Game of Thrones Episode 5: A Nest of Vipers (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

03.08.2015 16:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i54670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Core2Duo, 3 Gt muistia, 512 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava, episodipeli, kaudessa kuusi episodia. Kauden hinta 27,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: https://www.telltalegames.com/gameofthrones/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Game of Thronesin fanit ovat tottuneet siihen, että hyvät tyypit eivät voita, paha ei saa palkkaansa (paitsi kullassa) ja kaikki on paskaa, paitsi kusi.

Näistä asetelmista kuvittelisi saavan pelinäkin irti vaikka mitä: paljon mahdollisuuksia, brutaalia menoa ja vapaus tehdä merkittäville hahmoillekin melkein mitä vain. Mutta jotenkin Game of Thrones –pelisarjassa tämä ei ole aivan toiminut.

Telltalen Game of Thronesin ensimmäinen kausi ei ole ollut ihan helppo tapaus. Firmalla on monta rautaa tulessa ja siinä kiireessä kaikkien pelien viimeistely ei ole ehkä ihan niin sujuvaa tai helppoa kuin voisi toivoa.

Rehellisesti sanoen epäilen myös, että Telltale on haukannut Game of Thronesin lisenssin muodossa vähän turhan suupalan. Nämä ja muutamat muut ongelmat näkyvät ja tuntuvat edelleen sarjan lähestyessä loppuhuipennustaan.

Rautaa jäästä

Siinä missä normaaleissa Telltalen kausissa on viisi episodia, Game of Thronesissa niitä on kuusi. Tämä on tullut myös tarpeeseen, sillä kirjojen ja TV-sarjan tavoin hahmojakin piisaa. Yleinen valituksen aihe kauden aiemmissa arvosteluissani on ollut, että yksittäiset hahmot ja kohtaukset eivät saa tarpeeksi tilaa tai aikaa hengittää, kun parituntisissa episodeissa on niin kauhea hoppu ehtiä eri puolille maailmaa.

Sama valitus on kehissä nytkin. Vitosepisodi kyllä korottaa panoksia taas aika reippaasti ja rakentaa kohti sitä seuraavan episodin loppuhuipennusta, mutta fiilis on monilta osin hieman antiklimaktinen, kun yksittäiset ja dramaattisiksi tarkoitetut kohtaukset ovat silmänräpäyksen mittaisia. Tuntuukin kovasti siltä, että kehitystiimiltä on loppunut aika kesken, sillä loppua kohti mennään jo aika haipakkaa: episodia rytmitetään seitsemällä saavutuksella, joista kolme ensimmäistä vaativat noin tunnin pelaamisen, mutta loput neljä saadaan noin 40-45 minuutissa.

Samoin jälleen on sellainen fiilis, kuin taustalla kummitteleva George R.R. Martinin teos ja sen hahmot, joita pelissäkin vilisee, ovat olleet Telltalelle liian jäykkä pala. On mielestäni jopa virhe ottaa peliin aktiivisiksi pahiksiksi hahmoja, joiden tiedetään olevan hyvässä hapessa ja mukana kirjojen ja TV-sarjan ajallisesti myöhemmissä jaksoissa, koska pelaajalle on alusta saakka täysin selvää, että hänellä ei ole mitään keinoa vaikuttaa näihin hahmoihin tai niiden kohtaloihin.

Kenties Telltale on yrittänyt näin hakea sitä fiilistä, että pelaaja on vain pieni pelinappula paljon suuremmassa pelissä, mutta jos näin on, efekti ei toimi. Pikemminkin fiilis on kuin pelaisi roolipeliä epäreilun pelinjohtajan kanssa: sen sijaan että yritettäisiin yhdessä tehdä hyvää tarinaa, pelinjohtaja suojaa omia suosikkihahmojaan kaikelta pahalta ja aina kun pelaajat kuvittelevat keksineensä jotain fiksua tai hienoa, pelinjohtaja yksinkertaisesti vetää hihastaan uuden mahtikortin ja kusee pelaajiensa muroihin.

Toki tämä samanlainen ”kaikki menee päin helvettiä” –fiilis vallitsee myös sarjassa ja kirjoissa, mutta niissä vaikutelma on … no, reilumpi. Katsoja ja lukija eivät voi tietää, mitä tapahtuu kun kaksi hahmoa ottaa yhteen. Kumpi vain voi voittaa tai hävitä. Toisin on pelissä: kun peliä varten kehitetty hahmo ja Ramsay Bolton vääntävät, on aivan selvää, että pelaajalla ei ole lopulta pelissä mitään sanottavaa. Ratkaisut on tehty kauan aikaa sitten ja täten valinnatkin tuntuvat keinotekoisilta.

Mitä jää käteen?

Rehellisesti sanoen fiilikseni ennen viimeistä episodia ovat aika ristiriitaiset. Yleensä Telltalen sarjojen huipentuessa en malta odottaa sitä, että tarinanpätkät sidotaan yhteen ja tapahtumat saavuttavat huipennuksensa. Nyt fiilikseni on vaisumpi.

Tuntuu siltä, että tulessa on liian monta rautaa. Liian moni tarina jäi vaiheeseen, jossa niiden olisi voinut kuvitella olevan episodia tai paria sitten. Tämäkin ehkä on sitä, että parituntisiin episodeihin on yritetty ahtaa liikaa kamaa. Tulee hoppu ja silti tarinaa ei ehditä kehittelemään tarpeeksi.

Niinpä toivonkin kovasti, että kutosepisodi jotenkin heittää sen 70 jaardin touchdown-syötön ja pelastaa koko kauden, mutta ihan rehellisesti sanoen en oikein usko siihen enää. Jos nyt pelaamani episodi ei olisi ollut toiseksi viimeinen, vaan ennen loppuhuipennusta olisi vielä yksi episodi, hymyni olisi leveämpi. Sisältö on nimittäin taas kyllä ihan OK-tasoa, mutta liian myöhään.