Germany At War: Operation Barbarossa 1941 (PC)
Tekijä: Matrix Games
Julkaisija: Slitherine / Matrix Games
Testattu: PC Windows 7, AMD V-Series V160 2.4 Ghz, 2 Gt muistia, ATI Mobility Radeon HD 4250
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows 2000/XP/Vista/7/8, 1 Ghz prosessori, 1 Gt muistia
Pelaajia: 1-2
Muuta: Ladattava peli, hinta 27,99€ + ALV
Pelin kotisivu: Germany At War: Operation Barbarossa
Arvostelija: Leevi Rantala
Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon vuonna 1941 on aihe, jota sotapeleissä ei ole tätä aikaisemmin nähty. On ihmeellistä, miten kahden suurvallan välinen törmäys on jäänyt täysin huomiotta sotapelirintamalla.
Tässä kohtaa lukijat ovat jo havainneet pienen sarkasmikukkasen. Aihetta on käsitelty lukemattomissa peleissä ja uusin yrittäjä on Germany At War: Operation Barbarossa 1941. Se ei syrjäytä Gary Grigsbyn mammuttia yksinvaltiaan paikalta, mutta tarjoaa hyvän vaihtoehdon kevyemmistä sotapeleistä pitäville.
Panzer Corps on vallan mainio peli, kuten Domen arvosteluissa on nähty. Germany At War mainitsee, että sitä ovat inspiroineet muun muassa vanhat Panzer General -pelit, joten sen luulisi vetoavan sarjan faneihin. Henkilökohtaisesti minulle kelpaavat molemmat. Germany at Warissa on muutamia samankaltaisuuksia Panzer Corpsin kanssa, mutta se tuntuu silti riittävän erilaiselta. Omassa pelihyllyssäni on paikka molemmille, enkä pysty valitsemaan kumpaakaan toisen ylitse.
Germany at War on kevyt strategiapeli ja se näkyy heti alusta lähtien. Yksinkertainen käyttöliittymä näyttää miellyttävän väljältä. Poissa ovat kaikki ylimääräiset napit ja infolaatikot ja tilalla on selkeä karttanäkymä. Liikkumisalueet on kuvattu erilaisilla väreillä ja taistelujen tuloksia voi arvioida ennakkoon pikaisen yhteenvedon avulla. Eri yksikkötasoja kuvataan vain voimapisteiden avulla, joten esimerkiksi divisioonalla on 15 pistettä ja pienemmällä rykmentillä 7. Jokainen heksa on noin viisi kilometriä ja yksi vuoro kuvaa yhtä päivää.
Panssarivaunujen pärinää ja telaketjujen kirskuntaa
Saksalaisten hyökkäyksen tehokkain ase olivat panssarivaunut ja tämä on huomioitu myös pelissä. Panzerit ovat nopeita ja tappavia, joten niillä on mukava niittää maahan Neuvostoliiton jalkaväkeä. Yli-innokkuus kuitenkin kostautuu, sillä tuhoutuneen panssariyksikön korvaaminen on kallista. Lisäksi ne kuluttavat liikkuessaan polttoainetta, minkä vuoksi ne joutuvat pitämään ajoittaisia tankkaustaukoja. jalkaväki ei sen sijaan vaadi liikkumiseen mitään, vaan marssii tasaista tahtia omaa hidasta vauhtiaan, ellei niitä motorisoi kuormureilla tai telavaunuilla. Perusjantterit ovat ominaisuuksiltaan panssarijoukkoja heikompia, mutta toisaalta heidän korvaamisensa on myös halvempaa.
Yksiköt saavat taisteluista kokemusta, jonka avulla voi ostaa toimintaa tehostavia erikoisjoukkoja. Panssarijoukot voi esimerkiksi varustaa liekinheittimillä, jotka tekevät bunkkerien valtaamisesta huomattavasti helpompaa. Pommituslaivueeseen voi liittää syöksypommittajien laivueen, jolloin niillä on helpompi posautella tankkeja. Kevyt yksikkökehitys on mukava lisä ja sen avulla omista perusjoukoista voi tehdä monipuolisia tappokoneita.
