehen keskenään väsäämä avaruusseikkailu oli ensimmäisiä puskista hypänneitä Kickstarter-pelimenestyksiä ja sai aikaan reippaasti kiinnostusta. Mutta sitten tuli hiljaista. Kaksikko kun päätti, että vielä kehityksen alla olevan pelin betaan pääsivät mukaan vain ne, jotka olivat maksaneet Kickstarteriin betan verran massia. Ennakkovarauksia tai muitakaan kädenojennuksia jälkikäteen paikalle tulleita kohti ei olla tekemässä.
Ei kannata kuitenkaan unohtaa FTL:ää, sillä pelin kehitystiimi muisti Domea parilla beta-avaimella, joiden parissa minun ja Juhon aika onkin sitten tehokkaasti mennyt. Kerrataan ensin perusteet ja sitten fiilistellään sotatarinoilla.
Roguelike-like
Kehitystiimin oma kuvaus heidän pelilleen on, että se on avaruuteen sijoittuva roguelike-like. Mistä ylimääräinen like? No siitä, että peli jakaa tiettyjä piireitä roguelike-genren kanssa mutta ei varsinaisesti kuulu siihen.
FTL on peli, jossa komennetaan avaruusaluksen miehistöä. Eri huoneisiin jaettu ja lautapelin lautaa muistuttava alus sisältää aluksi vain kourallisen miehiä ja aivan perustason varusteet, mutta matkalta saa poimittua mukaan romurautaa, jolla voi paitsi parannella alustaan, myös ostella siihen kokonaan uusia komponentteja ja miehistön jäseniä.
Valikoimia on hirvittävä määrä perustason lasereista teleporttipommeihin, joita voi sädettää suoraan vihollisaluksen eri huoneisiin. Mukana on myös energianhallintaa, sillä aluksen parantuessa kaikki kovemmat osat vaativat enemmän virtaa. Generaattorista irtoaa täysille boostattunakin vain parikymmentä palkkia virtaa, joten kaikkea ei saa ikinä päälle samaan aikaan. Järjestelmien hallinta lennosta onkin oleellinen osa peliä.
Itse pelissä kuljetaan sektorista toiseen hyppien niitä täyttävien ruutujen välillä. Jokainen ruutu voi sisältää erilaisia kohtauksia, kuten vaikka vastaan tulevia vihollisaluksia, tai kevyttä valikkopohjaista roolipelailua. Törmäsit avaruudessa kelluvaan hylättyyn kapseliin, josta tulee heikkoja energiajälkiä. Lähetätkö miehistön jäsenen tutkimaan sitä? Se voi olla vaikka miehistöön liittyvä robotti, vihainen rukoilijasirkkamies tai koko alusta vaurioittava pommi. Ja joka kerta tietenkin eri juttu.
Tämä, plus se, että kuolema on pysyvää, ovat ne merkittävimmät roguelike-piirteet. Yksikään pelikerta ei ole samanlainen ja tutuilta tuntuvat kohtauksetkin voivat kulkea eri tavalla riippuen omista valinnoista ja aluksen komponenteista. Jos minulla olisi vaikka pelin parhaat skannerit, voisin ehkä yllä olevasa esimerkissä skannata kapselin turvallisesti.
Mutta se pelin pääasiallinen suola on silti taistelu, joka tuo vahvasti mieleen Space Alert –lautapelin. Tosiaikaisessa taistelussa vihollisalus toimii aivan samoilla säännöillä kuin pelaajankin paatti. Se säätelee omia virtojaan, latailee aseitaan, nakittaa miehistöä huoneesta toiseen säätelemään eri laitteita, sammuttamaan tulipaloja, tukkimaan alukseen aukeavia reikiä (yleensä ohjusten avustamia sellaisia) tai korjaamaan tulituksessa hajoavia osia.
Alussa meininki on aika rauhallista, mutta kiihtyy nopeasti täydeksi kaaokseksi. Luojan kiitos peli sisältää paussinappulan, jota lämäyttämällä voi rauhassa purkittaa miehistölleen siirtoja ja miettiä seuraavia temppujaan, sillä ilman sitä peli olisi pelikelvoton.
Mutta nyt? Nyt se on puhdasta crack-kokaiinia.
Avaruus, tuo viimeinen korpimaa
FTL on siitä kiva peli, että sen monipuoliset ja laajat kalustovalikoimat avaavat jos jonkinlaisia mahdollisuuksia oman pelitapansa rakentamiseen. Eri aseilla on hyvät ja huonot puolensa ja koska kaikkea ei kerralla saa, aina täytyy tehdä valintoja tilanteen mukaan.
Itse olen viime aikoina löytänyt minulle toimivan taktiikan. Ensin pitää tuurilla hankkia jostain kaupasta tai kohtauksesta mukaan kaksi rukoilijasirkkamiestä. Ne ovat tekniikassa surkeita ja huonoja korjaamaan mitään, mutta tekevät lähitaistelussa 1,5 kertaa enemmän vahinkoa kuin muut. Sitten hankitaan alukseen teleporttihuone. Kun piraatit pöllähtävät avaruudesta kylkeen vaatimaan lastia, teleporttaan heinäsirkat heidän alukseensa jauhamaan miehistöä palasiksi. Yleensä pari uhria kuolee suoraan ja muut joutuvat juoksemaan lasarettiin heinäsirkkojen edestä samalla kun paukutan vihollisalusta palasiksi.
