UUSIMMAT

G-Force (PC, PS3, Xbox 360)

14.09.2010 14:26 | Juho Anttila

Tekijä: Eurocom
Julkaisija: Disney Interactive Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Nintendo Wii, PC, PlayStation 2, PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://gforcethegame.com
Arvostelija: Juho Anttila

Mitä tehdä, kun ilkeän miljardöörin kehittämät älykkäät kodinkoneet riistäytyvät hallinnasta ja muuttuvat armottomiksi tappokoneiksi? Poliisi ja FBI ovat voimattomia, mutta onneksi paikalle voidaan aina kutsua lauma marsuja.

Marsuja? Kyllä, G-Force perustuu samannimiseen elokuvaan, jossa marsuista koostuva huipputeknologiaa hyödyntävä erikoisyksikkö pelastaa maailman. Noinkohan tästä voi syntyä kuin katastrofi.

Peli seuraa elokuvan juonta suhteellisen tarkasti. Päähenkilö Darwin taiteilee läpi läjän erilaisia kenttiä tarkoituksena ensin selvittää, mistä mahtaa olla kyse ja sen jälkeen pistää pahisten suunnitelmat jäihin. Apuna hyörivät tiimin muut jäsenet, näistä näkyvimpänä Mooch-kärpänen, jota pääsee ohjaamaan itsekin.

Mini Mission Impossible

G-Force on huipputiimi ja toimii myös sellaisen lailla. Meno on kuin Mahdottomassa tehtävässä, kun Darwin taiteilee tiensä erilaisten toimistojen ja laboratorioiden. Toinen, tällä kertaa pelillinen esikuva, voisi olla vaikkapa mainio Ratchet & Clank -sarja. Tämä näkyy erityisesti käytössä olevien varusteiden määrässä ja pelin toiminnallisessa luonteessa.

Pelin aikana kasvavasta valikoimasta löytyy vastine niin konetuliaseelle, haulikolle kuin liekinheittimellekin. Mielenkiintoisemmasta päästä tarjontaa voisi nostaa esille vaikkapa laitteen, jolla voi kääntää vihamielisen kodinkoneen hetkeksi liittolaisekseen. Palaamme tähän hetken kuluttua.

Pelaaminen jakaantuu karkeasti kahteen osa-alueeseen. Jokainen uusi alue sisältää yleensä lauman vihollisia, jotka on syytä päästää päiviltä. Tämän jälkeen on aika etsiä seuraavaa etenemisreittiä. Useimmissa tapauksissa eteneminen ei ole aivan suoraviivaista, vaan seuraavan tilan saavuttaakseen on kyettävä suoriutumaan tasohyppelyä ja pulmanratkontaa vaativista haasteista.

Mikäpä siinä sitten onkaan räiskiessä, kun pelattavuus on kohdallaan. Liikkuminen ja ampuminen on luontevaa ja vaivatonta, eikä kamerakaan tuota suurempia ongelmia. Eri varusteiden välillä venkslaaminen käy sen sijaan hermoille. Pikanäppäinten taakse saa kerrallaan vain kolme vekotinta, loput on ongittava käyttöön menuista.

Jotkut ongelmat vaativat ratketakseen erilaista lähestymistapaa. Jo mainittu Mooch-kärpänen on vastaus tilanteisiin, jossa pieni koko ja lentotaito hallitsee yli tulivoiman. Moochin ohjaimissa pääsee painelemaan nappeja ja tutkimaan sellaisia ilmastointikanavia, joihin Darwin ei yllä. Taisteluavuksi kärpäsestä ei sen sijaan ole.

Vastuksissa riittää

Koska kyse on elokuvan suomalaista nimeä mukaillen miniagenteista, edustavat vastustajatkin pääasiassa samaa kokoluokkaa. Orgaanisten ilkiöiden sijaan G-Forcessa räiskitään erilaisia kodinkoneita, jotka kiero juoni on muuttanut mitä mielikuvituksellisemmiksi hirviöiksi. Vohvelirauta kasvattaa hampaat, imuri muuttuu leijuvaksi taistelualustaksi ja silitysrauta sylkee tulta.

Erilaisia vastustajia riittää melkoinen määrä, ja uusiakin tuttavuuksia jaksetaan esitellä melkein pelin viimeiselle neljännekselle saakka. Maisemat eivät sen sijaan jaa samaa innovatiivisuutta. Toinen toistaan tylsemmät toimistot ja laboratoriot sulautuvat yhdeksi harmaaksi massaksi.

Harmaa ankeus saa melkein unohtamaan, että itse kenttäsuunnittelu on kohtuullisen onnistunutta. Samoja pulmia kierrätetään toki surutta, mutta niitä sentään yritetään varioida. Haastetaso ei kuitenkaan nouse liian korkeaksi, sillä tarpeen vaatiessa vihjejärjestelmä näyttää, mihin kuono olisi seuraavaksi syytä suunnata.

Agenttitoimintaa rytmitetään välianimaatioilla, jotka ovat tasoltaan heikkolaatuisia. Lisäksi pidemmän päälle kovin samanlaiselta tuntuvaa kaavaa rikotaan pariinkin kertaan lyhyehköillä ajo-osuuksilla. Mitään kovin kummoista kotiin vietävää vauhdinpidosta ei käteen jää, mutta jaksaapa sen jälkeen taas mönkiä pitkin ilmastointikanavia.

Keskinkertainen mutta hyvä

Yllättävää kyllä, G-Force ei ole aivan kelvoton esitys. Pelilliset palikat ovat varsin hyvin paikoillaan, ja kokemuksella riittää pituutta helposti kymmenkunta tuntia. Kritiikkiä voi sen sijaan esittää yleisestä harmaudesta. Ympäristöissä ja tekemisessä ei riitä tarpeeksi vaihtelua oikeuttamaan  seikkailun pituutta.

Mukaan on mahdutettu myös kaksi paria 3D-laseja. Toteutus on yllättäen jopa aivan kelvollinen ja syvyysvaikutelmaa jaksaa ihastella muutaman minuutin ajan. Vanha teknologia tuhoaa kuitenkin pelin värimaailman varsinkin, kun punainen väri tuntuu vuotavan toisesta linssistä läpi. Ominaisuus jääkin muiden tähän mennessä nähtyjen halpojen 3D-pelitoteutusten tavoin pelkäksi kuriositeetiksi.

G-Force ei ole kummoinen elokuva. Peli sen sijaan yllättää. Se on nimittäin huolella toteutettu seikkailu, jossa resurssi- ja aikapula näkyy lähinnä visuaalisena laimeutena. Kyllä piltit tämän parissa viihtyvät, vaikka aikuista haukotuttaisikin.

 

Muropaketin uusimmat