Huolto on kuvattu pelissä abstrakteilla pisteillä, joilla voi ostaa täydennysjoukkoja, ammuksia ja bensiiniä. Pisteitä ropisee pelin aikana epäsäännöllisin väliajoin ja kampanjoissa niitä saa jokaisen skenaarion alussa. Itse otin heti kättelyssä käyttöön yksityiskohtaiset huoltosäännöt, koska pidän sotapeleissä logistisista haasteista. Ne erosivat normaaleista ainoastaan siten, että yksikköni eivät voineet liikkua samalla vuorolla kun ne saivat ammuksia tai täydennyksiä. Mistään kovin monimutkaisesta järjestelmästä ei siis ole kyse, mutta ei Panzer Corpsin hengenheimolainen lopulta sellaista kaipaakaan. Moisten asioiden kanssa voi painia sitten monimutkaisemmissa peleissä.
Vaikka huolto on siis pelissä selvästi taka-alalla, siihen on silti mallinnettu muutamia motituksen mahdollistavia sääntöjä. Jos yksikön vieressä on vähintään kolme vihollista, alkaa huolto kärsiä. Ensin pois tippuvat täydennysjoukot ja vieressä olevien vihollisten määrän kasvaessa myös polttoaine- ja ammustäydennykset jäävät saamatta. Lisäksi puolustaja kärsii motissa kovempia tappioita.
Haarautuvan kampanjan riemut
Pelistä löytyy tukku yksittäisiä skenaarioita sekä neljä kampanjaa. Näistä lyhin on vain kolmen skenaarion mittainen, mutta pelin ydin piilee sen 37 skenaarion mittaisessa kampanjassa ”Arkangelista Astrahaniin”.
Kampanjan juju piilee sen keskellä tapahtuvassa valinnassa. Silloin valitaan hyökkäyksen painopisteeksi yksi kolmesta armeijaryhmästä. Se määrittelee loppupelin skenaariot. Esimerkiksi pohjoisen armeijaryhmän riveissä osallistutaan Leningradin taisteluihin, kun taas etelässä soditaan Krimin niemimaalla. Poluttuminen tuo kampanjaan lisää uudelleenpelattavuutta.
Tehtävien tavoitteissa on myös miellyttävästi vaihtelua. Välillä yritetään motittaa neuvostoliiton joukkoja valtaamalla nopeasti tiettyjä voittoheksoja ja seuraavassa hetkessä ajetaan takaa mukiloituja lentolaivueita, jotta ne eivät ehdi varustautua takaisin täyteen voimaansa.
Vastapuolen kenraalina toimiva tietokonevastustaja osoitti taisteluissa kohtalaista tilannetajua. Se osasi muun muassa muodostaa uusia puolustuslinjoja läpimurtuneiden panssareitteni eteen ja pari kertaa minut yllätti yllätysisku linjojen taakse.
Heksoja, NATO-symboleja ja pikku-ukkoja
Peli on ulkoasultaan miellyttävä. Heksoihin jaetut kartat ovat yksityiskohtaisia ja yksiköt voi kuvata joko NATO-symboleilla tai pienoismallimaisilla hahmoilla. Sateen yllättäessä taistelukentän päällä leijuu kevyttä pilvipeitettä, joka ei kuitenkaan haittaa näkyvyyttä.
Animaatioissa oli mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä ne eivät ole sidottuja heksoihin. Liikkumisessa reitti piirretään tarkasti heksasta heksaan, mutta yksikkö ikään kuin ”leijuu” vapaasti liikkeen alkupisteestä loppuun. Töksähteleviin liikkumisiin tottuneena muutos pisti heti silmään, mutta silmäni tottui siihen pian. Etenkin panssarivaunujen luoviminen loivilla ja pitkillä kaarroksilla pitkin aavoja aroja on luonnollisen näköistä.
Germany At War: Operation Barbarossa 1941 on hyvä ja kevyt sotapeli. Olen tahkonnut runsaasti muun muassa Panzer Corpsia ja tämä peli vetosi minuun välittömästi. Se on juuri sopivan yksinkertainen ollakseen hyvä välipala raskaampien pelien välissä. Toisaalta taas pitkä ja haarautuva kampanja takaa sen, että syötävää riittää pidemmäksikin aikaa. Kannattaa kokeilla, mikäli kevyet sotapelit kiinnostavat.
Valokuvat: Wikipedia Commonds / Bundesarchiv
Lisää aiheesta
Armada 2526 + Supernova DLC (PC)
Command Ops: Highway to the Reich (PC)
Europa Universalis IV (Mac, PC)
Panzer Corps: Allied Corps (PC)
Lue myös
