Game of Thrones Episode 1: Iron From Ice (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

04.12.2014 16:45 Miikka Lehtonen

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Core2Duo, 3 Gt muistia, 512 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava, episodipeli, kaudessa kuusi episodia. Kauden hinta 27,99 euroa (Steam http://store.steampowered.com/app/330840/)
Pelin kotisivu: https://www.telltalegames.com/gameofthrones/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Telltalella lienee aika kovat myyntimiehet, mitä todistavat pienen tiimin hankkimat lisenssit moneen suureen viihdeteokseen. Mutta tällä hetkellä harva juttu, jos mikään, on niin kuumaa tavaraa kuin Game of Thrones.

George R.R. Martinin mainio kirjasarja ja siihen pohjautuva TV-sarja tarjoavat brutaalia menoa, mutta peliltä tarvittaisiin muutakin. Miten käy tässä valtaistuinpelissä?

Seikkailupeleistään tunnettu Telltale on viime vuosina lyönyt hakkunsa kultaan. Firma on tehtaillut pelejä jo pitkään, mutta The Walking Deadin pohjalta tehty pelisarja oli se kuuluisa napakymppi. Se, joka muistetaan vielä pitkään. Tarjolla oli perinteisessä mielessä vähemmän seikkailupeliä ja enemmän interaktiivista tarinaa. Pelaajan valinnat, pelin reagointi niihin ja tunteellisesti uuvuttava meno olivat valttikortteja, joilla hankittiin monta vuoden peli –palkintoa ja myös tuntuva pino muita meriittejä.

Sittemmin firma onkin polkenut tällä kaavalla ulos pelejä aika vauhdilla. Toinen kausi The Walking Deadia, Fables, Tales from the Borderlands ja nyt myös Game of Thrones. Tähän saakka laatu on pysynyt korkealla, mutta nyt… No, sanotaan vaikka, että kaikki uutiset Westerosista eivät ole aivan positiivisia.

Rautaa jäästä

Game of Thrones –pelisarja perustuu nimensä mukaisesti nimenomaan HBO-kanavan TV-sarjaan, eikä niinkään kirjoihin. Tämä on merkittävä juttu monessakin mielessä. Ensinnäkin pelissä nähdään TV-sarjasta tuttuja kasvoja, joiden rooleissa kuullaan myös ne oikeat näyttelijät. Tuohan se peliin lisää fiilistä kun Tyrion näyttää ja kuulostaa Tyrionilta, siis Peter Dinklagelta.

Peli alkaa Red Weddingin tapahtumista, eli kolmannen kauden lopusta. Tiettävästi suurin osa lopuista viidestä jaksosta tapahtuu joko samaan aikaan sarjan neljännen – eli tällä hetkellä tuoreimman – tuotantokauden kanssa, mutta lopussa nähdään tärppejä viidenneltä kaudeltakin. Ihan loogista, sillä Telltalen tahdin huomioiden se vitoskausi saapuu Yhdysvalloissa telkkariin ja suoratoistopalveluihin samoihin aikoihin pelikauden loppupuoliskon kanssa.

Näin on säilytetty ainakin hieman jännitystä, sillä TV-sarjan vitoskausi sukeltaa maisemiin, jotka eivät ole edes kirjojen ystäville tuttuja. Niinpä seikkailua ei vaivaa se klassinen ilmiö, että kirjojen tai TV-sarjan sankareille ei voi tapahtua mitään, koska kaanonin mukaan he ovat elossa vielä pelin päätyttyäkin. Periaatteessa kuka tahansa voi olla vaarassa, mikä toki oli suuri tekijä A Song of Ice and Firen ja myöhemmin TV-sarjan suosiossa.

Tämä brutaali meininki on selvästi ollut ohjenuorana myös Telltalella, sillä petoksia, nyljettyjä miehiä, kirveitä päässä ja muuta karua nähdään koko rahan edestä. Ja varmasti nähdään jatkossakin.