Suunnitelman suurin heikkous on se, että jos heinäsirkat ovat vihollisaluksella sen tuhoutuessa, ne kuolevat. No eihän näin käy koskaan, eihän? No käy! Olin saanut viriteltyä taktiikkani kerran aivan huippuunsa koska sain sekä teleportin että heinäsirkat käyttööni aivan pelin alussa. Niinpä lukemattomat taistelut olivat boostanneet kummankin kokemukset kattoon ja nyt pojat (tai oikeastaan poika ja tyttö) olivat aivan hirvittäviä tappokoneita.
Eräässä tavallista kovemmassa taistelussa teleporttasin heinäsirkat vihollisalukseen tuhoamaan näiden ohjuspatteristoja. Ohjukset ohittavat suoraan alusten suojakilvet ja tekevät kammottavaa rakenteellista vahinkoa, joten niitä ei viitsi monta sisään ottaa. Ohjuspatteri menikin palasiksi ja sitten alkoi miehistön myllytys.
Samaan aikaan taistelussa vihollisalus kuitenkin syttyi palamaan sellaisesta sektorista, johon kukaan ei päässyt sitä sammuttamaan. Välissä oli pari tyhjiön täyttämää huonetta kiitos innokkaan tulitukseni. Ja tulipaloissa on se hauska juttu, että ne aiheuttavat alukseen jatkuvasti vahinkoa. Hitaasti, mutta kuitenkin.
Huomasin, että alus alkoi olla jo viime tekijöissään ja niinpä aioin vetää heinäsirkkani takaisin turvaan. Olin jo ehtinyt klikata teleporttinappia, mutta juuri kun olin klikkaamassa sirkkoja, vihollisalus heitti häivekenttänsä kehiin estäen teleportin. Ja sitten viimeinen kestopiste kului pois. Kun vihollisaluksen hylky räjähti viiteen osaan, taisin oikeasti huutaa kauhusta ja epäuskosta. RIP Lauren ja Atiem, olitte USS eDomen suuret sankarit.
Tämä huikea sotatarina oli vain yksi niistä lukemattomista keikoista, joita minulle on parin viikon aikana ehtinyt tulla näemmä 25 pelituntini aikana. Ja FTL on vielä betassa. Mutta beta on ehkä tässä tapauksessa hieman harhaanjohtava termi, sillä kyseessä on jo nyt todella viimeistelty ja viilailtu peli, jonka voisi aivan hyvin julkaista kaupallisesti vaikka tältä istumalta. Jokainen päivitys tuo kuitenkin mukaan lisäsisältöä ja täten kehityksen jatkuminen on hyvinkin perusteltua.
Heräsikö pelihimo? Syytä olisi! Ei kannata masentua hiljaiselosta, sillä kehitystiimin mukaan FTL ilmestyy elokuussa 2012. Odotusta ei ole siis jäljellä enää kauaakaan.
Toinen mielipide
Avaruus on käymätön korpimaa täynnä vaaroja. Tämän meille opetti aikanaan jo Star Trek. Se, missä klassikkosarja johti meitä harhaan on oletus, että niistä vaaroista voisi selvitä hengissä. FTL rikkoo tämän illuusion.
Lähtökohdiltaan herkullinen taktiikkamakupala tuo mieleen Space Alert -lautapelin. Hyperavaruusloikka pudottaa pelaajan keskelle erilaisia mutta useimmiten yhtä lailla tappavia vaaroja. Oli kyse sitten avaruuspiraateista, alukselle tunkeutuvista muukalaisista tai planeetalta löytyvästä epäilyttävästä haaksirikkoutuneesta, turpaan tulee joka tapauksessa.
Ehkä tarkoituksellisenkin karu graafinen ilme karkottaa nirppanokat pelin parista, mutta niille, joille sisältö on pintaa tärkeämpi on tarjolla haastetta kerrakseen. Vaikeat valinnat, miehistön mikromanagerointi ja epätoivoinen yritys pitää alus lasteineen kasassa vaarallisen matkan lupaa paljon.
Peli ei kuitenkaan selvästikään ole vielä aivan valmis. Erityisesti vaikeustaso vaatii vielä jonkin verran hienosäätöä eikä se ulkonäönkään hiominen varmasti menisi hukkaan. Suurin kysymys on kuitenkin se, miten pelikokemus saadaan pidettyä tuoreena useampien pelituntien ajan. Luvassa on ainakin uusia aluksia ja muita yllätyksiä, mutta riittääkö se? Sen näemme kun valmis peli lopulta ilmestyy.
Juho Anttila
Lue myös
MUD FIM Motocross World Championship (PC, PS3, Xbox 360)
The Walking Dead Episode 2: Starved For Help (Mac, PC, PlayStation 3, Xbox 360)
