UUSIMMAT

Game of Thrones Season 1 (Linux, Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

21.12.2015 18:44 Miikka Lehtonen

gameofthrones_s1e6_arv_0kansiTekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: PC Windows 8.1, Intel Core i5­4670k, 16 Gt muistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: Mac, PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, Core2Duo, 3 Gt muistia, 512 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava episodipeli, kaudessa kuusi episodia. Kauden hinta 27,99 euroa (Steam)
Pelin kotisivu: https://www.telltalegames.com/gameofthrones/
Arvostelija: Miikka Lehtonen

gameofthrones_s1e6_arv_03

 

Telltale Gamesista on viimeisten vuosien aikana tullut seikkailupelaamisen kirkkain tähti, hyvässä ja pahassa. The Walking Deadin jälkeen firma on pureskellut koko ajan suurempia ja suurempia palasia, kunnes lopulta hampaisiin tarttu yksi tämän hetken suurimmista lisensseistä.

George R.R. Martinin kirjoihin perustuva Game of Thrones –TV-sarja on kerännyt ympärilleen miljoonia faneja. Telltalen samaa aihetta käsittelevä peli on esikuvalleen uskollinen, mutta kärsii samalla myös paljon sen painolastista.

Amerikkalainen Telltale Games on tehtaillut seikkailupelejä jo vuosien ajan, mutta maailmanmaineeseen firma löi itsensä vuonna 2012 ilmestyneen episodipohjaisen The Walking Dead –pelisarjan myötä. Sarja kokeili uusia asioita ja tarjoili interaktiivista tarinankerrontaa rohkeassa paketissa, joka hurmasi, järkytti ja liikutti lukemattomia pelaajia.

gameofthrones_s1e6_arv_03

Sen jälkeen firma ei sitten olekaan tältä polultaan poikennut, vaan firman tuotanto on koostunut samaan kaavaan nojaavista peleistä. Seikkailupeleiksi niitä ei oikeastaan viitsisi edes enää sanoa, sillä ei niissä ole mitään perinteisten seikkailupelien ongelmia tai muitakaan pelillisiä mekanismeja. Sen sijaan edessä on tiukasti skriptattu interaktiivinen tarina, jossa pelaajan valinnat vaikuttavat tarinan kulkuun – tai ainakin tälle annetaan illuusio siitä, että näin tapahtuu.

Kun homma toimii, se toimii yhä kympillä. Äskettäin päättynyt Tales from the Borderlands tulee jäämään historiankirjoihin erinomaisen hauskana ja toimivana tarinana, joka on aivan Telltalen parhaimmistoa. Game of Thrones taas… no, se ei pärjää aivan yhtä hyvin.

Rautaa jäästä

Game of Thrones kertoo tarinan Forresterin suvusta, jota ei kirjoissa tai TV-sarjassa pahemmin näytetty. Ja mikäs siinä on kertoessa, sillä kyllähän George R.R. Martinin eeppiseen fantasiatarinaan mahtuu näitä pienempiäkin tarinoita, joista ammentaa inhimillisen draaman aineksia.

Niin pelisarja myös tekee, sillä Forresterien suvulla mikään ei mene nappiin. Suvun vaikutusvaltainen pää kuolee kirjoista ja sarjastakin tutuissa Punaisissa häissä, joissa pohjoisten kansojen kuningas ja tämän seuraajat petetään ja teurastetaan tylysti. Forresterien kanssa sukupolvien ajan riitaillut naapuriperhe aistii tilaisuutensa ja voimakkaiden liittolaistensa tukemana höökii Forresterien niskaan, tavoitteenaan valloittaa näiden tuottoisat metsät omaan hallintaansa.

gameofthrones_s1e6_arv_04

Tästä alkaa poliittinen valtapeli, jota kerrotaan kirjojen ja TV-sarjan tavoin useasta eri vinkkelistä. Forresterin suvun jäsenet kun ovat vuosien aikana päätyneet King’s Landingin ohella ties minne. Niinpä peleissä käydäänkin kirjoista ja sarjasta tutuissa paikoissa ja  tavataan sarjan ääninäyttelijöiden esittämiä kuuluisia hahmoja.

Tämä on myös pelisarjan suurin ongelma. Oikein toteutettuna kohtaamiset kuningatar Cersein ja muiden mahtihenkilöiden kanssa olisivat voineet toimia mainiosti ja muistuttaa pelaajaa siitä, miten vähäpätöinen hän suuressa mittakaavassa on ja miten hänen kohtalonaan on toimia muiden pelinappulana ja potkittavana. Mutta peli ei nouse vaadittavalle tasolle.