Mutta taitaa olla myös niin, että tarinaa tehtäessä sarja ja HBO:n tahto lienevät myös sanelleet hieman sisältöä, sillä kuin sattuman kautta pelin keskipisteessä oleva Forresterin perhe – joka on mainittu kirjoissa mutta jota ei TV-sarjassa olla suuremmin nähty – on hajautunut pitkin maailmaa. Forrestereita näet nähdään niin King’s Landingissa, pohjoisen jääseinällä ja mitä ilmeisimmin myös etelän barbaarimaissa. Sattumaako vain, että he kohtaavat usein myös sarjan nimihenkilöitä?

Pitkän tarinan alku

Kirjojen tavoin peli on huono sijoitus, jos kaipaa rahoilleen suunnatonta vastinetta juuri nyt. Edessä on kuusiosainen kausi, jonka aikana nähdään varmasti melkoinen draaman kaari. Mutta nyt, ensimmäisessä osassa, lähinnä esitellään näytelmän hahmoja, tapahtumapaikkoja ja suuria kuvioita.

Forresterin suku on perinteisesti ollut Starkien riveissä, mutta ymmärrettävästi Lannisterien ja näiden liittolaisten eduksi kääntynyt sota on saanut Starkit ja heidän liittolaisensa huonoon valoon. Niinpä Forresterien ikiaikaiset kilpailijat päättävät ottaa tilanteesta vaarin ja hyeenoida oikein urakalla. Pelaajan tehtäväksi jää tasapainotella tuhon ja menestyksen väliin viritetyllä köydellä, pelaten valtaistuinpeliä monella rintamalla. Potentiaalisia liittolaisia ja vaaroja olisi tarjolla joka käänteessä, mutta mitkä niistä ovat sitä, miltä ne ensiksi vaikuttavat?

Ja näin sitä sitten mennään parin tunnin ajan. Kuten Telltalen peleissä yleensäkin nykyään, mitään kunnon seikkailupelimeininkiä ei kannata odottaa. Eipä pelissä nimittäin tullut vastaan ainuttakaan puzzlea. Valintoja kyllä, joskin tiettävästi niiden vaikutukset tarinaan ovat tällä kertaa aika vähäisiä. Eikä ihme: nyt tehdään suuria linjanvetoja, joiden mukaan loppukausi etenee, joten pelaaja ei voi tietenkään vaikuttaa suuremmin mihinkään. Muiden pelihahmojen asenteisiin ja reaktioihin toki, mutta nekin on sidottu suuriin linjauksiin kirjojen ja TV-sarjan puolesta.

Niinpä tuleekin väkisin mieleen, että ehkä Telltalen olisi ollut fiksumpi sysätä peli vielä enemmän syrjään. Sillä periaatteellahan The Walking Deadkin toimi: kun peleissä ei nähty TV-sarjan tai sarjakuvan hahmoja kuin nopeasti sivussa vilahdellen, kaikki oli avointa. Kukaan ei sanonut, etteivät kaksi tiettyä hahmoa voi joutua riitoihin keskenään – tai tulla parhaiksi kavereiksi – toisin kuin nyt.

Jää myös nähtäväksi, miten hyvin Telltale onnistuu tasapainottamaan tarinan, joka keskittyy näin monen hahmon ympärille. Jo ensimmäisessä episodissa nähdään kolme pelattavaa hahmoa ja lisää on tulossa myöhemmin. Kun yksi episodi kestää sen pari tuntia, eipä yhdestäkään kolmikon tarinasta nyt hirveästi käteen jää. Kaikki tuntuu kauhean hoputetulta.

Ja niinpä fiilikseni ovat hieman ristiriitaiset. Pelissä on paljon, mistä pitää: oikeat näyttelijät, esikuvalle uskollinen meininki ja kiinnostavia koukkuja, jotka antavat olettaa, että tulossa on seuraamisen arvoista tarinaa. Mutta myös paljon kysymysmerkkejä. Potentiaalia on, mutta ykkösosan perusteella en ole vielä aivan myyty.