G.I. Joe: The Rise of Cobra (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
G.I. Joe -elokuvan oheispeleistä DS:n versio oli pikkuhauska paluu klassisten kasariräiskintöjen pariin. Isompien konsolien pelejä varten on matkustettu vuosikymmen eteenpäin. Vaan pitikö inspiraatio hakea 1990-luvun kaatopaikkapeleistä? Masokistien ei tarvitse vastata.
The Rise of Cobra on kolmiulotteinen, ruma toimintaläjä. Ensimmäisen PlayStationin turhimmat tuotokset palaavat pelottavien takaumien tavoin mieleen, myös visuaalisesti. Tämä kaikki, vaikka lähteenä oleva elokuvasta olisi saanut paljon enemmän irti.
Kesän tapahtumaelokuvista G.I. Joe – The Rise of Cobra oli ehdottomasti huvittavin ja viihdyttävin. Se oli myös efekteiltään villein. Filmin tekijät olivat hyvin tietoisia tuotoksen tyylistä ja tasosta. Liikkeellä oltiinkin huomattavasti kepeämmällä otteella kuin Transformers 2:ssa. Piiloviestit tosin arveluttavat kummassakin.
Kobra vanha valkoinen
Mutta ei näistä sen enempää. G.I. Joe –lelujen ja –oheistuotteiden vaikuttimia, yhteyksiä geopolitiikkaan ja terrorismiin ehdittiinkin jo tarkastella DS-pelin arvostelussa. Hypätään siis suoraan syntyjen syvien ohi ja itse asiaan, eli yhteen vuoden huonoimmista peleistä.
The Rise of Cobrassa kamppaillaan kaiken syövää bioasetta hallussaan pitävää pahaa joukkoa vastaan. Oma porukka on hyvän puolella ja tiimin nimi G.I. Joe. Toimintasäteenä on koko maapallo. Kummallakin puolella on omat supersankarinsa, ja nimet sitä myöten. Esimerkkinä Ripcord, Heavy Duty ja Doctor Mindbender.
Tanssii kauas kadoten
Hahmoja voi vaihtaa päävalikosta. Mitä pidemmälle pääsee sitä enemmän on valinnanvaraa. Sankareilla on kullakin omat aseensa ja erikoiskykynsä. Tapahtumapaikat vaihtelevat talvisista maisemista hiekka-aavikoihin. Ei siis yllätyksiä. Nämä on jätetty varsinaisen pelin puolelle.
Pahin on kamera, jota ei voi liikuttaa itse. Ympäristön lukeminen on toivotonta, kun kuvaaja seuraa touhua ylhäältä ja takaa. Toisaalta ei sillä niin väliä, koska hahmotkin liikkuvat spastisesti väli-ilmansuuntia karsastaen. Taistelu on yksioikoista ohjaimen hakkamista. Turha taktikoida, tai edes suunnata asettaan. Luoditkin lentävät sivuttain.
Pitäisi varmaan mainita pienet ongelman ratkomiskohdat, jännät ajoneuvot ja Gears of Warista napattu esteiden takana väijyminen. Samalla voisi mainita, kuinka nämä ovat pelillisesti epäonnistuneita. Kaksinkin voi pelata, yhtä aikaa ja samalla ruudulla. Herää vain kysymys, miksi. Pelaaminen on niin tylsää, että melkein mieluummin katsoo Big Brotheria. Melkein.
Niin viidakko peittää sen
Huonot elokuvat ovat joskus niin onnettomia, että ne ovat hyviä. Varsinkin parinkymmenen vuoden takaiset totiset toimintaturjakkeet ovat jo komediakultaa. Yritin epätoivoisesti pelata G.I. Joeta samassa mielessä. Ei onnistunut. On eri asia, kun voi vain katsella pökälettä, kuin että joutuisi itse osallistumaan sen tuottamiseen.
The Rise of Cobrassa on toki camp-henkeäkin. Laser-aseiden pihaukset saavat hymyilemään, tönkkö vuoropuhelu huvittaa ja aneeminen ulkoasu saa facepalmin viuhumaan. Ehkä parasta ovat kuitenkin Paronittaren 3d-mallin tahattomat viikset. Komea huulitukka saa tirskumaan ja unohtamaan pieneksi hetkeksi muun pelin.
Mutta sitten katse osuu pelin kanteen ja hymy hyytyy kokonaan. Tuottaja on Electronic Arts. Missä on laadun valvonta? Voiko rahalla edelleen voidella kenet vain? Pitääkö julkaisija ykköskohderyhmää, eli nuoria poikia, todella näin typerinä? Kysymykset kaikuvat tyhjyydessä. Jää vain suunnaton suru niiden puolesta, jotka ovat tämän pelin ostaneet tai saaneet lahjaksi.
Tekijä: Double Helix
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PS2, PS3, Wii, Xbox 360
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivut: http://gijoe.ea.com
Antti Mutta
Lue myös