Sen sijaan tuntuu hyvin halvalta, että pelaajalle heitetään suoraksi vastustajaksi vaikkapa kirjoista ja sarjasta tuttu Ramsay Bolton. Kun peli antaa pelaajalle vaikka tilaisuuden hyökätä Ramsayn kimppuun, jokainen tietää tarkalleen, miten kohtaus tulee päättymään: ei sarjasta tuttu hahmo tule jossain kämäisessä videopelissä kuolemaan. Kun pelaaja pystyy näin metatasolla analysoimaan pelin tapahtumia, illuusio vaikuttamisen mahdollisuuksista särkyy ja samalla häviää myös suuri osa pelin viehätyksestä.

Ja niin suuren osan kaudesta fiilis onkin kuin huonosta roolipelikampanjasta. Pelaaja keksii olevinaan ovelia juonia, yrittää luovia perhettään karikkoisissa vesissä kohti parempaa huomista ja jokaisessa käänteessä peli sanoo tylysti ”ei” vetämällä hihastaan halvan ja keinotekoisen oloisen vastaiskun, joka tekee kaiken tyhjäksi. Kun on alusta saakka täysin selvää, että ei tule voittamaan tai pärjäämään, olisi vaadittu aika rautaista tarinankerrontaa, jotta pelaaja pystyisi sitten edes iloitsemaan niistä pienistä voitoista. Ja siinä Game of Thrones ei valitettavasti onnistu.

gameofthrones_s1e6_arv_01

Monta rautaa tulessa

Lisää ongelmia seuraa siitä, että esikuvan mukaisesti pelin kaikissa episodeissa hypitään perspektiivistä toiseen. Välillä ollaan King’s Landingissa, toisinaan pohjoisessa, joskus taas kotimaisemissa. Kun jokainen episodi kestää sen Telltalen vakioksi muodostuneen pari tuntia, peruskoulutason matematiikallakin pystyy ynnäilemään, paljonko yksittäisille kohtauksille aina jääkään tilaa ja aikaa. Vastaus on tietenkin ”ei tarpeeksi”.

Niinpä monet hahmot jäävät paperinohuiksi, tärkeät juonikuviot ohitetaan silmänräpäyksessä ja tarina tekee koko ajan melkoisia loogisia hyppyjä. Olo on kuin lukisi George R.R. Martinin kirjaa, jossa olisi pitänyt olla 1200 sivua, mutta jonka joku on sitten joutunut paniikissa pusertamaan murto-osaan siitä.

Pelin kunniaksi on todettava, että kun se onnistuu, se onnistuu mainiosti. Mukana on oikeasti yllättäviä, dramaattisia ja jopa järkyttäviä kohtauksia. Kipeitä valintoja, vaikeita paikkoja ja jopa niitä pieniä, tyydyttäviä voittoja. Mutta ei tarpeeksi.

gameofthrones_s1e6_arv_02

Game of Thrones ei ole mikään totaalinen pannukakku. Ne sarjasta tutut ääninäyttelijät vetävät kyllä roolinsa ihan hyvin ja hahmomallitkin ovat onnistuneita, vaikka Telltalen pelimoottori natiseekin liitoksistaan kuin laho puu. Täten niin sanotun elämysmatkailun kannalta pelillä on ihan toimivaa kamaa. Ja on ihan mahdollista, että kun koko kauden saa pelata kerralla läpi ilman, että jokaisen parituntisen jakson välissä täytyy odottaa pari kuukautta seuraavaa, kokonaisuus tuntuu paremmalta.

Suhtauduin itse myös hieman penseästi siihen, että ennen kuin ehdin edes pelaamaan kuudetta episodia, Telltale oli jo ilmoittanut, että pelisarja tulee saamaan toisen kauden. Niinpä oli jo ennakkoon selvää, että tarina ei tulisi saamaan mitenkään hirvittävän tyydyttävää päätöstä, eikä niin käykään. Kun loputekstit pyörivät, mitään ei ole ratkennut, vaan ilmassa on entistä enemmän kysymyksiä.

Kokonaisuutena Game of Thrones on heikointa Telltalea sitten Jurassic Parkin. Se ei ole surkea tai edes huono peli, mutta ei myöskään niin hyvä kuin firmalta olisi voinut odottaa.

 

gameofthrones_s1e6_arv_05

 

Lisää aiheesta

Game of Thrones (PC, PS3, Xbox 360)

Game of Thrones Episode 1: Iron From Ice (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Game of Thrones Episode 2: The Lost Lords (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Game of Thrones Episode 3: Sword in the Darkness (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Game of Thrones Episode 4: Sons of Winter (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)

Game of Thrones Episode 5: A Nest of Vipers (Mac, PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)